Psykopatologia.munfoorumi.com

Omien oikeuksien luettelo (Edmund Bourne, 1999)

Minulla on oikeus:
1. pyytää haluamaani.
2. vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
3. ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä - tunteita.
4. muuttaa mieleni.
5. tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
6. toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
7. sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.
8. päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
9. olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista.
10. odottaa muilta rehellisyyttä.
11. suuttua rakastamilleni ihmisille.
12. olla täysin oma itseni.
13. pelätä ja sanoa, että minua pelottaa.
14. sanoa: "en tiedä".
15. olla selittämättä tai puolustelematta käytöstäni.
16. tehdä päätöksiä tunteideni pohjalta.
17. kaivata omaa tilaa ja aikaa.
18. olla leikillinen ja kevytmielinen.
19. olla läheisiäni terveempi.
20. olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti.
21. saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
22. muuttua ja kasvaa.
23. siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani.
24. saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
25. olla onnellinen.

Oikeuksien luettelon ideana on salliva suhtautuminen itseen niin, että voi antaa itsellensä luvan päättää mistä kaikesta kantaa huolta ja mistä ei, ja että antaa itselleen luvan olla tunteva ihminen.

Tehtäviä:
1. Miltä omien oikeuksien luettelon lukeminen tuntui?
2. Kirjoita oheisesta listasta 1-5 valitsemaasi oikeutta.
3. Minkä oikeuden tahtoisit 'antaa' itsellesi oheisesta listasta?
4. Mikä tai mitkä asiat tai tekijät ovat estäneet sinua toteuttamasta oikeuksiasi?
5. Miten ja missä voisit enemmän toteuttaa oikeuksiasi?

Sain Finfamin vanhempainryhmässä paperin, jossa muistutetaan 'ihmisoikeuksista'. Ajattelin, että tuskin on kenellekään vahinkoa siitä, että siteeraan paperissa olevan tekstin tehtävineen tämän foorumin lukijoiden pohdittavaksi.

Puhutaanko siellä koskaan millaisia velvollisuuksia omaisilla on?

Kerro sinä tässä ketjussa omaisten velvollisuuksista, jos haluat ja pidät tarpeellisena.

Maanvaivan ehdottama ketju olis huomattavasti vaikeampaa mietittävää.
*
Omien oikeuksien luettelo (Edmund Bourne, 1999)

Minulla on oikeus:
JOO1. pyytää haluamaani.
JOO2. vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
EI3. ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä - tunteita.
JOO4. muuttaa mieleni.
JOO5. tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
JOO, RAJOISSA)6. toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
EI 7. sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.
JOO(RAJOISSA)8. päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
EI9. olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista.
EI10. odottaa muilta rehellisyyttä.
EI11. suuttua rakastamilleni ihmisille.
EI12. olla täysin oma itseni.
JOO 13. pelätä ja sanoa, että minua pelottaa.
JOO14. sanoa: "en tiedä".
EI 15. olla selittämättä tai puolustelematta käytöstäni.
EI 16. tehdä päätöksiä tunteideni pohjalta.
JOO17. kaivata omaa tilaa ja aikaa.
JOO18. olla leikillinen ja kevytmielinen.
JOO19. olla läheisiäni terveempi.
JOO20. olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti.
JOO21. saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
JOO22. muuttua ja kasvaa.
JOO, SEN MIKÄ ON TAPANA 23. siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani.
EI ENEMPÄÄ, KUIN ON TAPANA NORMAALISTI.24. saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
25. olla onnellinen.

Mitä tarkoittaa, että "minulla on oikeus saada ystäviä"?

Tarkoittaako se vain, että "olisi oikein tai mukavaa, jos saisin ystäviä"? Silloin se ei tarkoita oikeastaan mitään.

Minulla on oikeus saada ystäviä, toisin sanoen kenelläkään ei ole oikeutta kontrolloida, rajoittaa tai estää ystävyyssuhteitani.

