Psykopatologia.munfoorumi.com

Käyn nettiterapiaa ja se vituttaa mua ihan suunnattomasti. Perseestä. Teen toki istunnot mutta täytyy varoa tekemästä niitä just ennen nukkumaanmenoa koska sitten varmaan narskuttelisin paljon enemmän yöllä ja hampaat hajoais entisestään.

"Terapia" on täysin perseestä. Koen että se on täysin ala-arvoista, mua ei mitenkään kuunnella ja sen yhden kerran kun lähetin vastauksen netitse "terapeutille" (kun luki että voin kirjoittaa sen itselleni tai lähettää hänelle) ei koskaan vastannut viestiini. Huge important. Olis nyt jotain vastannut.

Mua ärsyttää mm. että joka kerta kun olen yhden istunnon suorittanut saan viestin jossa onnitellaan mua istunnon suorittamisesta. Ei se ole mitenkään onnittelujen arvoista että jaksan hetken kuunnella paskanjauhantaa. Johan mulla ois monet diplomi-insinöörin ja lukuisat tohtorin paperit jos tuo jonkin arvoista olisi. MOT. Ja -- aivan eniten mua ehdottomasti vituttaa se että tuo terapiaohjelma käyttää koko ajan yksikön monikkoa. ("Tässä istunnossa huomasimme että.." "Kuten totesimme niin") Miks se ei voi kirjoittaa "Tässä istunnossa kerroin että.."?

Mä en tykkää. En tykkää että mulle puhutaan kun idiootille. Okei, okei - saatan ehkä olla idiootti mutta tuo ohjelma ei voi tietää sitä kun se ei tunne mua! Enkä tykkää että mulle laitetaan sanoja suuhun ilman että voin mitenkään puolustautua! Mun on väitetty kolmen istunnon ajan huomanneen ja todenneen kaikenlaista mitä todellakaan en vähimmässäkään määrin huomannut tai todennut eikä ole mitään miten voin puolustautua! Kun ei ole sellaista tehtävää jossa vaikka voisin vapaasti kertoa fiiliksistäni. Ainoa tapa jolla voin ehkä "kapinoida" on jos alan Beckin masennusinventaariin vastata provokatiivisesti äärikohdan.

Mutta perseestä on. Varoitan - älkää menkö jos joku ehdottaa! Ei tuo nyt mun masennustani pahenna (jos ei parannakaan) mutta ärtymystä/vitutusta se ihan selkeesti lisää!!!

Eikö tää kiinnosta ketään

Lähetin sinne kännissä viestinkin että koen tän aika ärsyttävänä.

trisse kirjoitti:Eikö tää kiinnosta ketään

Lähetin sinne kännissä viestinkin että koen tän aika ärsyttävänä.

Varmasti kiinnostaa. (Ei tietenkään se, että lähetit viestin kännissä, vaan ensimmäinen viesti.)

Mañana.

En muista mitä siinä kysyttiin mutta kirjoitin vaan että masennuksen lisäksi on pitkittyneen tilanteen vuoksi tullut sosiaalisia ongelmia jotka masentavat - työttömyys, rahaongelmat jne. Ettei mielialan parantuminen yksinään auta niihin.

Googletin tuota terapiaa ja jollekin oli sanottu ettei se sovi hänelle kun on suunnattu enemmän ihmisille jotka vasta ihmettelevät mitä masennus on. Seuraava tehtävä on tosiaan harrastaa liikuntaa kaksi kertaa ja raportoida niiden jälkeinen mieliala. Idea on että ihmiset havaitsisivat kuinka paljon liikunta mielialaa parantaa Ja tosiaan nettiterapeutti ottaa nyt ennen ensi tapaamista yhteyttä (tietokoneyhteyden kautta). Olen vaan vähän ihmeissäni miten se tapahtuu. Entä jos en katso nettiä juuri silloin? Ja kirjoitin että olen poissa kylpyläreissulla äitini kanssa 18-25.1. (Ajattelin että se kuulostaa paremmalta kun yksin Budapestissa)

trisse kirjoitti:Mutta perseestä on. Varoitan - älkää menkö jos joku ehdottaa! Ei tuo nyt mun masennustani pahenna (jos ei parannakaan) mutta ärtymystä/vitutusta se ihan selkeesti lisää!!!

