Vauvanhakkaajavoittaja

[ritalin]

Tämä on kertomus suomalaisen lastensuojelun ongelmakohdista, ns. pimeistä kulmista. Kertomus siitä, kun pahuus voittaa lastensuojelun käsittelemässä huoltajuustapauksessa. Toivon lukijoilta mielipiteitä tähän asiaan ja myös neuvoja sen suhteen, mitä minä voisin ehkä tehdä, jos ylipäätään voin tehdä mitään.

Tämä tarina kertoo tuttavastani, miehestä, jonka olen tuntenut alle kouluikäisestä asti. En tässä tarinassa diagnosoi häntä, enkä esitä mitään syväluotaavaa psykoanalyysia hänestä, pyrin vain kuvailemaan merkitykselliset asiat päällisin puolin.
Kahdeksan vuotiaana poikana tämä tuttavani alkoi valehtelemaan ns. patologisesti. Hän kertoili päättömiä, selvästi valheellisia ja mielikuvituksellisia tarinoita eri ihmisille. Nämä tarinat olivat täysin pojan omaa fantasiaa ja liittyivät yleensä hänen omiin tekemisiinsä, sekä kertomuksiin toisista ihmisistä. Hän ei tuntunut erottavan valhetta todesta ja uskoi omiin valheisiinsa. Kun valheesta oli kulunut jonkin aikaa ja hän oli jäänyt kiinni valheesta, hän kielsi sanoneensa mitään sellaista, mitä oli sanonut ja väitti toisen muistavan väärin. Valehtelu oli niin räikeää, että se koettiin ongelmaksi koulussa ja tämä poika sijoitettiin toisen luokan jälkeen erityiskouluun, ns tarkkikselle.
Valehtelu vain jatkui, mutta hän oppi iän myötä valehtelemaan paremmin, hän oppi kertomaan kullekin ihmiselle sellaisia valheita, joita heidän olisi helpompi uskoa ja hän valehteli eri ihmisille eri asioita. Hän oppi myös valehtelemaan siten, että valheita ei heti kerrottaessa tunnistettu valheiksi, vaan että ne paljastuivat vasta sitten, kun ihmiset puhuivat keskenään, jos ylipäätään puhuivat.
Yläasteikäisenä hänelle muodostui uusi ongelmakäyttäytymisen muoto; tirkistely. Iltaisin hän meni kiikari mukanaan luokkalaistensa tyttöjen kotien läheisyyteen, ja joko kiipesi puuhun, tai meni puskaan piiloon vähän matkan päässä tytön kodista, varmistaen suoran näkyvyyden tytön huoneen ikkunaan ja katseli piilopaikastaan kiikarilla tytön huoneen ikkunasta sisään, jotta näkisi, kun tyttö riisuutuu. Tämä ongelmakäyttäytymisen muoto jatkui noin pari vuotta, jonka jälkeen hän vaikutti kasvaneen siitä yli.
Ammattikouluaikana hän alkoi juomaan säännöllisesti alkoholia ja kuvioihin tulivat pahoinpitelyt ja jo yläasteaikana kuvioihin oli tullut toisten omaisuuden tärveleminen. Vaikka hän syyllistyi useampaan rikokseen, josta oltaisiin todennäköisesti tuomittu ehdonalaiseen vankeuteen, hän säästyi tuomioilta, lensi tutkan alla. Eräällä kerralla hän pahoinpiteli miehen kadulla siten, että potkaisi tätä päähän niin, että mies kaatui asfalttiin, lyöden päänsä ja menettäen tajuntansa. Joku oli nähnyt tilanteen ja soittanut paikalle poliisin, joka tulikin paikalle ennen, kuin pahoinpitelijä ehti poistumaan paikalta. Hän kertoi poliisille kadulla makaavan miehen olleen niin humalassa, että hän oli sammunut ja kertoi yrittäneensä auttaa miestä. Poliisit uskoivat koko tarinan ja kadulla makaava mies nostettiin mustan maijan takaosaan ja ajettiin pois. Poliisi ei kysynyt pahoinpitelijän henkilöllisyyttä ja näin tapaus jäi ns. pimeäksi.
Samoihin aikoihin hän muuttui myös hyväksikäyttäväksi. Jos menimme hampurilaiselle, tai pelaamaan vaikkapa biljardia, tämä herra ilmoitti kassalla, kun oltiin maksamassa, ettei hänellä ollut rahaa ja kysyi, että voisinko maksaa, niin hän maksaa seuraavalla kerralla. Alkuvaiheessa, kun tällaisia "unohduksia" alkoi sattumaan, hän oli sanansa mittainen ja maksoi takaisin, joten luotin häneen. Jossain vaiheessa hän kuitenkin lakkasi maksamasta takaisin ja piikki kasvoi kasvamistaan. Parissa kuukaudessa hän oli jäänyt minulle jo pari sataa velkaa ja, kun aloin puuttumaan tilanteeseen ja reagoimaan kassatilanteissa, hän totesikin kassalla kovaan ääneen minuun viitaten, "NYTHÄN ON SINUN VUOROSI MAKSAA, VAI OLETKO JÄLLEEN PEEAAA!?", tuijottaen samalla kassaa sellaisella spanielin katseella, jolloin kassa kääntyi hyvin vihaisesti vaatimaan minulta maksua ja minähän tietty murruin täysin ja maksoin. Lopulta tajusin, että hän ei maksa velkaansa ja, että hän tulee hyväksikäyttämään minua jatkossakin, jos lähden hänen kanssaan johonkin, joten päätin lopettaa hänen kanssaan liikkumisen toistaiseksi.
Ammattikouluaikana tämä tarinan sankari alkoi myös seurustelemaan ensimmäisen kerran elämässään tytön kanssa. Hän ihastui samassa koulussa käyneeseen, muutaman kilometrin päässä kotoaan asuneeseen erittäin kauniiseen tyttöön. Tarinamme sankari ei ole komea poika. Hän on useiden ihmisten sanoin "erikoisella tavalla ruma", mutta yli 190cm pitkä mies. Hän onnistui vain pari kuukautta sen jälkeen, kun oli iskenyt silmänsä tyttöön, iskemään tämän ja hän ja tyttö alkoivat seurustelemaan keskenään. Varsinainen seurustelusuhde ei kestänyt, kuin kaksi kuukautta ennen, kuin tyttö lopetti suhteen, mutta kaksikko hengaili senkin jälkeen yhdessä ilman sitoumuksia ja vähemmän vakavassa mielessä.