Ystäviin ja ystävyyssuhteisiin - sekä niiden solmimisyrityksiin - kajoavaa kontrollointia (lue: henkistä väkivaltaa!) voi tapahtua ainakin parisuhteessa ja myös muissa perhesuhteissa, vaikkapa oman kodin seinien sisällä. Toisaalta ihminen voi itse ajatella olevansa 'liian rasittava tyyppi' ystävyyssuhteisiin; näin voivat ajatella esimerkiksi psykiatristen potilaiden vanhemmat tai lapset, jotka elävät pysyvästi kuormittavassa elämäntilanteessa ja monenlaisten toinen toistaan vakavampien ongelmien ympäröimänä.

Ok, noista näkökulmista katsottuna ymmärrän.

Duodecimin Terveyskirjaston artikkelissa vuodelta 2006 puhutaan jämäkkyydestä ja jämäkkyysoikeuksien listasta:

Oikeuksien ideana on salliva suhtautuminen itseen niin, että on lupa päättää, mistä kaikesta kantaa huolta ja mistä ei, ja että antaa itselleen tilaa olla ihminen. Rakentavasti itsekäs ihminen tunnustaa jämäkkyysoikeutensa. Kysymys on rohkeudesta pitää itsestään huolta! Jämäkkyysoikeudet eivät tietenkään ole yksiselitteisesti tosia joka tilanteessa, kyse on pohdittavista ja arvioitavista asioista. Oikeuksiin liittyy aina velvollisuuksia ja vastuita. Omien oikeuksien luetteloa ei voi lukea niin, että minulla on aina ehdoton oikeus toimia näin. Kyse on tasapainon löytymisestä eri näkökantojen välillä.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=onn00017

Anteeksi Mirri, mutta tuo ei ole oikein sinun tasoisesi mietinnän aloitus, jotenkin liian tylppä-
Miten tähänkin muka voi vastata-'"6. toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan."
Mitä sinä vastaisit?

Ehkä tuo pitkä lista olisi tiivistettävissä jotenkin näin: minulla on oikeus olla jämäkkä, ja minulla on oikeus suojella itseäni. Tai näin: minulla on oikeus olla 'itsekäs', eikä minulla ole velvollisuutta uhrata itseäni.

Mielestäni Terveyskirjaston jämäkkyys-artikkelista ottamani siteeraus kertoo saman asian toisin sanoin; niin oikeudet kuin velvollisuudet pitäisi itse määritellä itselleen, eikä niin että joku ulkopuolinen - kuten lähiomainen - esittää vaatimuksiaan ja sanelee niin oikeudet kuin velvollisuudetkin. Jos huonosti käy, ulkopuolinen sanelija ei anna oikeuksia ensinkään. Tai voihan se sanelija olla 'pesiytynyt' omaan mieleen: määräilevä orjapiiskuri, joka huolehtii siitä, että velvollisuuksista huolehditaan ja oikeudet unohdetaan.

Tämän ketjun aloitusta kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän aivan omalle tasolleni sopivana. Kopsasin aloitusviestin kutakuinkin suoraan paperista, joka käteeni lykättiin. Kymmensormijärjestelmä oli hyväksi avuksi, muuta ei tarvittu.

Velvollisuuksiin voisi laittaa ainakin se, että jos tekee lapsia, on minulla velvollisuus pitää heistä aina huolta.

m-vaiva kirjoitti:Velvollisuuksiin voisi laittaa ainakin se, että jos tekee lapsia, on minulla velvollisuus pitää heistä aina huolta.

Siinäpä onkin velvollisuutta kerrakseen.

Luulen, että viittäkymmentä ikävuottaan lähestyvä asperger-henkilö, joka käyttää iäkästä äitiään hoitajanaan, ajattelee samoin: äiti on hänet tehnyt, joten äidin on hoidettava häntä - koska ilman äitiä hänellä ei ole ketään, joka huolehtisi ja hoivaisi. Hän voi vaikka tappaa itsensä, jos äiti ei suostu olemaan hänen terapeuttinaan ja pahan olon kaatopaikkana. Ja tietysti ruokkijana kaiken psyykkisen hoitamisen lisäksi.

