Onko epäkohteliasta, jos ei vastaa

[Mirri]

Kuules, jotkut toiset perheet haluaa sitoutua toisiinsa, isovanhemmat lapsenlapsiin ja lapset ikääntyviin vanhempiinsa. Ei se ole raskasta orjuutta, sen nimi on yhteistyö ja ystävyys. Ellen perästi sanoisi jotta rakkaus.

Noin varmaan on, ja kuulostaa hienolta.
Mitä jos joku rakas lapsi/lapsenlapsi/vanhempi/isovanhempi (tai vaikka sisarus) ottaa tavakseen soitella parhaaseen nukkuma-aikaan ja uhkaa itsemurhalla, ellei hänelle vastata?
Tai vaikkei soittaja uhkaisikaan itsemurhalla, tiedetään hänen menevän ties miten sekaisin, jos hänelle ei vastata aina hänen tahtoessaan ja tarvitessaan kuuntelevaa korvaa...

[m-vaiva]

Kaikkea sitä ihminen tietää vaikkei edes vastaa läheisen soittoon.

[vibeke]

.

[m-vaiva]

Taidat kuitenkin olla kylmä äitisi suhteen. Hyvä, jos et omasta mielestä sitä ole.

[Valkosiipi]

Vibeke. Toinen mahdollisuus on että äitisi ei ole hävittänyt numeroasi. On vaan toiminut kuten esimerkiksi minä toimisin, jos jompikumpi lapsistani ei vastaisi koskaan soittoihini. Aikani soittelisin ja sitten toteaisin, että "aikuinen ihminen, ole sitten kuten haluat." Eläisin omaa elämääni ottamatta yhteyttä aikuiseen lapseeni ja antaisin jälkeläisen elää omaa elämäänsä, jos kerran sitä haluaa...

Aliven kohdalla on eri juttu. Hän soittaa takaisin ainakin yleensä. Äideillä nyt on luultavasti pääosalla taipumus ainakin ajoittain ottaa aikuisia lapsia päähän. Milloin mitenkin ja mistäkin syystä. Ainakin minä otan säännöllisin välein päähän omia lapsiani ja lapset minua. Ja oma vanha äitini se minua vasta päähän ottaakin. Mutta eipä pienet päähänottamiset silti yhteydenpitoon vaikuta. Takaisin soittamisessa on se hyvä puoli, että pystyy skarppaamaan ja asennoitumaan puheluun etukäteen.

[vibeke]

.

[Valkosiipi]

Varmaan ainoa tapa pystyä elämään omaa elämää on pistää välit poikki...

[Kyllästynyt]

Kun isäni täytti 80 vuotta, minun piti onnittelusoittoa varten etsiä nollakakkosesta hänen puhelinnumeronsa.

[Alive]

Minä olen ollut perheen musta lammas. Sairauteni ollessa pahimmillaan, sain olla yksin; mutta en syytä äitiä, koska tuotin paljon harmia ja olin vaikea ihminen. Lisäksi jokaisella oli oma taakkansa siihen aikaan. Olemme äidin kanssa lähentyneet sen jälkeen, kun tapasin nykyisen kumppanin ja aloin voida paremmin. Minulle on ollut aina vastenmielistä puhua puhelimessa. Oli mukava yllätys, kun puhelu (soitin äidille takasin) kääntyi vaivautuneesta hiljaisuudesta nauruun ja vitsailuun. Meidän oli pakko lopettaa puhelu, koska naurusta ei tullut loppua. Mutta nyt on hyvä olo, kun sain soitettua. Kaikki on siellä päässä hyvin.

[Mirri]

Alive, kiva kuulla, että soitostasi jäi sinulle myönteinen kokemus.

Minulla on samantapaisia kokemuksia äitini viimeisiltä vuosilta; minä, joka olin hänen mielestään aina ollut enemmän ja vähemmän riesa ja taakka hänen elämässään, muutuin miltei ystäväksi, jonka yhteydenpito ilahdutti sitä enemmän mitä vanhemmaksi hän tuli. Vaivautuneet hiljaisuudet vähenivät vähenemistään, ja äiti aivan kuin avautui ottamaan minut vastaan.
Ne kokemukset ovat minulle korvaamattomia.