Ikävä!

[Sateentekijä]

Nyt tuli ihan oikeasti hirveä ikävä, kun poikani lähti juuri takaisin Turkuun. Oli semmoinen pikavisiitti, vain pari tuntia, kun hänellä on niin kiire aikataulu. Vielä illallakin menoa Turussa. Ai että oli ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa.
Nyt kun hän lähti ,iski heti hirveä yksinäisyyden tunne.Ehkä väsymyskin on osasyyllinen tähän oloon. Ja paha olo siitä, että eilen tuli täällä purettua ihan aiheetta omia patoutumiaan täysin syyttömiin. Anteeksi.

Pitää kirjoittaa, jos joku haluaisi vaikka lukea ja kommentoida. Tiedän, että tämä menee ohi, se vaan taas ryöpsähti päälle, kun tavattiin.
Miksi sitten ikävä tuli heti kun hän lähti, vaikka oli niin mukava jutella ihan kaikesta...
Sori tämmöistä ruikutusta. Minulla on vaan niin vähän ystäviä . Oikeastaan ei ketään. Taas sen huomasin kerran. Tämmöisenä hetkenä olisi tarpeen joku jonka kanssa jutella.
Ei minulla sitten muuta.

[Katla]

Kaikkihan on nyt ihan paljon paremmin, kun juttelet muille kuin ihmiselle. Ikavä on tuskallista. Tsemppiä, siihen ei voi muut auttaa kuin juttelemalla. Täällä me ollaan, ei hätää mitn. Meist et noin vaan pääse.

[Sateentekijä]

Kaikkihan on nyt ihan paljon paremmin, kun juttelet muille kuin ihmiselle. Ikavä on tuskallista. Tsemppiä, siihen ei voi muut auttaa kuin juttelemalla. Täällä me ollaan, ei hätää mitn. Meist et noin vaan pääse.

Ihanaa, etten pääse, vaikka itse toimin välillä ihan älyttömästi.
Kissi, ihanaa, että olet! Minä nyt rupesin itkemään ihan silkasta itsesäälistä. Minä olen niin kummallinen. En osaa arvostaa ympärilläni olevia hyviä asioita, kuten esimerkiksi sitä, että sain tavata poikani pitkästä aikaa ja jutella hänen kanssaan kaikkea mukavaa.
Juttelimme paljon hänen isästään. Meillä on hänestä ikävä kyllä niin paljon yhteisiä kokemuksia. On lohdullista, että voimme vapautuneesti niistä puhua. Niinkuin kaksi läheistä aikuista keskenään.Tosi avoimesti olemme voineet menneistä jutella. Jollain tavoin hänkin vaikuttaa päässeen yli tiettyjen tapahtumien. Myös minulle itselleni on helpottavaa tietää että hän pystyy puhumaan minulle avoimesti.
Vähemmän puhuimme tällä kertaa hänen opinnoistaan ym. kun oli niin vähän aikaa.
Hän on kokenut suurta ahdistusta jopa syyllisyyttä siitä, millainen se ihminen/ isänsä on ollut. Vähitellen hän alkaa ymmärtää, ettei hänen tarvitse kokea syyllisyyttä siitä. Se on täysin ihmisen oma moka, jos hän omalla käytöksellään ajaa läheisetkin luotaan.

Samaa ahdistusta olen itse kokenut. Nythän kaikki on hyvin. Hänellä on laaja oma tukiverkosto ja ystäviä joitten avulla hän on päässyt ns. jaloilleen. Hänessä on sellaista sisäistä vahvuutta joka minulta itseltäni puuttuu. Mistä lie sen saanut. Ei varmaan vanhemmiltaan perinyt vaan oppinut ihan oman elämänsä varrella. On ollut hienoa , että olen saanut olla ja olen edelleenkin osa siitä!
Voin olla rauhallisella mielellä siitä, että hänellä on asiat hyvin sairauksistaan huolimatta.

Sen sijaan, että kuljen täällä hartiat lysyssä omaa surkeuttani murehtien, voisin alkaa nauttia elämästä ihan oikeasti!

Jotenkin oli rauhoittavaa nähdä hänet noin vapautuneena!
Minun pitäisi olla iloinen siitä, että hän alkaa päästä näitten vaikeitten aikojen yli.
Tietysti isä- lapsi suhde on eri kuin huonosta avioliitosta eroaminen.Tokihan vanhempien huonot välit jättävät jälkensä lapseenkin.
Itse teen tätä "erotyötä" vielä viiden vuodenkin jälkeen. Olihan se kumminkin suuri lohko elämästäni ja poikani kohdalla se on koko hänen tähänastinen elämänsä! Ei onneksi enää viime vuosina.Onhan hän hankkinut itselleen hyvän tuki- ja ystäväverkoston.
Samaa en voi sanoa itsestäni. Olen jäänyt jollain tavoin paitsioon. Siis elämästä. Enkä tiedä, millä tavoin pääsisin siitä ulos...