Tämä sankarimme kuitenkin valehteli itsestään käytännössä kaiken tälle tytölle. Hän oli antanut jopa väärän sukunimen niin, ettei tyttö tiennyt tämän sankarin oikeaa henkilöllisyyttä.
Tytön ja sankarimme tiet erosivat lopullisesti, kun he valmistuivat ammattikoulusta. Tytöstä tiedämme tänä päivänä, että hän tuli äidiksi puoli vuotta välien katkeamisen jälkeen ja, että hän kasvatti lapsen yksinhuoltajana ja, ettei isää ollut kuvioissa missään vaiheessa.
Armeijasta päästyään hänellä alkoi olemaan enemmän kavereita. Hänellä ei ollut koskaan ollut paljon kavereita, pari-kolme kaveria minun lisäkseni yhtäaikaisesti. Armeijan jälkeen hän alkoi kuitenkin pyörimään ison porukan kanssa baareissa ja alkoi ylenkatsomaan minua. En kelvannut enää hänen seurakseen.
Tässä porukassa hän oli sen porukan johtohahmo ja koossa pitävä voima, jonka ympärillä tämä porukka pyöri. Hän ei ollut kuitenkaan seurustellut tämän ensimmäisen tyttöystävänsä jälkeen, eikä ollut oikein muutenkaan ollut tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Hän oli hieman sulkeutunut henkilö, ei mikään avoin, sosiaalinen, tai iloinen ihminen. Hän oli kuitenkin erittäin rohkea ja verbaalisesti taitava täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, eikä ujostellut, tai jäätyillyt tuntemattomien naisten kanssa. Hän oli myös välillä varsin aloitteellinen, jopa aggressiivinen. Häneltä puuttui kuitenkin hienovaraisuutta ja hän alkoi herkästi puristelemaan tuntemattomien naisten tissejä ja perseitä, mikä aiheutti välillä konfliktitilanteita.
Kun naista ei ollut löytynyt, hän alkoi esittämään kavereilleen, että seurusteli. Baarireissut, joilla itse olin mukana, näyttivät aina kulminoituvan puhelimessa käytävään perheriitaan, kun sankarimme "tyttöystävä" oli tullut mustasukkaiseksi sankarimme baarireissun vuoksi. Sankarimme vetäytyi yleensä syrjemmälle riitelemään puhelimessa "tyttöystävänsä" kanssa ja kaverit kohisivat ympärillä... parisuhdeneuvoja kyseltiin... Ongelma näissä puhelinriidoissa vain oli se, että puhelimen toisessa päässä ei ollut ketään, ei ollut olemassa mitään "tyttöystävää", jonka kanssa hän olisi riidellyt, eikä puhelua ollut auki. Minä pari kertaa otin häneltä puhelimen kädestä, koska ymmärsin tarkkaan, mistä oli kyse, tsekkasin puhelimen ja sanoin, että eihän siellä mitään puhelua ollut auki. Hän sitten selitti, että puhelu lopetettiin juuri, kun otin puhelimen itselleni.
Sankarimme armeijan jälkeiset vuodet olivat tällaista pelleilyä ja jatkuvaa satuilua tyttöystävistä, joita ei oikeasti ollut olemassa, kunnes... Lopulta sankarimme sitten löysi itselleen naisen, hän tapasi tämän naisen baarissa. Nainen oli täysin alkoholisoitunut tapaus ja joi kännit viitenä päivänä viikossa. Sankarimme oli kuitenkin täysin rakastunut. Hän kertoi minulle kaksi viikkoa ensikohtaamisen jälkeen, että hän on täysin rakastunut ja, että hän aikoo naisen kanssa naimisiin. Yhteisiä tavaroita osteskeltiin jo kolme viikkoa ensi tapaamisen jälkeen ja tässä vaiheessa kaksikko vietti lähes kaiken aikansa yhdessä. Yhteisen aikansa he käyttivät lähinnä ryyppäämiseen.
Sankarimme alkoholinkäyttö oli kasvanut kaiken aikaa ja tämän alkoholisoituneen naisen kanssa juominen lähti täysin käsistä ja hän alkoi olemaan paljon poissa töistä juomisen takia. Miksi nainen sitten viihtyi näinkin uuden tuttavuuden kanssa näin mielellään, niin johtui siitä, että sankarimme kustansi naisen juomiset.
Kun tutustuin itse tähän naiseen, niin minulle ja naiselle valkeni varsin pian, että sankarimme oli valehdellut tälle naiselle itsestään lähes kaiken ja kertoillut tälle pitkät pätkät täysin mielikuvituksellista elämäntarinaa. Samoin selvisi, että hän oli puhunut minusta tälle naiselle pitkät pätkät täysin perättömiä juttuja ja myöhemmin selvisi, että hän oli haukkunut minua tälle naiselle niin paljon, että nainen arveli hänellä olevan pahoja kaunoja minua kohtaan.
Nainen lopetti suhteen miehen kanssa, koska hän oli löytänyt itselleen uuden, varakkaamman kustantajan juomiselleen. Eron jälkeen miehen katkeruus minua kohtaan leimahti liekkeihin. Hän valehteli kaikille, että olin ollut naisen kanssa suhteessa ja, että olimme heidän eronsa jälkeen tämän naisen kanssa yhdessä.
Sovimme tämän sankarin kanssa yhteisestä baarireissusta viikko tämän eron jälkeen. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt hänen levittämistään valheista mitään. Baarissa minua kuitenkin odotti ansa, kun paikalle oltiin hankittu seitsemän hengen lynkkausporukka, pistämään minua turpaan. Tämä sankarimme itki ja näytteli todella pahasti loukkaantunutta ja oli todella kiukkuisen oloinen minua kohtaan... naiset lohduttivat häntä ja pyyhkivät hänen kyyneleitään... hänen itkunsa sai väkijoukon raivon valtaan ja käymään kimppuuni.
Kun poistuin paikalta naama auki, sankarimme lähti vielä perääni ja piti sellaista pienen lapsen itkukiukkua toiselta puolelta katua. Pian taas raivostunut väkijoukko juoksi paikalle ja kyselemään, että mitä olin tälle sankarillemme tehnyt ja huutelemaan vihaisia herjoja minun suuntaani.
