Minun oikeuteni

[Mirri]

Ehti tulla vaikea psyykkinen sairastuminen psykooseineen ennen aspergerin diagnosointia, ja potilas on liian sairas ja häiriöinen kyetäkseen ymmärtämään tarvitsevansa ammattilaisten apua ja lääketieteellistä hoitoa. Mutta ei tästä tapauksesta enempää; samaan asiaan liittyy aiemmin aloittamani ketju Lääkäri psykiatrisen potilaan luokse Helsingissä?. viewtopic.php?f=9&t=19994

[vibeke]

Kuulostaapa vaikealta tilanteelta.

Minusta on aina väärin, jos vastuu aikuisesta ihmisestä kaatuu omaisen niskaan, olipa se omainen sitten oma lapsi tai oma vanhempi. Vastuu aikuisesta lapsesta saattaa kaatua vanhemman niskaan, kun yhteiskunnan palvelujärjestelmä pettää. Riippuvuussuhteessa eläminen ei ole aikuisen lapsenkaan etu, sillä se ei ole itsenäistä elämää.

Myös lapsen niskaan voi kaatua vastuu omasta fyysisesti tai psyykkisesti sairaasta vanhemmastaan. Siinä jää oma lapsuus elämättä. Vastuu vanhemmasta voi säilyä lapsella vielä lapsen aikuistuttuakin, eikä oma elämä ehkä pääse alkamaan, ennen kuin vanhempi lopulta kuolee. Juuri osui silmiini tämä uutinen: https://yle.fi/uutiset/3-9863513

Kirsi Hokkila huolehti alaikäisenä MS-tautia sairastavasta äidistään – "Kenenkään lapsen tai nuoren ei pitäisi joutua kantamaan yksin sitä taakkaa"
Suomessa saattaa olla jopa yli 20 000 lasta ja nuorta, joilla on merkittävää hoitovastuuta läheisestään. Heitä yritetään nyt tunnistaa ja tavoittaa.

Mirrin esiinnostamat jämäkkyystaidot ovat minusta hyvin tärkeä asia.

[m-vaiva]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?

Tähän ei tarvi kenenkään vastata, jos kysymys loukkaa. Se voi olla vaan mun pohdintani.

[Mirri]

M-vaiva, esittämäsi kysymys on niin tärkeä, että siihen vastaaminen tarvitsee toisen ketjun.

viewtopic.php?f=9&t=20109

[vibeke]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?

En ymmärrä kysymyksen logiikkaa. Minusta on mieletöntä kysyä, miksi sairaan omainen hakee vertaistukea jos on sitä mieltä, että sairaan tulee saada riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Perustuslain 19 §:ssä on säädetty oikeudesta sosiaaliturvaan. Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

[Mirri]

Noin on kuin Vibeke kertoi.

Jämäkkyyttä eli omien - ja läheistensä - oikeuksien vaatimista ja niistä kiinni pitämistä ihmiset tarvitsevat silloin kun oikeudet ovat syystä tai toisesta uhattuina. Jämäkkyyden löytämiseen tarvitaan usein vertaistukea toisilta vastaavanlaisissa tilanteissa eläviltä ihmisiltä; tarvitaan joukkovoimaa, joka rohkaisee ja vahvistaa yksilöitä.

[Noolan]

Minusta läheiset ihmiset ovat sidoksissa toisiinsa, ymmärrän sen hyvin eri asiaksi kuin 'riippuvuus' jota tässä ketjussa korostetaan. Minä olen olemassa läheisieni tuen tarpeelle ja he minun, näin siksi että he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita eikä elämässä loppujenlopuksi ole olemassa mitään muuta niin arvokasta kuin toiset elävät ja jaetut hetket. Oletan myös, että joskus vielä tulee aika kun oma äitini on voimiensa heiketessä jossain määrin minun avustani riippuvainen ja pidän sitä varsin luonnollisena osana elämänkaarta: lapsuudessani suhde oli toisinpäin.

[vibeke]

.

[m-vaiva]

Noin on kuin Vibeke kertoi.

Jämäkkyyttä eli omien - ja läheistensä - oikeuksien vaatimista ja niistä kiinni pitämistä ihmiset tarvitsevat silloin kun oikeudet ovat syystä tai toisesta uhattuina. Jämäkkyyden löytämiseen tarvitaan usein vertaistukea toisilta vastaavanlaisissa tilanteissa eläviltä ihmisiltä; tarvitaan joukkovoimaa, joka rohkaisee ja vahvistaa yksilöitä.