Olen eri mieltä "mistä kaikesta kantaa huolta ja mistä ei"-kohdan, kanssa. Minusta sellaisen päättämistä ei voi vain päättää. Möröt päässä pitävät siitä huolen juuri, kun olet saamassa unen raajasta kiinni. (Edit 100, Tervkirjaston jutusta.)

m-vaiva kirjoitti:Velvollisuuksiin voisi laittaa ainakin se, että jos tekee lapsia, on minulla velvollisuus pitää heistä aina huolta.

Jäin miettimään, millä tavalla raskas elinikäinen velvollisuus olisi käännettävissä oikeudeksi - oikeudeksi niin vanhemmalle kuin lapselle.

Tässä ehdotukseni:
Minulla on oikeus vaatia, että lastani tuetaan riittävästi, jotta hänellä on aikuisena mahdollisuus elää elämänsä minusta riippumattomana ja mahdollisimman itsenäisenä ihmisenä.

Ehdotuksesi on yhtä tyhmä kuin jos minä ehdottaisin, että jokaisen pitäisi saada lapsi, jos sitä haluaa.

m-vaiva kirjoitti:Ehdotuksesi on yhtä tyhmä kuin jos minä ehdottaisin, että jokaisen pitäisi saada lapsi, jos sitä haluaa.

Unohdin mainita, että ehdotukseni tietysti koskee olemassa olevia vanhempia syntyneine lapsineen.

Ehdotukseni 'tyhmyydestä' vielä... Luulen, että monen lapsen tilanne olisi aikuisuudessa paljon nykyistä parempi, jos vanhemmilla olisi oikeus vaatia lastensa parasta.

Voisi myös ajatella, että monen aikuisen lapsen elämä olisi paljon parempi, jos hullut eivät saisi synnyttää lapsia.
ja nyt kerroin omakokemukseni enkä ota kantaa muiden äitien ja lapsien kokemuksiin.

Aikanaan nuorena ja ehdottomana mietin minäkin monen ihmisen kohdalla, että "tuolla tyypillä ei pitäisi olla lapsia". Mietin epätoivon hetkinä samaa myös itseni kohdalla. Kuitenkin noista lapsista on monesta kasvanut aikuisia, jotka selviytyvät elämästä oikein hyvin.

Etukäteen on aika mahdoton sanoa, miten jonkun ihmisen lapset tulevat selviytymään aikuisena. Niin monet asiat vaikuttavat...

Eli aika vaikeaa on määritellä kuka on liian hullu tekemään lapsia...

Mirri kirjoitti:

m-vaiva kirjoitti:Velvollisuuksiin voisi laittaa ainakin se, että jos tekee lapsia, on minulla velvollisuus pitää heistä aina huolta.

Siinäpä onkin velvollisuutta kerrakseen.

Luulen, että viittäkymmentä ikävuottaan lähestyvä asperger-henkilö, joka käyttää iäkästä äitiään hoitajanaan, ajattelee samoin: äiti on hänet tehnyt, joten äidin on hoidettava häntä - koska ilman äitiä hänellä ei ole ketään, joka huolehtisi ja hoivaisi. Hän voi vaikka tappaa itsensä, jos äiti ei suostu olemaan hänen terapeuttinaan ja pahan olon kaatopaikkana. Ja tietysti ruokkijana kaiken psyykkisen hoitamisen lisäksi.

Kuka hän on?

vibeke kirjoitti:

Mirri kirjoitti:

m-vaiva kirjoitti:Velvollisuuksiin voisi laittaa ainakin se, että jos tekee lapsia, on minulla velvollisuus pitää heistä aina huolta.

Siinäpä onkin velvollisuutta kerrakseen.

Luulen, että viittäkymmentä ikävuottaan lähestyvä asperger-henkilö, joka käyttää iäkästä äitiään hoitajanaan, ajattelee samoin: äiti on hänet tehnyt, joten äidin on hoidettava häntä - koska ilman äitiä hänellä ei ole ketään, joka huolehtisi ja hoivaisi. Hän voi vaikka tappaa itsensä, jos äiti ei suostu olemaan hänen terapeuttinaan ja pahan olon kaatopaikkana. Ja tietysti ruokkijana kaiken psyykkisen hoitamisen lisäksi.

Kuka hän on?

Ja miksi hänen äitinsä on ainoa, joka huolehtii? Miksei hän ole vammaispalvelujen piirissä?