Neuvo on huono, mutta sinun antamanasi se on vieläkin huonompi. Vastuu kuitenkin lienee lukijalla, jos häneltä jää toimiva hoitomahdollisuus käyttämättä sinun hoitovastaisten asenteidesi(?) ja kielteisten kokemustesi vuoksi. Vai miten?

Etkö voisi vain kertoa omista kokemuksistasi ja pettymyksistäsi, ja jättää toisten ohjeistamisen sikseen näin tärkeässä asiassa. Joku hullu masennuspotilas vielä uskoo sinua ja noudattaa neuvoasi, vaikka miten saattaisi hyötyä kyseisestä nettiterapiasta. Ikävä juttu sille, joka menettää toipumismahdollisuuksiaan sinun virhearviointiesi vuoksi.
Kuten varmaan fiksuna ihmisenä tiedät: yksi hoito toimii yhdellä, toinen toisella...

No sorry vaan muttet vieläkään ole mode täällä vaikka veri vetääkin. Saan vapaasti kirjoittaa mitä haluan.

Niin kai minäkin, joten jatkan, koska kirjoituksesi herätti kysymyksiä.

Kuinka pitkästä terapiasta on kysymys, ja kuinka kauan se on sinun kohdallasi jatkunut; oletko terapian alussa vai jo ties miten pitkällä? Entä onko terapiaan ollut tarkoitus sitoutua niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, ja oletko tiennyt sitoutumistavoitteesta jo aloittaessasi?

Käsittääkseni suurin osa terapioista ei hyödytä millään lailla, jos ne aloitetaan katsotaan miltä tuntuu ja näyttää, lopetetaan jos ei tunnu hyvältä -periaatteella; sitoutuminen on terapian tehoamisen ensimmäinen edellytys. Ihan sama juttu kuin psykiatrisissa hoidoissa yleensä: niihin on kyettävä sitoutumaan, jos haluaa saada helpotusta vaivoihinsa.

22:38. Lisäys.
Onko terapiasi Husin järjestämää nettiterapiaa, vai jotakin muuta? Tärkeä kysymys tämäkin, koska varoitit meitä lukijoita jostakin nettiterapiasta; ei vain tiedetä, minkä tahon tarjoamasta psykoterapiasta puhut.

Mirri kirjoitti:

trisse kirjoitti:Mutta perseestä on. Varoitan - älkää menkö jos joku ehdottaa! Ei tuo nyt mun masennustani pahenna (jos ei parannakaan) mutta ärtymystä/vitutusta se ihan selkeesti lisää!!!

Neuvo on huono, mutta sinun antamanasi se on vieläkin huonompi. Vastuu kuitenkin lienee lukijalla, jos häneltä jää toimiva hoitomahdollisuus käyttämättä sinun hoitovastaisten asenteidesi(?) ja kielteisten kokemustesi vuoksi. Vai miten?

Etkö voisi vain kertoa omista kokemuksistasi ja pettymyksistäsi, ja jättää toisten ohjeistamisen sikseen näin tärkeässä asiassa. Joku hullu masennuspotilas vielä uskoo sinua ja noudattaa neuvoasi, vaikka miten saattaisi hyötyä kyseisestä nettiterapiasta. Ikävä juttu sille, joka menettää toipumismahdollisuuksiaan sinun virhearviointiesi vuoksi.
Kuten varmaan fiksuna ihmisenä tiedät: yksi hoito toimii yhdellä, toinen toisella...

Kuten sinun(kin) Mirri pitäisi tietää, ei ole kiellettyä kertoa omista kokemuksistaan. Lukijat sitten päättävät itse mihin ja mitä uskovat.

En ole nettiterapiassa ollut tai sitä kokeillut, mutta mielestäni jo sen konsepti on toimimaton. Samaa roskaa ja lässytystä jota "depressiohoitajat ja "Depressiokoulukin" edustavat.

