trisse kirjoitti:Epäilitkö minun kuuluvan noihin korkeastatuksisiin välttelijöihin?
trisse kirjoitti:Ei. En vaan saa kiinni mitä töitä neuvoit minua olemaan väittelemättä.
trisse kirjoitti:... Koirako kielesi vei?! Mistä olen kieltäytynyt?!
Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat henkilölle haittaa. Niihin liittyy usein henkilökohtaista kärsimystä ja ongelmia ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Persoonallisuushäiriöihin liittyvät piirteet ovat siinä määrin syvään juurtuneita, että henkilö itse ei useinkaan miellä niitä häiriöksi. Ne saattavat aiheuttaa kuitenkin ihmissuhderistiriitoja, ristiriitaa henkilön ja yhteiskunnan välille tai toistuvaa epätasapainoa henkilön odotusten ja kykyjen välillä mikä taas voi altistaa ahdistus- ja masennusoireille.
Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useilla psyykkisesti terveillä ihmisillä voi ilmetä voimakkaassa stressitilanteessa poikkeavia tapoja kokea asioita tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan pitkäaikaisia, jäykempiä ja itsepäisempiä.
Persoonallisuushäiriöille ominaisia, syvään juurtuneita ajatus ja toimintamalleja on vaikea muuttaa, mutta ne voi oppia tuntemaan, ja niiden kanssa voi oppia elämään. Mikäli persoonallisuushäiriöstä aiheutuu vaikeaa oirehtimista, hoitoon on syytä hankkiutua. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa hankalia taipuksia voi tutkistella ja niiden kanssa voi opetella elämään. Iän myötä taipumukset usein lievittyvät. Mikäli oirehtimiseen liittyy vakavia masennus- tai ahdistus oireita, saatetaan tarvita oireenmukaista lääkitykstä. Joissain tapauksissa, jos oirehtiminen on vakavasti itsetuhoista tai psykoottista, saatetaan lääkityksen ohella tarvita myös päiväosasto- tai sairaalahoitojaksoa.
Työeläkelait edellyttävät, että vaikka ihmisessä olisi 39 prosenttia "kremppaa", hänen tulee jatkaa kokoaikaista työskentelyä. Laki siis edellyttää, että varsin sairaanakin pitää jatkaa työelämässä, vieläpä kokoaikaisesti. Tätä lain mukaista työkyvyttömyyden kynnystä noudattaen työkyvyttömyyseläkehakemuksista hyväksytään noin 70 prosenttia.
Suomen laissa on 11 erilaista työkyvyttömyysmääritelmää. (...) Ei voida olettaa, että hoitavat lääkärit tuntisivat jokaisen lain mukaisen työkyvyttömyyden määritelmän tai että he tietäisivät niihin liittyvät ratkaisulinjat.
Arviota tehtäessä ratkaisevaa ei ole useankaan hoitavan lääkärin mielipide hakijan työkyvyttömyydestä, vaan hoitavan lääkärin tekemä kuvaus potilaan terveydentilasta ja sitä heikentävistä seikoista.
Riitta Huurinainen tutki vuonna 2014 kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden yli 18 000 suomalaisen saamat päätökset ja totesi, että yli 200 päivää työttömänä olleiden eläkehakemuksista hylätään yli 87 prosenttia. Niiden, jotka eivät ole olleet työttöminä, hakemuksista hylättiin 31 prosenttia.
Mitä pitempään työttömyys on jatkunut, sitä todennäköisempää oli hylkääminen. Alueelliset vaihtelut olivat myös suuria: Etelä-Karjalassa asuvien työttömien hakemuksista hylättiin 70 prosenttia, kun taas Länsi-Uudellamaalla asuvien pitkäaikaistyöttömien hakemuksista hylättiin lähes kaikki (runsaat 96 prosenttia).
Sosiaalivakuutusjärjestelmän yksi perusvaatimuksista on sen yhdenvertaisuus kansalaisten kesken. Tämä ei nyt selvästikään toteudu.
Aiemmissa selvityksissä on näet myös todettu, että lähes puolessa hylkäyksen saaneiden lääkärinlausunnoista on selviä puutteita.
On siis kyse työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin osaamisen puutteista ja löydösten dokumentoinnin vaikeuksista. Myös hakijan saamalla asiantuntija-avulla on huomattava merkitys. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa hylkäyksen saaneiden ryhmässä 91 prosenttia oli tehnyt hakemuksensa itse, kun taas hyväksytyn saaneiden kontrolliryhmässä itse hakemuksensa tehneitä oli vain 13 prosenttia.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa