Vakavasti sairaat Matti ja Outi pelkäävät työttömyysturvan leikkauksia – ”Jos sairasta kuristaa, ei hän tule siitä terveeksi”Vakavasti sairaat helsinkiläiset Matti ja Outi ovat huolissaan pian eduskuntaan tulevasta aktiivimallista, joka leikkaisi työttömyysturvaa.
Maija Aalto, HS 20.11.2017
ENSIN lakkasivat toimimasta kädet, sitten jalat. Virallisesti Matti todettiin silti pian työkykyiseksi.
Outi puolestaan koki jatkuvaa sietämätöntä kipua, nukkui yönsä lyhyissä pätkissä ja unohteli asioita. Esimerkiksi liesi jäi päälle, kun hän laittoi ruokaa, toistuvasti. Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja, mutta hakemus kuntoutustuesta hylättiin.
Helsinkiläiset Outi ja Matti luokiteltiin työttömiksi. Samaan aikaan heidät oli toisaalla luokiteltu sairaiksi.
Molempia huolestuttaa niin sanottu työttömyysturvan aktiivimalli. Se on parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyssä. Mallin ajatuksena on, että työttömän on kolmen kuukauden tarkastelujaksolla osoitettava aktiivisuutensa joko tekemällä lyhyen aikaa töitä tai olemalla työllistämistä edistävässä palvelussa. Muutoin hänen tukeaan leikataan.
”Tämä iskee juuri niihin ihmisiin, jotka ovat jo sairasperustaisen sosiaaliturvan väliinputoajia”, Matti sanoo. Hän tarkoittaa itsensä ja Outin kaltaisia ihmisiä, joita hoitava lääkäri pitää sairaina mutta vakuutusyhtiö työkykyisinä. Työkyvyttömyyseläkettä, sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea ei silloin saa. Töihin ei kuitenkaan välttämättä kykene, jolloin toimeentulon lähteeksi jää työttömyysturva.
”Näin voi käydä kenelle vain”, Matti sanoo.
MATIN ja Outin nimet on tässä muutettu heidän omasta toiveestaan, sillä kumpikin tahtoo tulevaisuudessakin käydä töissä, jatkaa elämäänsä, olla hyödyksi.
Kun Matti sairastui, hänen työssään oli menossa erityisen innostava vaihe. Hän oli vastuullisessa asemassa eräässä järjestössä ja teki samalla laajaa kirjoitusprojektia.
Sitten iskivät reuma ja eräs harvinaisempi sairaus. Ne veivät raajoista toimintakyvyn. Pahimmillaan Matti ei kyennyt kävelemään eikä istumaan pitkiä aikoja. Käsiä oli erittäin vaikeaa ja kivuliasta käyttää. Kirjoittaminen oli mahdotonta.
Outi sairastaa fibromyalgiaa, mutta on toipunut sen verran, että pystyy tekemään osa-aikatyötä.
(KUVA: MIKKO SUUTARINEN / HS)
Outin diagnoosi puolestaan on fibromyalgia. Sen keskeinen oire on kipu lihaksissa ja sidekudoksissa, mutta myös Outilla sairaus vaikutti käsien toimintakykyyn. Kahvikupeista tuli sirpaleita. Koko ajan väsytti. Kivun seuraksi saapui myöhemmin keskivaikea masennus.
Molemmat olivat ensin vuoden sairauspäivärahalla ja hakivat sitten kuntoutustukea eli väliaikaista työkyvyttömyyseläkettä.
Kummankin hoitavat lääkärit pitivät työntekoa vielä tässä vaiheessa mahdottomana. Matti pystyi jo kävelemään, muttei käyttämään käsiään kunnolla. Myös Outi oli edelleen sairas.
Kummankin hakemukset hylättiin, eli järjestelmän kannalta he muuttuivat sairaasta työttömiksi.
Matti valitti päätöksestään. Valitus meni läpi neljässä kuukaudessa eli poikkeuksellisen nopeasti. Syynä eivät olleet muutokset Matin terveydentilassa, vaan tarkemmat todisteet, hakemusta tukevat kliiniset löydökset. Matti kokee, että tämän jälkeen häntä on muutenkin kohdeltu asiallisesti.
Outi sen sijaan oli pitkän jakson paperilla työtön, mutta töihin paluu vaikutti vastuuttomalta ajatukselta. Miten sairaanhoitajana voisi olla, jos ei voi luottaa käsiinsä eikä muistiinsa?
JOS aktiivimalli olisi ollut jo käytössä, sekä Matin että Outin työttömyysturvasta olisi leikattu 4,65 prosenttia. Kummastakin ajatus tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta.
Samassa asemassa elää jopa tuhansia ihmisiä. Tarkkaa määrä ei tiedä kukaan, koska työkyvyn arvioiminen ei ole aivan yksinkertaista.
Pitkäaikaistyöttömistä on eri laskelmien mukaan jopa kolmasosa todellisuudessa työkyvyttömiä. Näin määrittelee esimerkiksi Raija Kerättären vuonna 2016 Oulun yliopistossa tarkastettu väitöskirja. Helsingissä pitkäaikaistyöttömiä on vajaat 14 000. Tällä laskukaavalla heistä olisi työkyvyttömiä noin 4 600.
Aktiivimallia ei ole tarkoitus soveltaa, jos ensimmäinen hakemus työkyvyttömyyseläkkeeseen on parhaillaan käsittelyssä – siis hakemus, valituksia aiemmista päätöksistä ei tässä otettaisi huomioon. Se ei koskisi myöskään omais- tai perhehoitajia tai niitä työttömiä, jotka saavat osatyökyvyttömyyseläkettä tai työttömyysturvan lisäksi jotain muuta etuutta sairauden tai vamman perusteella.