Tämän jälkeen mies alkoi saamaan naista. Tiedän, että hänellä oli muutama nainen seuraavan vuoden aikana, mutta emme olleet tänä aikana tekemisissä. Sitten hän tutustui erääseen kauniiseen tummatukkaiseen naiseen, vähän sellaiseen, kuin mitä se ensimmäinen nainen oli ollut. Tämä oli hieman ujo nainen, jolla oli takana kipeä ero entisestä poikaystävästään. Tämä suhde näytti kestävän ja pariskunta muutti nopeasti yhteen.
Miehelle oli näihin aikoihin kehittynyt myös omituinen piirre. Hän oli tullut epäluotettavaksi kavereitaan kohtaan ja kutsui kavereita luokseen yökylään. Hänellä oli kämppä keskusta-alueen ja siellä sijaitsevan yökerhon liepeillä ja hän ehdotteli kavereille baarireissua ja yöksi tulemista. Kuitenkin, kun kaverit suostuivat, mies lähti vaivihkaa jo puolen yön jälkeen kotiin ja lakkasi vastaamasta puhelimeen, jättäen kaverinsa yöksi kadulle.
Naisystävälle oli selvinnyt puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, että mies oli valehdellut hänelle itsestään aivan kaiken. Mies oli kertonut hänelle alusta loppuun asti täysin mielikuvituksellista henkilöhistoriaa ja tarinaa kuusi vuotta kestäneestä avioliitosta, joka oli päättynyt siihen, kun hän oli löytänyt naisen heidän sängystään toisen miehen kanssa. Hän oli keksinyt tämän tarinan sen jälkeen, kun nainen oli surrut miehelle omaa katkeraa eroaan. Hän oli itkenyt naiselle silmät vetisenä ja nainen oli lohduttanut.
Tässä vaiheessa oli kuitenkin tapahtunut käänne, millä oli merkittävät seuraukset jatkoa ajatellen. Mies oli nimittäin alkanut pyörtyilemään. Hän kävi useasti lääkärissä, mutta asiaa ei tutkittu sen paremmin, eikä selitystä löytynyt. Miehen äiti, joka työskentelee sairaanhoitoalalla ja, joka on erään tunnetun potilaisiin insuliinia piikittäneen ja kiinnijääneen sarjamurhaajahoitajan entinen kaveri, alkoi epäilemään, että pojan pyörtyilyt johtuivat siitä, että nainen ehkä piikitti tähän insuliinia.
Tämän tapauksen seurauksena mies katkaisi välinsä vanhempiinsa ja naisystävä vaikuttui tästä liikkeestä niin, että jatkoi miehen kanssa parisuhdetta. Myöhemmin pariskunta meni naimisiin ja mikä tämän tarinan kannalta olennaisinta, teki lapsen ja teki toisen lapsen.
Mies käytti naisen vanhempia taloudellisesti hyväksi ja rahasti näitä lasten varjolla. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mihin rahat hävisivät. Mihinkään niitä ei käytetty, eikä miehellä ollut koskaan rahaa. Pariskunta eli ja rahoitti arkensa täysin naisen rahoilla, mies ei antanut penniäkään rahaa yhteisiin menoihin.
Molempien terveydentila oli heikko ja mies oli välillä sairaalahoidossa. Syy ei ollut ollut insuliinimyrkytys, vaan potentiaalisesti tappava sairaus. Lastensuojelu puuttui tilanteeseen. Tuli jonkinlaista kontrollia. Pariskunnalle alkoi tulemaan lisää ongelmia, kun miehen äiti alkoi tekemään pariskunnasta perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja ongelmat alkoivat kasaantumaan, kun mies alkoi kohtelemaan vauvoja väkivaltaisesti.
Miehellä oli ollut vaimonsa mukaan vaikeuksia saada erektiota seksin aikana, mutta häntä kiinnosti lasten pahoinpitely. Lastensuojelu puuttui tilanteeseen yhä voimakkaammin. Tässä vaiheessa mies päätti jättää vaimonsa ja muuttaa vanhempiensa luokse asumaan.
Eron jälkeen vaimo kävi miehen sähköpostissa, jonne hän pääsi automaattikirjautumisen ansiosta ja hän sai huomata, että mies oli tehnyt profiilin internetin treffi palveluun ja kirjoitellut sähköpostia tuntemattoman naisen kanssa.
Lastensuojelu esitti, että lapsia ei voitu antaa kummankaan, ei miehen, eikä naisen luo ilman, että nainen, tai mies asuisi toisten läheisten aikuisten ihmisten, kuten vanhempiensa kanssa. Näin lapset päätyivät miehen ja tämän vanhempien hoitoon.
Miehelle annettiin lasten huoltajuus ja sen jälkeen entinen vaimo ei ole saanut päättää lastensa huoltajuusasoista. Mies ei ole pitänyt naiseen mitään yhteyttä, eivätkä mies, tai miehen vanhemmat neuvottele asiassa. Nainen on saanut tavata lapsiaan vain kahdesti kuukaudessa tunnin ajan valvotuissa olosuhteissa. Sossut eivät ole suostuneet toimimaan ollenkaan yhteistyössä naisen kanssa, eikä naisella ole ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen.
Miehen äiti oli ilmeisesti pelännyt minun tulevan naisen tueksi, koska tämä äiti oli väittänyt palaverissa sossuille, että minulla on aivovamma, mikä aiheuttaa patologista valehtelua ja, että minua ei voi sitten ollenkaan uskoa. Mies ilmoitti minulle tekstiviestillä, että jos kaikki ei mene lasten kanssa niin, kuin hänen äitinsä tahtoo, niin hän tappaa lapsensa, entisen vaimonsa, minut ja minun lähisukulaiseni. Otin sitten itse yhteyttä sossuille ja pidin niille saarnan tästä tilanteesta ja kerroin niille saamastani tekstiviestistä, mutta ne siellä selittivät, että asiat on nyt tällä tavalla, eikä niille voi mitään ja puolustelivat vaan, että on kunnon poika tämä tarinamme sankari.
Sittemmin tämä mies on sitten tutustunut uusiin naisiin esiintyen "luotettavana ja selkärankaisena yksinhuoltajaisänä" ja niiden koko suku on kertonut naisille kauhutarinaa miehen kamalasta exästä.