Husin nettiterapiaa. Kyllä tämän helposti suorittaa loppuun kun istuntoja on vain 7 tai 8 ja olen jo tehnyt 3. Olen tehnyt kaikki tehtävät ja sessiot suoritan lähinnä niin nopeasti kun pystyy. (Seuraavan voi tehdä vasta viikon päästä). Tehtävinä on ollut istuntoja kohden 1. Keksiä kolme tekemistä seuraavalle viikolle 2. Kirjoittaa mielialanraportoimispäiväkirjaa ja 3. Harrastaa liikuntaa.

Kyllästynyt kirjoitti:Kuten sinun(kin) Mirri pitäisi tietää, ei ole kiellettyä kertoa omista kokemuksistaan. Lukijat sitten päättävät itse mihin ja mitä uskovat.

En ole nettiterapiassa ollut tai sitä kokeillut, mutta mielestäni jo sen konsepti on toimimaton. Samaa roskaa ja lässytystä jota "depressiohoitajat ja "Depressiokoulukin" edustavat.

Kyllästynyt, onko yleistäminen sama asia kuin omien kokemusten kertominen? Mitä, jos yleistäjä ja varoittelija (tai roskaksi ja lässytykseksi leimaaja) onkin väärässä - suorastaan puhuu pötyä - mutta hänen yleistyksiään uskotaan?

Minullakin tuli tämän ketjun aloituksesta mieleeni se, että esimerkiksi Depressiokoulua on joskus (täällä?) lytätty; pidetty roskana ja lässytyksenä, joka ei pysty auttamaan tai hoitamaan ketään mitenkään. Omakohtaisena kokemuksena väite voi hyvin olla totta, yleistyksenä se muuttuu valheeksi - sen verran moni depressiota sairastava ihminen on vuosien varrella saanut hoitoa juuri Depressiokoulusta. Konsepti ei todellakaan ole toimimaton, ei kaikkien kohdalla.

Ainakaan sinun kohdallasi se ei toiminut kun päädyit kroonikoksi ja eläkkeelle.

trisse kirjoitti:Ainakaan sinun kohdallasi se ei toiminut kun päädyit kroonikoksi ja eläkkeelle.

Vaikean masennustilan lieveneminen, toimintakyvyn säilyminen ja selviytyminen kroonistuneena masennuspotilaana ilman jatkuvasti toistuvia pitkiä ja vaikeita depressiojaksoja on aikamoista hoidon tehoamista. Minun kohdallani juuri Depressiokoulu on ollut yksi oleellinen asia kuntoutumisessa ja myös vakavassa elämänkriisissä selviytymisessä.

Toimimattomuusväitteesi on elämäni tosiasioihin verrattuna älytön. Sitä paitsi depressioni kroonistui jo vuosia sitten ja eläkkeellekin päädyin hyvissä ajoin ennen Depressiokoulua, jonka kävin syksyllä 2016.

Jokainen valitsee itse auktoriteettinsa.
Ja jos minä saan estettyä yhdenkin ihmisen tuhlaamasta sekä omaa aikaansa että yhteiskunnan resursseja Depressiokoulun tapaiseen hoidon pahvikulissiin, se on minun mielestäni vain hyvä asia.

Depressiokoulusta on minun mielestäni enemmän haittaa kuin apua.
En usko siitä hyötyvän kuin korkeintaan ne lievää alakuloa potevat ihmiset, jotka eivät jostain syystä itse kykene oivaltamaan itsestäänselvyyksiä.
Ja heidän lisäkseen tietenkin sairaanhoitopiirit, jotka voivat sillä perusteella väittää tarjoavansa hoitoa masennukseen + tekijänoikeuksien omistajat.

Kyllästynyt kirjoitti:Ja jos minä saan estettyä yhdenkin ihmisen tuhlaamasta sekä omaa aikaansa että yhteiskunnan resursseja Depressiokoulun tapaiseen hoidon pahvikulissiin, se on minun mielestäni vain hyvä asia.

Raju juttu, että tosissasi olet valmis estämään toisten ihmisten avun saamisen vain siksi, ettei hoitomuoto toimi sinun kohdallasi.
Yli vuosi oman Depressiokoulu-aikani jälkeen minä masennuspotilaana kiittelen onneani, etten ole uskonut Depressiokoulu-vastaista propagandaasi.

