Pyörittääkö lääketeollisuus psykiatriaa?
http://www.is.fi/terveys/art-2000005234123.html
Kriitikoiden mukaan nykyinen psykiatria kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Masennuslääkkeitä syö jo melkein joka kymmenes suomalainen.
Psykiatria on aina ollut lääketieteen ruma ankanpoikanen. Näin kuvailee psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman esipuheessa, jonka hän on kirjoittanut James Daviesin teokseen Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta (2015).
Furmanin mukaan psykiatria ei ole perinteisesti nauttinut lääketieteellisen yhteisön arvostusta, ja sen vuoksi sillä on aina ollut tarve todistaa muulle lääkärikunnalle uskottavuuttaan.
– Vuosien saatossa psykiatria on turvautunut erilaisiin strategioihin nostaakseen statustaan isoveljiensä ja muun maailman silmissä.
Yksi suurimmista muodonmuutoksista psykiatriassa tapahtui 1980-luvulla, kun Amerikan psykiatriyhdistyksen (APA) siivittämänä psykoanalyysi korvautui uudella psykiatrialla. Muutokset kirjautuivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään, joka tunnetaan lyhenteellä DSM.
Tämän kumouksen vuoksi psyykkiset ongelmat alkoivat näyttäytyä aivokemiallisina häiriöinä, joiden ensisijainen hoito on lääkitys.
Ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa.
Nämä linjaukset selittävät suurelta osin, miksi Suomessakin noin 700 000 henkilöä käyttää nykyisin vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes suomalainen aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti.
DSM ei ole 1980-luvulta lähtien perustunut mihinkään tieteelliseen ymmärrykseen psyykkisten häiriöiden syistä tai olemuksesta, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Martti Tuohimetsä.
Tuohimetsä sanoo, että DSM III -diagnosointijärjestelmän laati pieni piiri kirjoituspöydän ääressä pelkän käytännön kokemuksen perusteella.
– Syntyi 292 diagnoosia ja oirekuvaa ottamatta huomioon niitä olosuhteita, joissa monet oirekuvat potilaalle olivat kehittyneet.
Kriitikoiden mukaan nykyinen psykiatria kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Masennuslääkkeitä syö jo melkein joka kymmenes suomalainen.
Psykiatria on aina ollut lääketieteen ruma ankanpoikanen. Näin kuvailee psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman esipuheessa, jonka hän on kirjoittanut James Daviesin teokseen Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta (2015).
Furmanin mukaan psykiatria ei ole perinteisesti nauttinut lääketieteellisen yhteisön arvostusta, ja sen vuoksi sillä on aina ollut tarve todistaa muulle lääkärikunnalle uskottavuuttaan.
– Vuosien saatossa psykiatria on turvautunut erilaisiin strategioihin nostaakseen statustaan isoveljiensä ja muun maailman silmissä.
Yksi suurimmista muodonmuutoksista psykiatriassa tapahtui 1980-luvulla, kun Amerikan psykiatriyhdistyksen (APA) siivittämänä psykoanalyysi korvautui uudella psykiatrialla. Muutokset kirjautuivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään, joka tunnetaan lyhenteellä DSM.
Tämän kumouksen vuoksi psyykkiset ongelmat alkoivat näyttäytyä aivokemiallisina häiriöinä, joiden ensisijainen hoito on lääkitys.
Ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa.
Nämä linjaukset selittävät suurelta osin, miksi Suomessakin noin 700 000 henkilöä käyttää nykyisin vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes suomalainen aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti.
DSM ei ole 1980-luvulta lähtien perustunut mihinkään tieteelliseen ymmärrykseen psyykkisten häiriöiden syistä tai olemuksesta, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Martti Tuohimetsä.
Tuohimetsä sanoo, että DSM III -diagnosointijärjestelmän laati pieni piiri kirjoituspöydän ääressä pelkän käytännön kokemuksen perusteella.
– Syntyi 292 diagnoosia ja oirekuvaa ottamatta huomioon niitä olosuhteita, joissa monet oirekuvat potilaalle olivat kehittyneet.