[ritalin]

Kyseisen sankarin sisko oli ainakin sitä mieltä, että sankarimme entinen vaimo on persoonallisuushäiriöinen ja, että sankarimme on tämän vaimon uhri. Ja eräs sankarimme ja minun yhteinen kaveri totesi tapauksesta suurinpiirtein niin, että näillä asioilla ei ole mitään väliä, koska mikä tärkeintä, tämä sankari käy kuitenkin töissä.
Sankarin töissäkäyntikin on kuitenkin hieman hämärällä pohjalla, koska hän on tiettävästi varastanut työpaikaltaan tavaraa parin tonnin edestä. Esimies, Jumala ja poliisi ovat aina olleet tämän miehen suuria vihollisia.

[ritalin]

Jos tähän jotain psykoanalyysia ja kommentointia pitäisi rustata, niin kyseisellä tarinan henkilöllä näyttäisi olevan jatkuvia toimintatapoja, kuten huiputtaminen, toisten pettäminen, valehteleminen, halu päästä tasoihin toisten kanssa ja halu käyttää valtaa toisia vastaan. Oma mielipiteeni on, että tässä on kasassa tasan sama paketti, mikä löytyy lähes jokaiselta sarjamurhaajalta. Hallitsevina persoonallisuuden puolustuskeinoina ovat omnipotentti kontrolli, identifikaatio aggressoriin(patologinen) ja splitting.
Näyttäisi siltä, että tältä henkilöltä puuttuu kyky välittää toisista ihmisistä ja kyky ottaa toiset ihmiset huomioon. Myös omatunto näyttäisi joko puuttuvan kokonaan, tai olevan normaalista voimakkaasti heikentynyt. Henkilö ei myöskään tunnu ymmärtävän syvempiä tunteita, eikä mahdollisesti pysty kokemaan niitä. Henkilö on myös melko epäkypsä monilta osin, joskin hän on raa'an älykkyyden puolesta normaalitasolla.
Lapsesta asti hänellä on ollut omituinen tapa syödä ruokapöydästä kaikki sellaisesta ruuasta, mistä hän pitää. Eli, jos ruokapöydässä on jotain hänen mieliruokaansa, hän syö sen kaiken parissa minuutissa siten, ettei toisille jää sitä ollenkaan. Normaalilla ihmisellä on tavallista, että hän ei pysty syömään sitä viimeistä riviä suklaalevystä ja haluaa jättää sen toisille, koska muutoin hänelle tulisi siitä huono omatunto. Tämä henkilö ei kuitenkaan tunnu piittaavan toisista, vaan haluaa aina kaiken hyvän itselleen. Kotonaan häntä kannustettiin tähän ruokailukäyttäytymiseen ja hänen äitinsä oli sitä mieltä, että on poikkeuksellisen hienoa, kun lapselle ruoka maittaa jne. Tämä piirre jatkui hänellä kuitenkin aina aikuisuuteen asti.
Tämän miehen vanhemmat olivat nuorempina vahvasti kommunistisia ja he sovelsivat tätä ajattelua puolittain myös muuten käytäntöön. Ajattelu oli sitä, että kaikki mikä on toisten, on myös meidän, mutta mikä on meidän, ei ole muiden. Kun naapurin poika voitti arvassa, niin puolet voitoista kuului tälle tarinan sankarille, mutta kun sankari voitti arvassa, niin puolet voitoista ei kuulunutkaan naapurin pojalle.
Lapsesta asti jatkunut valehtelu on myös vahva merkki piittaamattomuudesta toisia ihmisiä kohtaan ja omnipotentista halusta kontrolloida toisia. Kontrollointihalua on myös miehen tapa huiputtaa toisia ja miehen suunnitelmallinen epäluotettavuus.
Miehelle kehittyi jossain vaiheessa päälle parikymppisenä tapa perua sovittuja menoja viime hetkellä. Jos olimme lähdössä syömään ja homma oli sovittu jo viikko sitten ja sopimus oli pitänyt vielä edellisenä päivänä, mies ei enää vastannutkaan puhelimeen siinä vaiheessa, kun piti lähteä. Samoin hän perui isompia menoja, kuten jotain reissuja jne. ja hän myös kehitti pian tämän tavan jättää kaverinsa kadulle yöksi baari-illan jälkeen. Nähdäkseni hän purki tällaisella käyttäytymisellä jonkinlaista patoutunutta katkeruutta toisiin, halusi päästä tasoihin toisten kanssa ja samalla sai myös jonkinlaista tyydytystä tästä kontrolloinnista. Näkisin näin, että tämä epäluotettavuus ja sen takana oleva halu kontrolloida olivat jollain tavalla seksuaalisesti latautuneita.
Tällainen oman tunnon puuttuminen, piittaamattomuus toisia kohtaan ja seksuaalisesti latautunut halu toimia piittaamattomasti toisia kohtaan, on erittäin vaarallinen yhdistelmä.
Mies tuntuu olevan melko ulkona tunne-elämän suhteen ja yleisesti ihmisten suhteen ja hän on mm. todennut valehtelustaan niin, että "kaikkihan valehtelevat, vain hölmöt eivät valehtele ja vain hölmöt uskovat valheisiin". Tämä viestii näitä jo yllä todettuja seikkoja hänestä, eli omantunnon puutetta ja piittaamattomuutta toisia ihmisiä kohtaan, mutta se viestii myös siitä, millainen käsitys hänellä on ihmisistä ylipäänsä. Hän ei pidä itseään, tai tapaansa valehdella mitenkään epänormaalina, vaan hän jakaa ihmiset valehtelijoihin ja niihin joille valehdellaan, voittajiin ja häviäjiin ja hän näkee itse itsensä tässä systeemissä synnynnäisenä voittajana. Hän ei myöskään tunnu käsittävän toisten ihmisten tunteita, eikä hän tunnu ymmärtävän, mitä rakkaus on, mutta hän on tarvittaessa taitava näyttelemään tunteita. Hän joko pitää toisten ihmisten tunteita heikkoutena, joita hän voittajana voi käyttää omaksi edukseen, tai sitten hän uskoo, että kaikki ihmiset näyttelevät tunteita ja, että kaikki pyrkivät huiputtamaan, näyttäessään tunteita, kuten itkiessään. Näin ollen hänelle myös itkevä lapsi yrittää huiputtaa, itkiessään.
Yleisemminkin hän tuntuu uskovan muiden haluavan toimia, kuten hän itse toimii ja tästä syystä hän ei suostunut antamaan perheelleen rahaa, vaikka samaan aikaan huiputti toiset ihmiset antamaan itselleen rahaa. Päihdeongelmaiselle naiselle hän kantoi juomaa syliin, piittaamatta rahanmenosta, koska kuvio oli hänelle selvä, sillä tällä keinolla hän sai naista. Perheen hän tiesi pysyvän luonaan muutenkin, kuin antamalla rahaa... perheen kanssa hän näki asiat niin, että hänelle täytyi maksaa, jotta vaimo ja vaimon sukulaiset saivat nauttia hänen seurastaan.
Avioliitossa ollessaan hän pelasi tällaista riippuvuuspeliä muutenkin, mikä viittaa siihen, että hän koki olleensa tässä parisuhteessa ravintoketjun huipulla. Hän lähti tasaisin väliajoin kotoa vanhempiensa luokse, jättäen vaimonsa lyhyeksi aikaa. Tällä tavoin hän pelasi peliä sekä vaimonsa, että äitinsä kanssa siten, että hän sai molemmat itkemään peräänsä ja osoittamaan riippuvuutta itseään kohtaan. Tästä valtapelistä hän nautti. Tämä on kuitenkin sen tyyppinen ihminen, että jos hän pääsee voittajan asemaan jotakuta kohtaan ja näkee toisen häviäjänä, hän ei koe minkäänlaista sympatiaa tätä häviäjää kohtaan, vaan sakottaa tätä maksimaalisella tavalla ja näin hän sitten lopulta jätti vaimon, vei lapset itselleen ja näin päin pois. Vastaavalla tavalla hän kuitenkin käyttää hyväkseen myös lapsiin suhteessa olevaa valta-asemaansa.
Tunne-elämän puutteellisuuden puolesta puhuu myös antisosiaalinen, jännityksen etsintään tähtäävä ja turhautumista ja tylsistymistä peilaava käyttäytyminen, kuten nuorella iällä alkaneet toisten omaisuuden vahingoittaminen, pahoinpitelyt, työpaikoilta varastelu ja päihteiden käyttö, joiden avulla hän on pyrkinyt saamaan jonkinlaisia tunnereaktioita itselleen aikaan.

