Psykopatologia.munfoorumi.com

Nyt on muutaman päivän ollut ihmeen tasainen olo, jopa iloinen, mutta pelkään jo milloin se muuttuu ja sehän muuttuu. Mikä tähän auttaa.

Tuo on ikiaikainen ongelma, jota monet ovat pohtineet.

Los 3 Tenores- La Donna E Mobile (Subtitulada Español) HD (Los Ángeles: 1994) 3:11
https://youtu.be/O7oFtoc702w?t=43

Ailahtelen. On jopa sanottu, että eri ihmisten seurassa muutun erilaiseksi, negatiivisella tavalla. Kuittaan sen sillä, että minua ei tunneta. Silti ketuttaa aina moiset kommentit.

Kultainen keskitie on hyvä perusta.

Minua vituttaa, eilen ei vituttanut.

Mitä se hahmoton pelko on silloin, kun kaikki on vain hirvittävän ahdistavaa. Olen koko ikäni tämän hahmottoman kanssa elänyt ja se vain välillä todella uuvuttaa. Jos ei olisi hyviäkin päiviä, ei sitä kestäisi. Joku sanoi, että ei pidä yrittää vastustaa sitä, antaa sen olla, mutta ei sekään onnistu, kun en tiedä edes mikä se on. Jokin psykkeessäni on niin pelottava, ja järkyttävän voimakas. Loppujen lopuksi pelkään itseäni. Ps. Komiat on miesäänet Sievän linkissä kiitos.

Mielen ailahtelevuudesta tunnemyrskyihin

Tunteet ovat tavallaan merkki elossa olosta. Jos niitä ei olisi, ei olisi juuri oikein mitään muutakaan. Tunteet ovat kuitenkin niin tärkeä osa ajatuksien synnylle eivätkä ajatukset oikein voi olla pelkästään logistista viisausvirtaa. Tai voivat olla, mutta silloin ihminen toimisi enemmän mekaanisen koneen lailla. Descartesin "ajattelen, siis olen [olemassa]" on jonkinlainen rationalismin perusta.

Kun tunne tuntuu pahalta, sitä on tavallaan liikaa. Olisi hyvä, jos jollain keinolla pystyisi annostelemaan tunnetta, niin että pääsisi analysoimaan tunteen olemusta ikään kuin ulkopuolisen latauksettomasti. Ehkä ihminen on niin rakastunut tunteiden kokemukseen, koska ne pohjimmiltaan viestivät elämän olemassaolosta, että niitä haluaa vaalia, vaikka ne tuovatkin väliaikaisesti pahan olon.

Ehdoton rakkaus ja violetti liekki tasoittaa kaikki kuopat , myös pelot.

pöö kirjoitti:Kultainen keskitie on hyvä perusta.

Mielesäni mielen tasaisuus on hyvä perusta.

Sitä on liikaa, puhun jo lähes hallitsemattomista tunnekokemuksista, olisi hyvä tietää miten sitä voisi annostella, ettei se olisi niin pahaa.

Psykopatologia kirjoitti:Mielesäni mielen tasaisuus on hyvä perusta.

Tasaistahan se pohjamutakin on.

Uni kirjoitti:Sitä on liikaa, puhun jo lähes hallitsemattomista tunnekokemuksista, olisi hyvä tietää miten sitä voisi annostella, ettei se olisi niin pahaa.

Pitäisikö tunnekokemuksia jotenkin annostella tai hillitä? Jospa se hallitsemattomuus tuleekin liioista hallintayrityksistä?

Tosin en suosittele käymään kenenkään pilliin kiinni, vaikka mieli tekisi.

Miten? Kuinka se on mahdollista.

En osaa sanoa. Kunhan spekuloin. Mutta jos johonkin asiaan kiinnittää liikaa huomiota, siitä voi tulla ongelma.

Tietysti, jos vahvoista tunnekokemuksista on huomattavaa haittaa, niille pitäisi ehkä tehdä jotain. En osaa sanoa muuta kuin, että siinä tapauksessa kannattaisi hakea apua asiantuntijoilta.

Ailahtelematon ihminen on mieleltään zombi. Tunteet koko skaalassaan kuuluvat elämään ja ovat oleellinen osa ihmistä itseään..
Kun minulla oli Sepram en tuntenut hyvää en huonoa en mitään. Nyt olen ollut ilman noin 6 kuukautta ja omat oikeat tunteet tulevat ihan ryöppynä välillä. Osaan itkeä, osaan nauraa, enimmäkseen kuitenkin sellaista melankolista naurua, mutta kumminkin. En enää vaihtaisi siihen tunteettomaan, kuolleeseen elämään.Ei se edes ollut mitään elämää.

Valillä tuntuu, että olisi parempi jos en eläisi niin paljon tunteilla, mutta kun perusluonteeni on melankolinen, en sitä pysty muuttamaan.