Siirsit vastaamisen kysymykseeni toiseen ketjuun ja sitten jatkat tässä ketjussa kuitenkin.

[Mirri]

Sain hyvän tilaisuuden ottaa tärkeän aiheen esille toisessa ketjussa.
Tämän ketjun aihe on paljon laajempi kuin sinun kysymyksesi, joka rajoittui vain vanhempiin ja näiden psyykkisesti sairastuneisiin lapsiin. Kuten hyvin tiedät: on lapsia, joiden äiti tai isä on psyykkisesti sairas, on sisaruksia, puolisoita, ystäviä...

Jämäkkyys, rajojen asettaminen, ja omista oikeuksista kiinni pitäminen koskee heitä kaikkia, ja lisäksi monia muita ihmisiä, jotka elävät 'hoitosuhteessa' jonkun aikuisen henkilön kanssa. Hoidettavahan voi olla vaikka seinänaapuri, joka on niin tarvitsevainen, että toinen uupuu ja tarvitsee avukseen jämäkkyysoikeuksien listaa ymmärtääkseen, että johonkin kohtaan täytyy asettaa rajat, eikä uhrautuminen auta ketään.

[m-vaiva]

Miksi omainen sitten kulkee omaisten ryhmässä hakemassa vertaistukea, jos on sitä mieltä, että hänen lapsensa kuuluu hoitaa yhteiskunta?

En ymmärrä kysymyksen logiikkaa. Minusta on mieletöntä kysyä, miksi sairaan omainen hakee vertaistukea jos on sitä mieltä, että sairaan tulee saada riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Siille mie en voi mitään et ymmärrä ja asiasta keskustellaan täällä
viewtopic.php?f=9&t=20109

[trisse]

EI 7. sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.

Miksei? (Muuten olen sinun listasi kanssa aika samoilla linjoilla.)

[trisse]

Minulla on oikeus saada ystäviä, toisin sanoen kenelläkään ei ole oikeutta kontrolloida, rajoittaa tai estää ystävyyssuhteitani.

Ystäviin ja ystävyyssuhteisiin - sekä niiden solmimisyrityksiin - kajoavaa kontrollointia (lue: henkistä väkivaltaa!) voi tapahtua ainakin parisuhteessa ja myös muissa perhesuhteissa, vaikkapa oman kodin seinien sisällä. Toisaalta ihminen voi itse ajatella olevansa 'liian rasittava tyyppi' ystävyyssuhteisiin; näin voivat ajatella esimerkiksi psykiatristen potilaiden vanhemmat tai lapset, jotka elävät pysyvästi kuormittavassa elämäntilanteessa ja monenlaisten toinen toistaan vakavampien ongelmien ympäröimänä.

Ethän [PP - - -]

[trisse]

Etukäteen on aika mahdoton sanoa, miten jonkun ihmisen lapset tulevat selviytymään aikuisena. Niin monet asiat vaikuttavat...

Niin kuin sitäkin on mahdoton sanoa että millä kriteerein määritellään kuka selviytyy hyvin ja kuka ei. Joo, empaattinen ja vaatimaton neurokirurgi varmaan selviytyy hyvin ja pakkohoidossa oleva skitsofreniapotilas huonosti mutta entä noiden välissä olevat keissit.

[Katla]

EI 7. sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.

Miksei? (Muuten olen sinun listasi kanssa aika samoilla linjoilla.)

niin, ajattelin omalle kohdalleni: en ole valmis menemään kirkkoon, minun on silti oikein tehdä niin, kastajaisia, hautajaisia häitä. Minusta on vaarallista kulkea yksin pimeässä, joudun silti tekemään niin. Minun salaisia arvojani loukkaa homot ja ...silti pärjään niiden kanssa, kunhan en uhoa omia arvojani.

[Mirri]

Trisse, kieltäydyit pyynnöstäni poistaa henkilökohtaisuuksiin menevä viestisi, joten ilmoitin sen ylläpitoon.

[trisse]

Ihan vapaasti. Ylläpito on ignoroinut kaikkia minun ilmoituksiani, kysymyksiäni ja kommenttejani ainakin viimeiset pari kuukautta. Ehkä sinä olet minua onnekkaampi!

[m-vaiva]

nnn

[Mirri]

Sanot nähneesi, joten kerro tarkemmin.

[Katla]

tää menee nyt sellaiseksi, että jahkaat jo menneitä höpötyksiä. Jos me kaikki poistaisimme omat tekstimme ja päälle vielä ylläpito komentaa, niin onkos kaikki sillä sitten ok. Mitäs sinä haluat nyt?