Nämä lievennykset lakiehdotukseen tehtiin aiemmin tänä vuonna lausuntokierroksen jälkeen.
Tässäkin voitaisiin kuitenkin törmätä samaan mihin Outi ja Matti: eläkeyhtiöissä työkykyisyyttä ja osatyökykyisyyttä tulkitaan eri tavalla kuin hoitavat lääkärit tulkitsevat.
Matti sanoo, että hän ymmärtää, että jonkinlainen portinvartija on oltavakin. Hän ei myöskään arvostele yksittäisiä lääkäreitä vaan järjestelmää.
”Olisi älyllisesti epärehellistä sanoa, että päätökset olisivat aina objektiivisia ja oikeita”, Matti sanoo.
Työvoimaviranomaisilla on tähän asti ollut mahdollisuus harkita, mitä sairaalta ihmiseltä on ollut kohtuullista vaatia, vaikka tätä ei olisi todettu työkyvyttömäksi. Matti pelkää, että aktiivimallista tulee jonkinlainen automaattileikkuri, ehkä ensimmäinen monista.
Hän epäilee myös, että osatyökykyisen olisi poikkeuksellisen vaikeaa löytää tilapäistä keikkatyötä. Jos työhön pystyäkseen tarvitsee erityisjärjestelyjä tai -välineitä, mikä työnantaja sellaisia haluaa vain pariksi päiväksi lähteä järjestämään?
OUTI ajattelee, että aktiivimalli voisi monen kohdalla johtaa siihen, että kuntoutuminen hidastuu tai pysähtyy. Tukien varassa sinnittelevä on valmiiksi taloudellisesti ahtaalla. Epävarmuuden vuoksi pienituloiselle kallis kuntoutus saattaa viivästyä, lääke tai tärkeä apuväline jäädä hankkimatta.
Ihminen saattaa myös palata töihin ennen kuin se olisi hänen terveytensä kannalta järkevää ja sinnittelee itsensä entistä sairaammaksi.
”Olen aktiivisesti ja käyttämällä omia säästöjäni etsinyt keinoja, joilla voin selviytyä taas töissä. Jos olisin yrittänyt palata töihin liian varhain, en olisi nyt tässä”, Outi ajattelee.
Hän on päässyt tekemään jälleen sairaanhoitajan työtä, tosin vielä lyhyttä päivää ja palkkatuella. Tämä on vaatinut pitkän kuntoutuksen. Outi on myös totutellut omaan alaansa uudelleen ensin kuntouttavassa työtoiminnassa ja sitten työkokeilussa, mutta vasta kun hän ja häntä hoitavat lääkärit ovat arvioineet toipumisen olevan tarpeeksi pitkällä.
Mattikin pystyy taas kävelemään ja myös jonkin verran käyttämään käsiään, mutta ihan tavallinen arki vaatii ponnistuksia. Käsissä ei ole tarpeeksi voimaa esimerkiksi nostamaan koiraa syliin tai tekemään kevyitäkään toimistotöitä.
Hän haluaa ehdottomasti töihin, mutta kuntoutuminen vaatii vielä paljon aikaa, päättäväisyyttä ja lepoa lääkärin määräminä aikoina.
”Jos sairasta kuristaa, ei hän tule siitä terveeksi. Työllisyyspolitiikkaa tehdään nyt tavalla, joka rankaisee ihmistä, joka pyrkii noudattamaan lääkärin määräämää hoitosuunnitelmaa tullakseen taas työkykyiseksi.”
Milloin sairasta ei pidetä työkyvyttömänä?
Vakavasti sairastunut voi saada Suomessa noin vuoden ajan sairauspäivärahaa Kelalta.
Jos toipuminen ei tässä ajassa onnistu, arvioidaan, onko ihmisen mahdollista kuntoutua vanhaan työhönsä tai vaihtaa ammattia. Sairauspäivärahan päätyttyä on mahdollista hakea kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, osatyökyvyttömyyseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä.
Hakemuksista hylätään yhä useampi. Viime vuonna hylättyjen osuus oli jo noin 28 prosenttia, tilastoi eläketurvakeskus. Muutos edellisvuoteen oli mitätön, mutta kymmenessä vuodessa osuus oli kasvanut jo seitsemän prosenttiyksikköä.
Osaltaan tätä selittää asennemuutos: kuntoutuminen takaisin työelämään on entistä useamman tavoite. Kielteisen päätöksen voi saada kuitenkin myös muista syistä.
Keitä tällaisen päätöksen saajat sitten ovat? Esimerkiksi Keva julkaisi heistä tutkimuksen vuonna 2015, joka tosin keskittyi julkisiin eläkevakuutusyhtiöihin eikä kaikkiin. Suhteessa eniten hylkäyksiä tulee nuorille, vähän koulutetuille ja pitkään työttöminä olleille.
Hylätyissä hakemuksissa on paljon mielenterveyteen sekä tuki- ja liikuntaelimiin liittyviä sairauksia. Tosin niin on hyväksytyissäkin.
Eläkeyhtiön pitää katsoa ihmisen tilannetta pelkkää diagnoosia laajemmin, mutta diagnoosillakin on väliä. Hakemus menee parhaiten läpi, jos kyseessä on yksi selvä sairaus, jonka voi kliinisin tutkimuksin selvästi osoittaa. Oireisiin perustuva diagnoosi tai useiden eri diagnoosien yhdistelmä voi johtaa hylkäykseen.
Esimerkiksi fibromyalgia on tyypillinen esimerkki sairaudesta, jonka ei yksin usein katsota johtavan työkyvyttömyyteen.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005455964.html