Psykopatologia.munfoorumi.com

Miksi oikeastaan pitää asettaa päiviä paremmuusjärjestykseen? Se, miten hyvä päivä on tai miten huono, riippuu paljolti siitä mihin sitä vertaa. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Niin minä uskoisin. Sitten kun vielä jaksan uskoa, ettei jokaisessa päivässä välttämättä ole jotain pahaa, silloin olen lähellä tasapainoa!

Ajattelin löytää yhden positiivisen ajatuksen joka päivälle. Sellaisen joka kantaa taas seuraavaan päivään.

Kertokaa, onko teillä muilla ajatuksia jotka antavat positiivista energiaa silloin kun kaikki ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan päälle=?

Ei ole.

Kaikki vastoinkäymiset ovat kimmokkeita kehittymisellemme. Hankalista ihmisistä suhtaumisesta havaitsee oman kehityksensä asteen.

Heikohkosti lähti tämä ketju käyntiin
Ihmisilä puuttuu positiivisia ajatuksia

Mielestäni ajatuksia ei kannattaisi arvottaa, niin ei tule paha mieli, jos ei koko ajan ole positiivisia ajatuksia.

Ei niitä koko aikaa tarvitse olla- Yksikin positiivinen ajatus päivässä saattaa riittää .

Freud, Marx, Engels & Jung: Jotkut päivät on kultaa (1987)
https://www.youtube.com/watch?v=nMZwBot051g (3:06)

Sateentekijä kirjoitti:Heikohkosti lähti tämä ketju käyntiin
Ihmisilä puuttuu positiivisia ajatuksia

Tai eivät halua julkaista niitä vaan pitää itsellään. Ajatuksethan ovat aika henkilökohtaisia.
Minä kirjoittelen niistä mieluiten päiväkirjassani; niin kielteisistä kuin myönteisistäkin ajatuksista, ja kaikista niiden väliltä.

Kysymykseen onko minulla positiivisia ajatuksia jotka kannattelevat voin vastata, että on vaihtelevaisesti. Masennuksen määrästä riippuu onko niitä enemmän vai vähemmän. Joskus on paljon, joskus ei yhtään. Depressiokoulu on onneksi auttanut lisäämään niitä.

Yksi mahdollisuus vastausten vähäisyyteen voi olla se, että masentuneet ihmiset eivät kestä "pakkopositiivisuutta" tai naiiveja latteuksia.

Kyllästynyt kirjoitti:Yksi mahdollisuus vastausten vähäisyyteen voi olla se, että masentuneet ihmiset eivät kestä "pakkopositiivisuutta" tai naiiveja latteuksia.

No niin- Tulihan se sieltä tähänkin ketjuun, Kyllästyneen toteamus naiiveista latteuksista:(
Myt kun Kaapo on banneissa, voi sitten purkaa minuun ja minun ketjuihini
Siinä se tämän päivän naiivi latteus.

Jos niitä tulee kaksi, pitääkö toinen deletoida?

Itselleni yleensä tulee monta, mutta en tohdi tänne laittaa, kun saattaa olla niin, että eivät toisten mielestä ole positiivisia, vaan saattavat jopa raivon herättää. Sitä minä en halua.

Ehdottomasti saa ja pitääkin tuplata kaikki positiiviset ajatelmat jotta niissä olisi enemmän muille jakaa.

Joka aamu voi mennä peilin ääreen ja todeta ääneen: "Olen vielä sangen kaunis (tai komea)!"

(Minusta kirjoittaja voi halutessaan käyttää otsikossa pistettä, jos hän haluaa osoittaa olevansa "30-lukulainen".)

Psykopatologia kirjoitti:Joka aamu voi mennä peilin ääreen ja todeta ääneen: "Olen vielä sangen kaunis (tai komea)!"

Vähän positiivisempi voi todeta "olen tänään taas kerran kauniimpi kuin mitä eilen olin"!

Sateentekijä kirjoitti:No niin- Tulihan se sieltä tähänkin ketjuun, Kyllästyneen toteamus naiiveista latteuksista:(...

Hyvä jos ei tullut täysin ylläripyllärinä puun takaa.

Sateentekijä kirjoitti:... Myt kun Kaapo on banneissa, voi sitten purkaa minuun ja minun ketjuihini...

Kaapolla ei ole tämänkään asian kanssa mitään tekemistä.
Etkö voisi ajatella, että minun kommentteihini on olemassa jokin syy tai jotain aihetta.

trisse kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Joka aamu voi mennä peilin ääreen ja todeta ääneen: "Olen vielä sangen kaunis (tai komea)!"

Vähän positiivisempi voi todeta "olen tänään taas kerran kauniimpi kuin mitä eilen olin"!

Tai jos ei pysty ajattelemaan olevansa "vielä sangen kaunis/komea" - voisi ainakin todeta olevansa kauniimpi/komeampi kuin joku toinen.

Tai: luojan kiitos, en ole rumentunut eilisestä - ainakaan paljon!

Masentunutkin ihminen - jos ei ole kovin vaikea-asteisesti masentunut - voi oppia hivuttamaan ajatteluaan pikku hiljaa myönteisempään suuntaan. Tarvitaan tosin voimavaroja riittävästi siihen, että masentuneen mielensä kanssa kykenee panostamaan tietoiseen psyykkiseen aktiivisuuteen ja ajatus(vääristymiensä) tarkkailuun. Ja tietysti tarvitaan voimia siihen, että yleensä jaksaa ajatella; vaikeasti masentuneena sekään ei ole itsestäänselvyys.

(Esittelin Depressiokoulussa opittuja asioita.)

Tai voi sanoa, että kylläpä muut voivat taas tuntea itsensä kauniimmaksi tai komemmaksi seurassani! Siitä voi olla paljon iloa itselle ja muille.