Psykopatologia.munfoorumi.com

Meidän talon asukkaat on kutsuttu pikkujouluihin. Minä en mene. Muutin tähän puoli vuotta sitten enkä tunne naapureita. Heti kutsun luettuani ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä ja hieno ihminen lähtemään mukaan. Parempi näin.

Mihinkä asiaan tässä tarvitset vertaistukea? Haluaisitko mennä sinne ja me sua kannustaisimme ja sanoisimme, että olet kyllin hyvä pikkujouihin?

Keskustelun takia, koska tämä asia mietityttää minua. En ole menossa pikkujouluihin, kun en ilmoittautunutkaan. Olisi pitänyt, jos olisin ollut menossa. Pikkujoulut ovat jossakin hienossa paikassa vähän kauempana, mutta kyytiä ei ole järjestetty. Ruoat siellä olisi tarjottu. Ehkä, jos minulla olisi mies, olisin voinut mennä, mutta yksin jännittäisi liikaa. Ehkä minulta olisi kysytty, missä olen työssä tms. En halua kertoa mielenterveystyökyvyttömyyseläkkeestä, enkä halua valehdellakaan. Sellainen kiertely ja kaartelu on minusta vaivaannuttavaa ja kiusallista. Lehdessä luki vähän aikaa sitten taas, etteivät ihmiset haluaisi mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen.

Jos ruoka on hyvää, kannattaa mennä. Jos ei pidä jouluruuasta ja sen syömisestä ventovieraiden(?) kanssa, ei kannata mennä. Kuulostaa selkeästi ruokajuhlalta, kun tarjoavatkin sen ruuan hienossa paikassa.

Ei kai sitä tarvihe kertoa muuta kuin, että olen eläkkeellä. Viisas ihminen tajuaa olla kysymättä enempi.
Vaikka ei minustakaan kyllä ole menemään pikkujouluihin. Voin aina sanoa, että on porohommia.

Minulta tursuu jouluruuat jo korvistakin ja yritän välttää niitä mahdollisuuksien mukaan.

Ketjun aiheeseen en osaa sanoa mitään. Jokaisen henkilökohtainen päätös kai on, meneekö pikkujouluihin vai ei. Ja millaista kuviokelluntaa harrastaa, jos ei halua kertoa ihmisille että on psyykkisistä syistä eläkkeellä.

Sitä jaksan aina ihmetellä uudelleen ja uudelleen, miten pysyvällä eläkkeellä oleva ihminen voi olla mielenterveyskuntoutuja.

Jos ollaan eläkkeellä kroonistuneen tai elinikäiseksi luokitellun psykiatrisen sairauden vuoksi, psykiatrinen potilas voisi olla täsmällisempi ilmaisu. Ellei haluta kertoa työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden nimeä.
Sanaa mielenterveyskuntoutuja kai nykyisin pidetään ikään kuin myönteisempänä ilmaisuna puhuttaessa pitkäaikaissairaista psykiatrisista potilaista. Mielenterveysongelmainenkaan ei kuulosta kovin hyvältä verrattuna mielenterveyskuntoutujaan. Sitä paitsi kroonistunut psykiatrinen sairaus usein vaatii läpi elämän jatkuvaa hoitoa/kuntoutusta, jottei se pahenisi. Pelottava ajatus, että psyykkisesti sairaat ihmiset jätettäisiin hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolelle heidän saatuaan pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen - he lakkaisivat olemasta mt-kuntoutujia/kuntoutettavia.

Kuntoutuja puoltaa paikkaansa sanan potilas tilalla, ja kuntoutuja on myös parempi vaihtoehto kuin kuntoutettava. Minä tosin puhun mieluummin potilaista, koska pidän tärkeänä sairauden (ja sen tarvitseman hoidon!) korostamista. On liian helppoa ajatella juuri näin: eläkeläinen ei ole - ei voi olla - kuntoutuja/kuntoutettava.

En minä pidä itseäni varsinaisesti mielenterveyskuntoutujana, mutta ei varmasti yksikään minut tunteva pitäisi minua myöskään psykiatrisena potilaana. Ei minusta päälle päin huomaa, että olen mielenterveysongelmainen, ei edes lääkäri.