Niin Depressiokoulu kuin tämä Nettiterapia, josta Trisse varoittaa, pohjautuvat (ongelman)ratkaisukeskeiseen viitekehykseen. Pyritään muuttamaan masennusta synnyttäviä/ylläpitäviä ajattelukuvioita ja opetellaan ratkaisemaan toistuville masennusjaksoille altistavia ongelmia, jotka voivat olla isojakin - kuten elämänkriisit. Ei ollenkaan hoidon pahvikulisseja, vaan pikemminkin täsmähoitoa, jonka avulla esimerkiksi kroonistunut depressiopotilas voi säilyttää niin toimintakykyä kuin jopa lisätä elämänhalua oikein hyvin.
Tavoitteena ei läheskään aina ole masennuksesta paraneminen, vaan toistuvien ja toinen toistaan vaikeampien masennusjaksojen lyheneminen ja harveneminen - masennustilan lieveneminen sellaiseksi, että sen kanssa pärjää ja pystyy elämään loppuelämänsä ilman vakavampaa invalidisoitumista.

Mirri kirjoitti:Raju juttu, että tosissasi olet valmis estämään toisten ihmisten avun saamisen vain siksi, ettei hoitomuoto toimi sinun kohdallasi.
Yli vuosi oman Depressiokoulu-aikani jälkeen minä masennuspotilaana kiittelen onneani, etten ole uskonut Depressiokoulu-vastaista propagandaasi...

Kuten sanoin, jokainen valitsee itse auktoriteettinsa.
Ja oletko sinä niin raju, että suosittelet "hoito"muotoa, jonka teho on vähintäänkin kyseenalainen?

Mitä sellaista tiedät nyt, jota et ennen Depressiokoulua tiennyt?

Minun mielestäni, ihmisen pitää olla hyvin tietämätön, että Depressiokoulun itsestäänselvyyksien toistelusta jotain uutta oppisi tai irti saisi.

Ennustan, että depressiokoulu tulee kokemaan (toivottavasti pian) "Keisarilla ei ole vaatteita" -kohtalon.

Mirri kirjoitti:
Niin Depressiokoulu kuin tämä Nettiterapia, josta Trisse varoittaa, pohjautuvat (ongelman)ratkaisukeskeiseen viitekehykseen. Pyritään muuttamaan masennusta synnyttäviä/ylläpitäviä ajattelukuvioita ja opetellaan ratkaisemaan toistuville masennusjaksoille altistavia ongelmia, jotka voivat olla isojakin - kuten elämänkriisit. Ei ollenkaan hoidon pahvikulisseja, vaan pikemminkin täsmähoitoa, jonka avulla esimerkiksi kroonistunut depressiopotilas voi säilyttää niin toimintakykyä kuin jopa lisätä elämänhalua oikein hyvin.

Tähän astisen kokemukseni valossa käsityksesi nettiterapiasta on todellakin epärealistisen optimistinen. Olet selkeästi samanlainen auktoriteettiuskoinen ihminen kuin äitini - haluat uskoa jokaiseen ylhäältä saneltuun juttuun. En tiedä mihin juttu etenee mutta toistaiseksi ei ole pyritty ratkaisemaan yhtään mitään. On puhuttu valheellisista masennusta ylläpitävistä uskomuksista vaikka lukemani mukaan depressiopotilaiden uskomukset ovat tavallista paikkansapitävämpiä. Seurataan jotain kolmea kuvitteellista potilasta. Ei mitään henkilökohtaista ole ollut.

Tehtävänä on ollut tuo liikunnan lisääminen (jonka toki teen jos flunssalta ja ulkomailla matkailulta pystyn - tai oikeastaan viimeistään Budapestissa kävelen ensi viikolla väkisinkin nuo kaksi pitkää kävelylenkkiä). Päiväkirjanpito mielialoista jota olen tunnollisesti tehnyt ja toteutin ne kolme yhdellä viikolla lupaamaani tekemistä (jotka olisin toteuttanut toki ilman tätäkin.)