Oikean diagnoosin uskon olevan sosiopaattinen persoonallisuushäiriö ja ADHD.

[Tyy]

Koko kirjoitus on potaskaa.

[ritalin]

Koko kirjoitus on potaskaa.

Koko kirjoitus on täyttä totta kaikkia yksityiskohtia myöten. Tyyn kommentti sen sijaan on halpamainen trolli. Olen aikaisemminkin törmännyt keskustelupalstoilla näihin tyyppeihin, jotka tulevat väittämään, että tarina on paskaa, kun joku kirjoittaa melko tavallisen kertomuksen persoonallisuushäiriöisestä henkilöstä. Satuin tuossa juuri vähän aikaa sitten taas miettimään persoonallisuushäiriöisten psykologiaa ja siinä samalla mieleeni tuli nämä Tyyn kommentin kaltaiset lohkaisut keskustelupalstoilta.
On nimittäin kummallista, kun nämä feministiset jutut siitä, että "jos nainen pettää miestä parisuhteessa, niin mies on psykopaatti"- tyyliset jutut menevät aina läpi keskustelupalstoilla, mutta kun esiin nousee kertomuksia todellisista persoonallisuushäiriöisistä, niin jotkut ampuvat nämä jutut alas. Yksi selitys tällaiseen kommentointiin on varmaankin trollit, eli nämä tyypit, jotka kirjoittavat nettiin keksittyjä tarinoita. Trollit pystyy kuitenkin helposti erottamaan asiallisista kirjoituksista, koska trollit lohkaisevat vain pintaa, kirjoittavat alkutekstissä suurpiirteisesti ja keskustelun myötä syvemmälle asiaan perehdyttäessä vastaan tulee heti epäjohdonmukaisuuksia. Kaikki eivät kuitenkaan pysty erottamaan tositarinoita trolleista ja leimaavat kaikki vähänkin valtamedian, elokuvien ja koulujen tarjoamasta todellisuuskuvasta poikkeavat kirjoitukset trolleiksi.
Toinen selitys on tietysti persoonallisuushäiriöiset kirjoittajat. Persoonallisuushäiriöinen pyrkii suojelemaan itseään, suojelemalla toisia persoonallisuushäiriöisiä. Eli käytännössä siis persoonallisuushäiriöiset pyrkivät peittelemään käyttäytymistään ja toimintaansa, leimaamalla myös muita persoonallisuushäiriöisiä koskevan tiedon valheelliseksi, ns. "paskaksi". Kun persoonallisuushäiriöiset peittelevät persoonallisuushäiriöisiä koskevia totuuksia kimpassa ja levittävät väärää tietoa persoonallisuushäiriöistä kimpassa, niin he pystyvät estämään suurta yleisöä näkemästä totuutta. Samoja taktiikoita käyttävät jotkin valtaa pitävät ja mediaa hallitsevat ryhmät omassa propagandassaan.

Nämä tämän miehen lähellä olevat ihmiset ovat pääasiassa myös ummistaneet silmänsä sen suhteen, millainen tämä mies on todellisuudessa. Ihmiset uskovat hänen valheitaan, mutta eivät halua nähdä sitä, että hän valehtelee. Ne negatiiviset seikat, mitkä hänestä on yleisessä tiedossa, ihmiset pyrkivät selittämään jotenkin normaaleiksi. Porukka vaan ei halua uskoa, millainen tämä mies on todellisuudessa.
Naiset ovat saaneet mieskäsityksensä pääasiassa elokuvista ja elokuvissa siitä valehtelevasta miehestä kuoriutuu tarinan sankari ja täydellinen perheenisä. Elokuvissa hyvissä miehissä on aina myös jotain vikaa. Näin nämä kerostalolähiöämmät sitten tekevät tämän kanssa lapsia ja kuvittelevat, että mies muuttuu.
Tämä vaimo taisi jopa kuvitella, että miehen käyttäytyminen johtui jollain tavalla hänestä(siis vaimosta).

