Elämääsi eniten vaikuttanut yksittäinen kirja

[jupe]

Jos saa täydentää kaunokirjalliselta puolelta: Marko Tapio: Aapo Heiskasen viikatetanssi (1956).

[Mirri]

Taisi olla Kirsi Kunnaksen Tapahtui Tiitiäisen maassa. Siitä pidin lapsena.

Googlailemalla selvisi, että mainitsemasi kirjan ensipainos on vuodelta 2004.

Hanhiemon satuaarre voisi olla Tiitiäisen satupuun lisäksi elämään(i) eniten vaikuttanut kirja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanhiemon_satuaarre

Hanhiemon iloinen lipas on Kirsi Kunnaksen riimitelmä Hanhiemon satuaarteesta, mutta siihen en tiedä/muista tutustuneeni.

[Sateentekijä]

Hanhiemon Iloinen Lipas oli yksi lapsuuteni rakkaimpia satu-ja runokirjoja. Se on tallessa minulla vieläkin ja olen sitä myös omalle lapselleni lukenut hänen ollessaan pieni.

[Sateentekijä]

Ja tietysti sitten tämä:



Kirja on tallessa pojallani ja minä osaan siitä monta runoa vieläkin ulkoa!

[trisse]

Taisi olla Kirsi Kunnaksen Tapahtui Tiitiäisen maassa. Siitä pidin lapsena.

Googlailemalla selvisi, että mainitsemasi kirjan ensipainos on vuodelta 2004.

No perse - mikäköhän se sitten oli? Äitini saattaisi tietää. Jos en sekoita kannen kuvaa sivun kuvaan niin valkoisessa kannessa olisi Kekkosen pää lentävällä matolla.

[huu]

Kaapon vastaus "Aapinen" oli hyvä, mutta meikä ei hyötynyt siitä, koska osasin sanalukua kouluun mennessäni.

Siispä varhaisen teini-iän (13-v) vaikuttanein oli Duff Cooperin "Talleyrand"- elämänkerta, Otavan kirjapaino, Helsinki 1956. Todennäköisesti kirja oli löydetty perheen kirjahyllystä.

Lähetin kirjeen Ranskan suurlähetystöön Helsingissä ja kysyin missä on Francois Gérardin muotokuva hänestä ja sain - toisen kirjeen jälkeen - vastauksen, että Louvressa. Kun 15-vuotiaana ensimmäisen kerran Pariisissa kävelin sinne, kävi ilmi että muotokuva ei ollutkaan siellä. Että vitutti. Oli siellä tosin muuta katsottavaa. (Hieman helpotti.)

[Psykopatologia]

Minulla on (sama kuin Viitamäellä), Otto Fenichel (1945): The Psychoanalytic Theory of Neurosis.

Täydennän päivemmällä.

[Rakkaussoturi]

Hermann Hessen Arosusi. Samaistuin k.o kirjan päähenkilöön eli Harry Halleriin. Siitähän otin jopa alkuperäisen Tukiasema-nimimerkkini.
Elin itse ennen psykoosia kuin Arosusi. Eristäydyin kirjojen ja musiikin ja opintojen pariin. Hieman kuntouduttuani aloin viettää opiskelijaelämää yhdistyksissä ja bileissä jne. Ja kävin treffeillä ja olin ns. "ajan hermolla". Ja ennen koronaa tein miesystäväni kanssa samaa kuin Harry Haller eli kävimme kuuntelemassa pienillä klubeilla mm. jazzkeikkoja jne ja muutenkin olen tykännyt käydä kulttuurimestoissa ja -tapahtumissa. Ja siis toki seksuaali-identiteettiäkin tuli tutkittua sekä Tusetan jäsenenä mm. ryhmissä ja Vinokinossa (leffafestari) ja Suxesissa (baari) ja treffeillä. En ny kirjoita kronologisesti, eli tuota identiteettijutskaa tuli työstettyä ennen miesystävän kohtaamista ja tauollamme, kun olimme ystäviä välillä muutaman vuoden.
Arosudessa on myös psykoottistyyppisiä jaksoja mm. jotain autokolareita ja huumeiden käyttöä ja ihmisten muuntumisia. Ja siis mulle se on myös kertomus biseksuaalisuudesta. Ja siis Harry on viiskymppinen (n). ja itse luin k.o kirjan ekaa kertaa 16-vuotiaana, mutta olin silloin kyllä hyvinkin pikkuvanha perfektionisti. Onneksi otan nykyään elämäni rennommin. Mutta olen lukenut Arosuden ainakin 5 krt tähän mennessä.
No siis tuli ainakin kirja ja sen merkitys mulle selville teillekin, olkaa hyvät.

[Palle]

Aapinen.



Nykyään aapiskirjasta lukemani on pahaa rasismia.

[Mirri]

Pallen viestistä juolahti mieleeni...

Ehkä elämääni eniten vaikuttanut kirja ei olekaan kirja vaan esittelylehtinen, prosyyri - tiivis ja kansantajuinen 'tietopaketti' - joka kulkeutui luettavakseni vuonna 1980. Vihkosen nimi oli Mongoloidit. Sitä lukukokemusta en unohda koskaan, niin järisyttävän vastenmielinen se oli.
Onnekseni en ole ollut ainoa, jolle se on lykätty luettavaksi. Kun tarpeeksi moni luki ja tuli ravistelluksi, asenteisiin tahdottiin muutosta.

