Psykopatologia.munfoorumi.com

Minua vaivaa tyhjyyden tunne, tuntuu ettei ketään ole sisälläni. Mikä avuksi merkityksettömyyteen? Mistä se viestii (äläkä Sigismund sano, että seksin puutteesta).Itseasiassa tunne on vaivannut niin kauan kuin muistan, levottomuus. Jokin puuttuu, mikä tekisi minut kokonaiseksi. En halua valittaa, totean vain ja mietin sitä. Pahimmillaan tunne paisuu pimeydeksi sisälläni, ei ole mitään mistä pitää kiinni, ei mitään mikä yhdistää osiani. Se on hajanaisuuden tunne.

Saanko vastata mitään?

Löysin tuommoisen jutun:

Onko elämässäsi jatkuva tyhjyyden tunne? Onko elämä pelkkää suorittamista? Ovatko ihmissuhteesi myrskyisiä? Pelkäätkö koko ajan tulevasi hylätyksi? Tuhlaatko rahaa tai ajatko autolla holtittomasti? Oletko itsetuhoinen? Nämä voivat olla merkkejä epävakaasta persoonallisuudesta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/1 ... ja-vakavan

Toki saat. Olen itse asiassa käynyt entisen lääkärini kanssa keskustelun, jossa epäilin tuota epävakaata, mutta lääkäri (jonka olin tavannut vain muutaman kerran)tyrmäsi minun ajatukseni. Heti kun lasken lääkitystäni minulle tulee impulsiivinen olo ja myös todella tyhjä. Tarkoitan, että tiedän vieroitusoireideni menneen, ja lääkityksen peittämään onttouden palanneen. En minä kaikkea sille psykiatrille kertonut. Minä olen aika hiljaisen ja ujon oloinen, en kai sitten muistuta ulospäin "epävakaata". Onko se pimeys ja tyhjyys sittenkin depressiivisyyttä, ei epävakautta. Minä olen hirveän tuskainen, silloin kun syön vähemmän lääkettä.

Olen aina ollut ahdistunut. Olen nykyisin eläkkeellä masennuksen vuoksi. Opiskelen ja minulla on avokumppani. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta tosiaan aina olen ollut tällainen

Golddigga kirjoitti:Kaksi sanaa: Eksistentiaalinen ahdistus.

Mitä teet työksesi? Miten lapsesi ja muu perheesi jakselee?

Jos sinulla ei ole noita kumpaakaan, niin ylläripylläri olisko siinä syy ahdistukseesi?

Sinähän voisit tehdä jonkun hakemuksen kansainväliseen adoptio-oikeuteen että Alive saa jonkun vinosilmäisen mukelon. Ja saman tietty voi tehdä minullekin - varsinkin jos lapsilisät saa samalla rullaamaan. Alamme kummatkin olla sitä ikäluokkaa että luonnonmukaisesti samaa on vaikea saada aikaan. Tai ainakin kovasti kiirettä saa pitää.

Kuka sen arvokkuuden ja toivottomuuden määrittelee? Elämäni on raskas muttei suinkaan mielestäni toivoton. Arvokkuus itsessään tekisi siitä toivottoman tai ainakin hyvin raskaan kantaa.

Epävakaa persoonallisuus huudettu. Ensinnäkään sitä ei lääkäri(yleislääkäri?) osaa muutaman käyntikerran perusteella täysin aukottomasti poissulkea ja toisekseen onttouden tunne liittyy muihinkin persoonallisuushäiriöihin, kuin vain epävakaaseen.

Epävakaa kyllä kieltämättä harvemmin itse epäilee tällaista persoonallisuushäiriötä itseltään.

Kerroppa, miksi epäilit itselläsi epävakaata persoonallisuutta?

Tyhjyyden tunteen takia, mielialojen heilahtelun vuoksi ja impulsiivisuuden.Minulle on diagnosoitu depressiivinen persoonallisuushäiriö. En oikein ymmärrä miksi tämä on päähänpinttymä, ehkä menneisyyden vuoksi: itsetuhoisuutta, alkoholin väärinkäyttöä ja jonkinlaisia epätoivoisia yrityksiä päästä irti tyhjyydestä holtittomien seksisuhteiden vuoksi. Nykyisin en ole holtiton, lähinnä tasaavan lääkityksen ansiosta.