Feministeille tällainen tyyppi on paha ja poliittisesti epäkorrekti pala, koska hän on kuitenkin saanut pillua ja 2010-luvun sosiaalidarwinistisen feminismin oppien mukaan naisissa ei ole mitään vikaa ja näin ollen naisen seksikumppaniksi valitsema mies ei voi olla persoonallisuushäiriöinen. Kaikki paha tulee pillua saamattomista miehistä.

[ritalin]

Kirjoitin tästä samasta henkilöstä aikoinaan suomi24:ssa joskus 2006-2007-paikkeilla. Tein hänestä sosiopaattinen persoonallisuus+ADHD-diagnoosin tammikuussa 2005, luettuani erilaisista psykopaatti/sosiopaatti-tyypeistä ja vuosien mittaan diagnoosi on näyttänyt vain selvemmältä ja selvemmältä.
Hänellä on keskittymishäiriön piirteitä ja hän ikään, kuin seuraa kaiken aikaa kaikkia mahdollisia ympärillään tapahtuvia asioita, eikä pysty keskittymään mihinkään yhteen asiaan. Tyypillistä on, että kun tälle henkilölle puhuu jotain tärkeää asiaa, niin kesken puhumisen hän alkaa tuijottamaan jotain lintua, tai lentokonetta ja alkaa puhumaan siitä, paljastaen samalla, ettei hän ole kunnellut ollenkaan. Vielä 16-vuotiaana hän ei jaksanut keskittyä elokuvan katsomiseen, ellei elokuva ollut jatkuvaa menoa ja meininkiä, tai toimintaa alusta loppuun.

Sarjamurhaajia hän muistuttaa mielestäni mm. tuossa tavassaan kutsua kavereita luokseen ja sitten jättäen heidät kuitenkin yöksi kadulle. Sarjamurhaajat saalistavat uhreja yleensä sellaisilla keinoilla, kuten tarjoamalla uhrille jotain siten, että saa tämän mukaansa. Monet sarjamurhaajat tarjoavat rahaa prostituoidulle ja saavat tämän mukaansa... Jotkut tarjoavat jotain muuta, kuten valehtelevat olevansa mallitoimistosta ja haluavansa ottaa kuvia, tai olevansa valokuvaaja, joka haluaa ottaa henkilöstä kuvia ja on valmis maksamaan... Jotkut sarjamurhaajat taas esittävät apua tarvitsevaa. Kun uhri on lähtenyt sarjamurhaajan matkaan, sarjamurhaaja "pettää" uhrin ja tappaa tämän. Sarjamurhaajat saattavat kokea, että he ovat oikeutettuja tappamaan tämän uhrinsa, koska uhri oli jollain tavalla kelvoton, vääränlainen, tai teki väärin lähtiessään sarjamurhaajan matkaan. Sarjamurhaajan toiminnassa on seksuaalinen motivaatio ja uhrin surmaaminen vääränlaisuuden takia tuottaa hänelle seksuaalista nautintoa. Näissä tämän sankarin yöksi kutsumisjutuissa oli jotain samaa tällaisen toiminnan kanssa.

[ritalin]

Martha Stoutin 13 sääntöä sosiopaattien ja psykopaattien suhteen jokapäiväisessä elämässä.

1. Täytyy hyväksyä se fakta, että joillain ihmisillä ei ole omaatuntoa ja se fakta, että yhteiskunta rohkaisee ihmisiä käyttäytymismalleihin ja suosii käyttäytymismalleja, jotka liittyvät omantunnon puuttumiseen.

2. Vastakkainasettelussa vaistojesi ja sen välillä, millaisen roolin, kuten opettaja, lääkäri, johtaja, vanhempi, eläinrakas, tai humanisti, toinen ihminen on ottanut, kuuntele vaistojasi.
Halusit, tai et, olet jatkuvasti ihmisten käyttäytymisen tarkkailija ja suodattamattomista reaktioistasi, jotka voivat tuntua hälyttäviltä ja vierailta, voi olla sinulle hyötyä. Luonnostasi ymmärrät, että vakuuttavat ja moraalisilta kuulostavat nimikkeet eivät anna omaatuntoa kenellekään, ellei heillä ole sitä muutenkaan.

3. Kun harkitset millaista tahansa uutta ihmissuhdetta, harjoittele kolmen sääntöä koskien vaateita ja lupauksia liittyen asioihin, mitä ihminen tekee ja vastuita, mitä hänellä on. Tee kolmen säännöstä henkilökohtainen käytäntösi. Yksi vale, yksi rikottu lupaus, tai yksi laiminlyöty vastuu voi olla pahaa väärinymmärrystä, kaksi voi tarkoittaa pahaa virhettä, mutta kolme tarkoittaa, että olet tekemisissä valehtelijan kanssa ja petos on omatunnottoman käyttäytymisen koossa pitävä voima. Kolmen jälkeen katkaise välit ja häivy. Lähteminen heti on helpompaa, kuin lähteminen myöhemmin ja tulee halvemmaksi. Älä anna rahojasi, töitäsi, salaisuuksiasi, tai kiintymystäsi kolmekertaiselle. Arvokkaat lahjasi menevät hukkaan.

4. Kyseenalaista auktoriteettiä. Jälleen kerran luota vaistoihisi ja ahdistuksiisi, erityisesti koskien ihmisiä, jotka väittävät, että vallankäyttö toisia ihmisiä kohtaan, väkivalta, tai sota, tai jokin muu rikkomus omaatuntoasi kohtaan on suuri ratkaisu johonkin ongelmaan. Tee tämä jopa silloin, tai erityisesti silloin, kun kaikki ympärilläsi ovat täysin lopettaneet auktoriteetin kyseenalaistamisen, tai muistuta itseäsi Stanley Milgramin kokeen tuloksista, että ainakin kuusi ihmistä kymmenestä seuraa sokeasti keskuudessaan olevaa virallisen näköistä auktoriteettiä katkeraan loppuun asti. Hyvät uutiset ovat, että sosiaalinen tuki saa ihmiset todennäköisemmin kyseenalaistamaan auktoriteettiä. Rohkaise ympärillä oleviasi kyseenlaistamaan myös.