Itse mietin, olisinko voinut olla parempi äiti. Siitäkin olemme ihan avoimesti keskustelleet.
Parhaani olen yrittänyt. Muuta en voi. Kukaan ei ole täydellinen, itse olen kaukana siitä.
Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi pojastani on tullut elämää ymmärtävä ihminen. Tai ainahan hän on asettanut muut omien tarpeittensa edelle. Onneksi hän on oivaltanut, että oma hyvinvointi, sekä fyysinen että henkinen on perusedellytys sille, että pystyy luomaan itsestään ehjän kaikkien niitten sirpaleitten jälkeen ...

Minun elämäni on järjestyksessä, kun vaan uskoisin sen itse. Myös poikani pärjää .Miksi minä sitten kuitenkin koko ajan stressaan ja murhedin?

Emme sitten syöneet sitä Härkistä, vaan teimme ison ihanan salaatin ja jälkkäriksi kaura-suklaajääteöä sekä paistettuja omenanpaloja, hyvää oli!

Tämä olisi ihan päiväkirjakamaa, mutten ala täällä sitä uudestaan pitämään. Tuntuu hyvältä kirjoittaa kaikkea tätä, saada taas ajatuksensa järjestykseen..

Hirveä tunnekuohu tuli kun poika lähti. Sovimme että tavataan vähän useammin kuin pari kertaa vuodessa. Sen sijaan, että kuljen täällä hartiat lysyssä omaa surkeuttani murehtien, voisin alkaa nauttia elämästä ihan oikeasti!
Tutkimme poikani kassa täällä olevan Hiiden opiston opinto-opasta. Sieltä löytyi muutamakin kurssi, joihin voisi osallistua. Löytyi mm. Stressinkesytyskurssi 3. 11-24.11
Olisi tuommoinen sopiva lyhytkurssi meikäläiselle. Pitänee ilmottautua.
Muutakin vastaavaa toimintaa voisi alkaa harrastaa ettei vallan kotonaan tylsistyisi.

[Sateentekijä]

Hen. Soitin yhden inspiraatiopuhelun ihan hetken mielijohteesta! Ai että tuli hyvä olo sen jälkeen. Kumpikin huomattiin, että ollaan ihan eri ihmisiä näin puhelimessa jutellessa kuin täällä netissä. Ei ihmiset ole pahantahtoisia tai vartavasten häijyjä. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa! Se on vanha ja niin paikkansa pitävä totuus! Jos on itse häijy mitä voi muiltakaan odottaa? Jokainen ihminen on omalla tavallaan tärkeä ja arvokas. Se kannattaa pitää mielessä. Silloin on oma elämäkin tuntuu helpommalta ja saattaa jopa löytää jotain uuttakin!

[Helmenkalastaja]

Ei itkeminen ole huono asia eikä sinun tarvitse ruoskia itseäsi sen vuoksi, että olet tunteva ihminen.
Muutosten tekeminen on tunnetusti vaikeaa. Muiden mieliksi ei kannata muuttua, se ei kestä ja saattaa herättää itsessä vain kaunaisuutta.
Tsemppiä yrittämiseen!

[Sateentekijä]

Kiitos Helmenkalastaja:)
On mukavaa huomata, että ystäviä löytyy kun niitä tarvitaan.

En ole aikoihin itkenyt kun tuo "tunteitten tappaja" on padonnut minut täysin. Nyt tuntuu että kaikki on haikeaa ja vaikeaa ja murhetta ja ahdinkoa.Ei se nytkään sillä tavoin vapauttavasti tullut, kunhan nyyhkin,
Meinasin mennä ulkoilemaan, näyttää vetävän pilveen. Oli niin kaunis auringonpaiste. Jospa kumminkin vähän ulos, ehkä se piristäisi.

Olen aina ihaillut ja ihmetellyt ihmisiä jotka pystyvät elämään onnellisina tai ainakin vaikuttavat sellaisilta.

Minulla on näitten"henkisten ahdinkojen" lisäksi ihan kiitettävästi myös fyysisiä vaivoja, joten positiivisuutta ei aina meinaa löytyä.
Jospa huominen taas olisi se parempi päivä...

[trisse]

Kaikkihan on nyt ihan paljon paremmin, kun juttelet muille kuin ihmiselle. Ikavä on tuskallista. Tsemppiä, siihen ei voi muut auttaa kuin juttelemalla. Täällä me ollaan, ei hätää mitn. Meist et noin vaan pääse.