Toki teen tehtävät tunnollisesti kun sitä seurataan ja voi vaikuttaa kuntoutustukeen mutta aika hyödyttömiä ovat. Minun on ihan oikeasti vaikea löytää jotain valheellisia masennusta lisääviä uskomuksia. Kirjoitin esimerkiksi edellisen viikon masennusta ylläpitävästä uskomuksesta että tuntuu ettei tuo yksi Merette ollut niin innokas kirjoittamaan tekstareita viime tapaamisen jälkeen kun olin silloin vähän vaisulla tuulella. Mutta luulen että se on ihan totta - noinhan ihmiset toimivat. Ehkä jos minulla olisi perhe tai töitä niin tulisi enemmän negatiivisia uskomuksia esille. Jotenkin elelen omassa kuplassani että minun on tosi vaikea löytää jotain negatiivisia uskomuksia. Täytyy toivoa että tällä viikolla tulee kaksi jotain potentiaalista negatiivista uskomusta. No, huomenna tapaan yhtä uutta ihmistä että ehkä herää jokin uskomus siellä. Jos ei vaikka synkkaa. Täytyy toivoa ettei synkkaa - muuten olen varmaan kusessa Kelpaisiko negatiiviseksi uskomukseksi pelko tai epäilys siitä ettei löydä sellaista uskomusta viikon aikana?

Turun Sanomista:

Mielenterveystalon 2016 vuoden tietojen mukaan nettiterapiaan osallistuneista vastaajista 80 prosenttia on ilmoittanut nettiterapiasta olevan hyötyä. Menetelmä on tuottanut hyviä tuloksia myös muissa maissa, kuten Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Australiassa.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys/nettit ... erapialle/

Jos tuo mainittu 80 prosenttia pitää paikkansa, on aihetta suhtautua toiveikkaasti Husin nettiterapiaan.
Ainakin omalla kohdallani ajattelen, että jos nämä nykyiset 'itsehoito'keinoni ja masennuksenhallintasysteemini osoittautuvat joskus riittämättömiksi, haluaisin kokeilla nettiterapiaa. Tuskin menettäisin mitään, vaikka kokeilisin.
Sitä paitsi olisihan se kevyempi vaihtoehto kuin joutuminen taas erikoissairaanhoitoon ravaamaan vastaanotoilla.

Useimmat masennukset toipuvat itsestään tai lääkityksen avulla. Luultavasti toipumisprosentti olisi ollut yli 60% ilman nettiterapiaakaan. En usko että se sinua auttaa kun olet minun tavoin kroonistuneesta masennuksesta kärsivä eikä tuossa ole tähän mennessä ollut mitään kontaktia hoitohenkilökuntaan eikä edes mitään mahdollisuutta purkaa ajatuksiaan. Ajatusten purkaminen ja narsistinenkin tarve tulla kuulluksi lienee sinulle tärkeää. Tuossa ei ole ollut siihen mitään mahdollisuutta kun ei ole kontaktia ja tehtävät ovat hyvin rajattuja.

Niinpä niin: "tuskin sinä siitä voit hyötyä, kun en minäkään kykene käyttämään sitä hyödykseni"...

Mirri kirjoitti:Turun Sanomista:

Mielenterveystalon 2016 vuoden tietojen mukaan nettiterapiaan osallistuneista vastaajista 80 prosenttia on ilmoittanut nettiterapiasta olevan hyötyä...

Lihavointi minun

Niin, siis vastaajista on 80 % ilmoittanut nettiterapiasta olevan hyötyä.

Mutta kuinka suuri on ollut vastaajien osuus kaikista osallistuneista?

Kun aikoinaan olin päiväsairaalassa, siellä hehkutettiin kuinka hyvää palautetta he ovat saaneet potilailta saaneet.
Minun mielestäni asia oli toisin, ainakaan minä en hyötynyt päiväsairaalan käytävällä istuskelemisesta millään tavalla.

Ja kuinkas sitten hoitojakson päättyessä kävikään; minulle ei annettu palautelomaketta täytettäväksi lainkaan.