5. Epäile imartelua. Kohteliaisuudet ovat ihastuttavia erityisesti, kun ne ovat vilpittömiä. Imartelu taas päinvastoin vetoaa egoihimme epärealistisilla tavoilla. Se on epäaidon charmin aineellistuma ja sisältää lähes aina pyrkimyksen manipuloida. Manipulointi imartelulla on joskus harmitonta, mutta joskus pahaenteistä. Kurkota yli pönkitetyn egosi ja muista epäillä imartelua.
Tämä imartelusääntö pätee yksilökohtaisella tasolla ja myös ryhmien ja jopa kansakuntien tasolla. Läpi ihmiskunnan historian nykypäivään asti, kutsu sotaan on sisältänyt imartelevan väitteen, että omat joukot ovat saavuttamassa voiton, joka muuttaa maailman parempaan, riemuvoiton, joka on moraalisesti sallittavissa humaanin lopputuloksensa, ainutlaatuisen ja humaanin pyrkimyksen ja oikeudenmukaisuuden oikeuttamana ja joka on valtavan kiitollisuuden arvoinen.
Siitä lähtien, kun ihmisen tarinaa on alettu tallentamaan, kaikki sotamme on lavastettu tällä tavoin, konfliktin jokaisella osapuolella. Ja kaikilla kielillä adjektiivi, joka useimmin liitetään sotaan, on "pyhä". Voidaan väittää, että ihmisyys tulee vihdoin saamaan rauhan, kun kansakunnat kykenevät näkemään tämän imartelun läpi. Kuten manipuloijan imartelema ihminen on taipuvainen käyttäytymään typerästi, paisuteltu, imartelulla pönkitetty isänmaallisuus, on vaarallinen asia.

6. Jos on tarpeellista, määritä uudelleen kunnioituksesi konsepti. Liian usein erehdymme luulemaan pelkoa kunnioitukseksi ja mitä enemmän pelkäämme jotakuta, sitä enemmän näemme hänen ansaitsevan kunniotustamme. Minulla on iso kissa, jota kutsumme lihaskimpuksi. Se on kuitenkin luonteeltaan rauhallinen ja rauhaa rakastava. Naapurillamme on pienempi kissa, kooltaan vain puolet lihaskimpusta, mutta se on pahansisuinen ja lihaskimppu on peloissaan aina, kun se tulee 15 metriä lähemmäksi. Haluaisin uskoa, että jotkut lihaskimpun reaktioista ovat primitiivisempiä, kuin minun. Toivon, etten sekoita pelkoa kunnioitukseen, koska niin tehdessäni tekisin itsestäni uhrin. Käyttäkäämme isoja ihmisen aivojamme nujertamaan eläimelliset taipumuksemme, vastustaaksemme saalistajia ja purkaaksemme refleksinomaisen hämennyksen, ahdistuksen ja muun.
Täydellisessä maailmassa kunnioitus olisi automaattinen reaktio ainoastaan niitä kohtaan, jotka ovat vahvoja, kilttejä ja moraalisesti rohkeita. Henkilö, joka hyötyy pelottamisestasi, ei ole todennäköisesti mitään näistä. Kunnioituksen erottaminen pelosta on vieläkin tärkeämpää ryhmille ja kansakunnille. Poliitikot, jotka muistuttavat ihmisiä kaiken aikaa väkivallan, rikollisuuden, tai terrorismin uhalla ja sitten käyttävät tätä pelkoa saadakseen valtaa, tulevat todennäköisesti olemaan ennemminkin menestyksekkäitä huijareita, kuin legitiimejä johtajia. Tämä myös on ollut totta läpi ihmiskunnan historian.

7. Älä liity peliin. Juonittelu on sosiopaatin työkalu. Vastusta houkutusta kilpailla viettelevän sosiopaatin kanssa, päihittää hänet oveluudessa, psykoanalysoida hänet, tai jopa vedota häneen. Kun lasket itsesi hänen tasolleen, harhaudut siitä, mikä on oikeasti todella tärkeää, eli itsesi suojeleminen.

8. Paras keino suojautua sosiopaatilta, on vältellä häntä, kieltäytyä minkäänlaisesta kontaktista, tai yhteydenpidosta. Psykologit eivät yleensä halua suositella välttelemistä, mutta tässä tapauksessa teen hyvin tahallisen poikkeuksen. Ainoa todella tehokas keino käsitellä sosiopaattia, kun sellainen on tunnistettu, on sulkea hänet elämästäsi kokonaan pois.
Sosiopaatit elävät täysin sosiaalisen sopimuksen ulkopuolella ja siksi heidän sisältäminen suhteisiin, tai minkäänlaisiin muihinkaan sosiaalisiin järjestelyihin, on kestämätöntä. Aloita tämä heidän ulkoistaminen omien suhteidesi ja sosiaalisen elämäsi kontekstissa. Et loukkaa kenenkään tunteita, niin ihmeelliseltä, kuin se kuulostaakin. Vaikka he yrittävät näytellä muuta, sosiopaateilla ei ole sellaisia tunteita, joita voisi loukata. Et ehkä saa koskaan perhettäsi ja ystäviäsi ymmärtämään, miksi välttelet tätä nimenomaista henkilöä. Sosiopatia on yllättävänkin hankalaa nähdä ja vieläkin hankalempaa selittää. Vältä häntä kuitenkin, jokatapauksessa. Jos täydellinen välttäminen on mahdotonta, ota tavoitteeksi päästä mahdollisimman lähelle täydellistä välttämistä.

9. Kyseenalaista taipumuksesi sääliä liian herkästi. Kunnioitus pitäisi varata kilteille ja moraalisesti rohkeille. Sääli on toinen sosiaalisesti arvokas responssi ja se pitäisi varata viattomille ihmisille, jotka kärsivät aidosti, tai jotka ovat kohdanneet epäonnea. Jos jatkuvasti löydät itsesi säälimästä jotakuta, joka säännönmukaisesti satuttaa sinua, tai muita ihmisiä, tai joka aktiivisesti kamppanjoi sympatioidesi puolesta, olet lähes 100% todennäköisyydellä tekemisissä sosiopaatin kanssa. Tähän liittyen suosittelen, että haastat tarpeesi olla kohtelias aivan kaikissa tilanteissa. Normaaleille aikuisille kulttuurissamme, oleminen sellaisena, mitä pidämme sivistyneenä, on kuin refleksi ja usein löydämme itsemme olemassa automaattisesti säädyllisiä, vaikka joku olisi raivonnut meille, toistuvasti valehdellut meille, tai kuvainnollisesti puukottanut meitä selkään. Sosiopaatit ottavat valtavan hyödyn tästä automaattisesta kohteliaisuudesta ja käyttävät hyväkseen tilanteita. Älä pelkää olla hymyilemättä ja olla rauhallisen asiallinen.