Kyllä kai se aktiivinen psykiatrinen kuntoutus lakkaa tai ainakin vähenee, jos potilas päätyy pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle. Mikään kroonikkokaan minä en ole eläkkeestä huolimatta. Potilaskaan en ole, koska en ole hoidossa missään. Minusta ei ole pelottavaa se, että hoito voi loppua, kun ja jos vointi ei sitä vaadi. Pikemminkin päinvastoin.

En oikein tiedä, miksi itseäni sanoisin. Eläkeläinen vaan, huoh.

Tällaisista asioista ei olisi kiva vääntää tuntemattomien naapureiden kanssa pikkujouluissa.

Olisin voinut kirjoittaa tuon Ranen edellisen pohdinnan. Olen myös vain eläkeläinen.

Sitä aloin miettiä, että en muista milloin joku olisi kysynyt minulta, mitä teen työkseni. Nykyään ihmisten työt on niin kummallisia ja pirstaleisia ja usein yrittäjämäisiä, että ellei itse kerro mitä tekee, kukaan vieraampi ei kysy mitään. Ei ainakaan minulta ole kysynyt.

Ei mielestäni enää eläkkeellä saa ainakaan julkiselta puolelta mitään mielenterveys kuntoutusta. Ja tänään luin lehdestä, ettei 65v. enää saa lähetettä jatkotutkimuksiin, lääkärit eivät saa sitä kirjoittaa lähetteeseen. Vaikka olisi kyse vain vatsavaivoista.
http://www.aamuset.fi/mielipide/3747626 ... vuotiaille

Ehkä mt-kuntoutuksesta saadaan kieltäytyä, mutta psykiatrisen sairauden hoidosta ei saada. Siksi monelle ns. mt-kuntoutujalle olisikin parempi olla reilusti psykiatrinen potilas. Näin siinä tapauksessa, että ihminen on todellisuudessa pitkäaikaissairas, vaikka olisikin hoitotasapainossa esimerkiksi lääkityksen ja vakaiden elinolosuhteidensa turvin.

Jos on psykiatrinen potilas, pääseekö hän eläkeikäisenä johonkin hoitoon?

Erikoissairaanhoidossa on olemassa vanhuspsykiatria avohoitoineen, poliklinikoineen ja vuodeosastoineen, joten kai siellä potilaitakin on.

Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri mainitsee ainakin tällaiset vanhuspsykiatriset hoitopaikat:

Vanhuspsykiatrian avohoito
Vanhuspsykiatrian osasto A9
Vanhuspsykiatrian tehostettu avohoito

http://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/psyk ... fault.aspx

Eräs tuttuni, joka on myös mielenterveyssyiden takia eläkkeellä, kävi yksityisellä psykiatrilla, ja sai siihen Kelasta korvausta lääkärikäynnistä ja lisäksi vielä eläkettä saavan hoitotukea, mutta ei taida tuota hoitotukea saada enää nykyisin pelkkien kustannusten perusteella.

Mirri kirjoitti:Erikoissairaanhoidossa on olemassa vanhuspsykiatria avohoitoineen, poliklinikoineen ja vuodeosastoineen, joten kai siellä potilaitakin on.

Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri mainitsee ainakin tällaiset vanhuspsykiatriset hoitopaikat:

Vanhuspsykiatrian avohoito
Vanhuspsykiatrian osasto A9
Vanhuspsykiatrian tehostettu avohoito

http://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/psyk ... fault.aspx

niin tosiaan onkin. millaisia tuolla vanhuspsykiatrian osastolla hoidetaan. pakkohoitoja vai? Dementikkoja?

löysin http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanh ... fault.aspx

"Hoitoaika osastolla on yksilöllinen - keskimäärin noin 3-6 viikkoa." ja sitten on tämä kielto lähettää jatkotutkimuksiin yli 65v. Eli yksityiselle sitten, tai avohoitoon, vaik oisi kuinka 'hullu'

Mietin tässä, että olenko minä pitkäaikaissairas/pitkäaikaispotilas, mutta sehän on sama kuin kroonikko. En mielestäni ole. Olenko avohoitopotilas, vaikka en ole ollut enää vuosiin hoidon piirissä? Olen entinen mielenterveyspotilas. Siltä tuntuu.