[Kyllästynyt]

Pallen viestistä juolahti mieleeni...

Ehkä elämääni eniten vaikuttanut kirja ei olekaan kirja vaan esittelylehtinen, prosyyri - tiivis ja kansantajuinen 'tietopaketti' - joka kulkeutui luettavakseni vuonna 1980. Vihkosen nimi oli Mongoloidit...

Ettei vain olisi ollut Kehitysvammaisten tukiliiton (vai olivatko ne sittenkin Kehitysvammaliiton?) laatima opas.
Samassa paikassa tehtailtiin muitakin vastaavia lehtisiä maallikkovoimin, ja jälki oli sen näköistä.
Juuri tuosta syystä ei minun mielestäni maallikoita pitäisi päästää valistamaan ketään.

[Mirri]

Pallen viestistä juolahti mieleeni...

Ehkä elämääni eniten vaikuttanut kirja ei olekaan kirja vaan esittelylehtinen, prosyyri - tiivis ja kansantajuinen 'tietopaketti' - joka kulkeutui luettavakseni vuonna 1980. Vihkosen nimi oli Mongoloidit...

Ettei vain olisi ollut Kehitysvammaisten tukiliiton (vai olivatko ne sittenkin Kehitysvammaliiton?) laatima opas.
Samassa paikassa tehtailtiin muitakin vastaavia lehtisiä maallikkovoimin, ja jälki oli sen näköistä.
Juuri tuosta syystä ei minun mielestäni maallikoita pitäisi päästää valistamaan ketään.

Kuten kerroin, vuosi oli 1980. Jätin kertomatta, että kyseinen lehtinen oli ainoa maallikoille tarkoitettu opas, joka esimerkiksi synnytysvuodeosastoilla oli tarjolla. Se annettiin luettavaksi ja sillä siisti; ei ammattilaisilla ollut tarjota parempaa valistusta.

Kehitysvammaliitto oli ja on ammattilais- ja asiantuntijajärjestö, ei millään lailla maallikkojärjestö. Ei ole koskaan ollut.

Kehitysvammaliiton perustivat vuonna 1952 Suomen Kirkon Sisälähetysseura, Orpojen Ystävät, Helsingin Diakonissalaitos, Seinäjoen Piirisairaala, Nuorten Ystävät ja Helsingin kaupunki. Liitto perustettiin yhteistyö- ja edunvalvontajärjestöksi alan toimijoille.
Tärkeänä tehtävänä oli kouluttaa kehitysvamma-alan työntekijöitä ja levittää tietoa kehitysvammaisuudesta. Työtämme on alusta asti ohjannut vankka arvopohja ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

https://www.kehitysvammaliitto.fi/liitto/

[Psykopatologia]

Hauskaa fysiikkaa vaikutti minuun kansakoulun 3. j 4. luokalla; Pentti Eskolan (geologian emeritusprofessorin) "testamentti" taas keskikoulun
aikaan. Adolesenssiin kuului Fenichelin The Psyhoanalytic Theory of Neurosis sekä Sinuhe ja Johannes Angelos.

[logia]

Aino Manner: Viesti yöstä - mielisairaalakokemuksia, WSOY 1935

[Kyllästynyt]

Pallen viestistä juolahti mieleeni...

Ehkä elämääni eniten vaikuttanut kirja ei olekaan kirja vaan esittelylehtinen, prosyyri - tiivis ja kansantajuinen 'tietopaketti' - joka kulkeutui luettavakseni vuonna 1980. Vihkosen nimi oli Mongoloidit...

Ettei vain olisi ollut Kehitysvammaisten tukiliiton (vai olivatko ne sittenkin Kehitysvammaliiton?) laatima opas.
Samassa paikassa tehtailtiin muitakin vastaavia lehtisiä maallikkovoimin, ja jälki oli sen näköistä.
Juuri tuosta syystä ei minun mielestäni maallikoita pitäisi päästää valistamaan ketään.

Kuten kerroin, vuosi oli 1980. Jätin kertomatta, että kyseinen lehtinen oli ainoa maallikoille tarkoitettu opas, joka esimerkiksi synnytysvuodeosastoilla oli tarjolla. Se annettiin luettavaksi ja sillä siisti; ei ammattilaisilla ollut tarjota parempaa valistusta.

Kehitysvammaliitto oli ja on ammattilais- ja asiantuntijajärjestö, ei millään lailla maallikkojärjestö. Ei ole koskaan ollut...

Olen tutustunut tietolehtiskokoelmaan jonka (muistaakseni) Kehitysvammaliitto (tai Kehitysvammaisten tukiliitto) on kehitysvammaisten omaisille useista eri kehitysvammaoireyhtymistä tuottanut ja painattanut, ja ne ovat järjestään olleet huonoja - tarkemmin sanoen kammottavan surkeita tekeleitä joiden kokoamisesta ja tekemisestä on suurelta osalta vastannut muuan yksittäinen maallikko.
Ja kun kyseistä materiaalia piti ryhtyä uudistamaan/päivittämään, urakkaan ryhtymisestä kieltäytyi useampikin oikea asiantuntija, erään heistä sanoja lainatakseni: "Noihin minä en koske metrin seipäälläkään".
Se kyllä pitää paikkaansa, ettei vuosikymmeniin ollut muutakaan tarjolla - ja siksi niitä hirvityksiä niin monta vuotta jaossa olikin.

[Mirri]

Kyllästynyt, kommenttisi on kiinnostava.