10. Älä yritä pelastaa, tai korjata, mitä et voi pelastaa, tai korjata. Toinen, kolmas, neljäs ja viides mahdollisuus ovat niille, joilla on omatunto. Jos olet tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ole omaatuntoa, nuole haavasi ja katkaise välit. Jossain vaiheessa meidän on opittava tärkeä, joskin pettymystä tuottava elämän oppitunti, että vaikka pyrkimyksemme olisivat kuinka hyvät tahansa, emme voi kontrolloida toisten ihmisten käyttäytymistä, puhumattakaan toisten ihmisten luonteenpiirteistä. Opi tämä oppitunti elämästä ja vältä jäämästä kiinni samaan pyrkimykseen, mikä hänellä on, eli kontrolloimiseen. Jos et halua hallita, vaan auttaa ihmisiä, auta vain niitä, jotka aidosti haluavat tulla autetuiksi. Toivon mukaan näihin ei sisälly ihmistä, jolla ei ole omaatuntoa. Sosiopaatin käyttäytyminen ei ole sinun vikasi. Ei millään tavalla. Se ei myöskään ole sinun tehtäväsi. Sinun tehtäväsi on sinun oma elämäsi.

11. Älä koskaan suostu säälistä, äläkä mistään muusta syystä salaamaan sosiopaatin todellista luonnetta. "Ole kiltti, älä kerro", sanottu usein kyynelehtien, on varkaiden, lapsen hyväksikäyttäjien ja sosiopaattien tavaramerkki vuodatus. Älä kuuntele tätä. Toiset ihmiset ansaitsevat tulla varoitetuksi enemmän, kuin sosiopaatit ansaitsevat salaisuutensa tulla pidetyiksi. Jos joku, jolla ei ole omaatuntoa, väittää, että sinä olet hänelle velkaa, muista, mitä luet tässä: "sinä olet minulle velkaa", on ollut sosiopaattien standardi lause tuhansia vuosia melko kirjaimellisesti ja se on yhä. Se on, mitä Rasputin sanoi Venäjän keisarinnalle. Meillä on tapana kokea "sinä olet minulle velkaa", painostavaksi vaateeksi, mutta se ei yksinkertaisesti ole totta. Älä kuuntele. Ja jätä huomioimatta myös se, joka menee näin: "sinä olet aivan, kuin minä". Sinä et ole.

12. Puolusta psyykettäsi. Älä salli jonkun, jolla ei ole omaatuntoa, tai edes useamman sellaisen ihmisen, vakuuttaa sinulle, että ihmisyys on epäonnistunut. Useimmilla ihmisillä on omatunto, useimmat ihmiset kykenevät rakastamaan.

13. Hyvin eläminen on paras kosto.

[ritalin]

Tähän voisi vielä linkittää A&E:n dokumentin Gary Ridgewaysta. Ridgeway on seksuaalimurhaaja, joka tappoi 90-100 naista vuosina 1982-2001 Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa. Sarjamurhaajan olemassaolo oli alusta asti yleisessä tiedossa, koska hän dumppasi ruumiit kaikkien nähtäville jokeen, jonka varrella ihmiset kävivät piknikeillä. Häntä oli jäljittämässä parhaimmillaan jopa 50 paikallisen poliisin ja FBI:n tutkijaa, mutta kiinniottoon meni kuitenkin 19 vuotta aikaa. Ridgeway oli asunut kaiken aikaa lähellä uhrien katoamispaikkoja ja työskennellyt vain minuuttien päässä ensimmäisten ruumiiden dumppauspaikasta, rekkoja valmistavassa tehtaassa, jossa hän toimi automaalarina.

Linkki vie youtubeen videoon, jonka nimi on A&E Biography Serial Killer The Green River Killer: https://www.youtube.com/watch?v=q0Pyy9JS8u4 Videon kesto on 39min 25sek

Ridgeway oli patologinen valehtelija, joka mm. kertoi itsestään valheellista henkilöhistoriaa ja hänellä oli hallitsevina persoonallisuuden puolustuskeinona splitting, identifikaatio aggressoriin ja omnipotentti kontrolli.
Ridgeway kosti naisten kanssa suhteissa tulleet vastoinkäymiset, tappamalla satunnaisia naisia ja tyttöjä. Ridgeway oli kaiken aikaa sukupuolisuhteessa ja hän oli kolmesti naimisissa ja hänellä oli lapsia kahden naisen kanssa. Lähellä olleet ihmiset eivät epäilleet Ridgewayn olleen millään tavalla erikoinen, eivätkä pitäneet tätä väkivaltaisena. Ridgeway oli ulospäin täysin tavallinen duunari ja suoraselkäinen perheenisä.

[Mirri]

Kirjoitin tästä samasta henkilöstä aikoinaan suomi24:ssa joskus 2006-2007-paikkeilla. Tein hänestä sosiopaattinen persoonallisuus+ADHD-diagnoosin tammikuussa 2005, luettuani erilaisista psykopaatti/sosiopaatti-tyypeistä ja vuosien mittaan diagnoosi on näyttänyt vain selvemmältä ja selvemmältä.

Ilmiselvästi olet paneutunut asiaasi ja kovasti kiinnostunut henkilöstä, josta jaksat vuodesta toiseen kirjoitella netissä.

[ritalin]

^Kyllä, kirjoitin hänestä jo joskus 2006 -aikoihin... Tuolloin oli taustalla miehen valehtelut ja se, että mies oli käyttänyt mua taloudellisesti hyväksi. Arvioin tosiaan, että miehellä olisi tällainen persoonallisuushäiriö ja lisäksi ADHD.
En kuitenkaan pitäisi tätä lyhyttä kirjoitteluani suomi24:ssa millään tavalla vahingollisena miehen kannalta toisin, kuin sitä, että miehen äiti levitti minusta jo noihin aikoihin sellaista, että minulla olisi diagnosoitu ADHD ja myöhemmin sairastuttuani levitti kaikenlaista paskaa jostain minulle muka diagnosoiduista mielenterveysongelmista...