Puhu vaan omasta puolestasi.

[Katla]

Tristan mihin sie oot menossa muka? Ja Irmeli kanssa. Pysykää nyt asemissa, ei tää sota viel oo ohi.

[trisse]

Haluaisiko ylläpito perustella miksi tämä tämmöinen on täällä sallittua? Onko ihan absurdi ajatus laittaa satis edes kertaalleen vastuuseen ja antaa jotain seurauksia? Edes yhden kerran!

[irmeli]

Niin just, älä Kis ollenkaan sotke ainakaan minua mihinkään sateentekijä tukiryhmään.
Ilman minua olisi tosin syöttänyt lapselleen väärää ruokaa, mutta en sitäkään laske vertaistueksi sille vaan hänen lapselleen.

[Sateentekijä]

Trisse ja irmeli. Minä varsin hyvin ymmärrän, että olette minulle näreissänne, on aihetta.
Itse kukin saa täällä perustaa vertaistukiketjun vaikka itselleen, jos on semmoinen hetki menossa,olethan sinäkin , trisse tehnyt täällä myötätunnon etsimisketjuja. Et tosin viime aikoina, mutta olet kumminkin. minä ainakin olen ihan tyytyväinen jos joku viitsii minulle vastata ihan mukaviakin..

Irmeli. Minä kerroin pojalleni tuon eilisiltaisen episodin ja hän nauroi koko jutulle. Sanoi siihen, ettei hänelle kyllä kukaan voi tarjota mitään, minkä aineosia hän ei ensin selvittäisi. Päädyimme sitten siihen, että hän ei sitä kumminkaan halunnut, vaikka on sitä aiemmin maistanut eikä saanut oireita.Hänelle ei todellaksaan syötetä mitään ...

Muutenkin hän kyllä ihmetteli kun kerroin että netissä minäkin tappelen milloin mistäkin. Kun en oikeassa elämässä ole lainaan mikään tappelija.Kehoitti minua hankkimaan jonkun hyvän harrastuksen!- Tutkimme siinä sitten täällä Hiiden opiston syksyn ohjelmia ja hän kehoitti minua menemään stressinhallintakurssille, mikä onkin ihan hyvä idea!Ja pysyttelemään netistä poissa silloin jos alkaa ottaa pannuun- Ihan hymyssä suin näistä asioita juttelimme. Me emme hänen kanssaan tappele, tunnemme toisemme sen verran hyvin.
Se häntä huvitti erityisesti, että minä pystyn noin perusteellisesti mokaamaan... Naurettiin lopulta mutta hän kehoitti minua miettimään muutamankin kerran,mitä kirjoitan ja sitten jättää ehkä kirjoittamatta...
https://www.youtube.com/watch?v=sMlpM64 ... 0wEE(kesto 3:20)

Pauli Hanhiniemi - Muutkin mokaa
- tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa...

[irmeli]

Lässyn lässyn lää. Montako päivää tällä kertaa jaksat lässyttää.

[Sateentekijä]

Sen verran kirjoitan kun koen tarpeelliseksi. Ei sinun Irmeli tätä ketjua tarvitse lukea eikä tämän vuoksi mieltäsi enempää pahoittaa. Tämän kertaisen närkästyksesi ymmärrän paremmin kuin hyvin, käyttäydyinhän minä taas kerran varsin sikamaisesti.Kirjoittelen ihan oman mielenterveyteni takia enkä hae kenekään " myötätuntoa" .Ihan hienoa kuitenkin, että ihmiset jaksavat minua kannustaa siitäkin huolimatta, että päästelen useinkin melkoisia sammakoita suustani.

Tämä on minulle tosi tärkeä paikka, koska täältä löytyy myös myötätuntoa. Vaikeita henkisiä tilanteita on varmaan jokaisella ,ei kai kukaan täällä ihan huvikseen kirjoita.En minä vanno tai vakuuta muuttuvani. Yritän kuitenkin parhaani.

Oikeassa olette! Nyt tarvitaan vaan voimia, kyllä tämä tästä.En minä lässytä yhtään sen pitempään kuin itse katson tarpeelliseksi.
Kiitos että joku jaksaa lukea!

[Ryysy]

Ikävä voi olla ihan positiivinen juttu, jos saa vastaikävää.

[Sateentekijä]

Ikävä voi olla ihan positiivinen juttu, jos saa vastaikävää.

Mitä on vastaikävä?

[Ryysy]

Että toisellakin on ikävä.

[Kyllästynyt]

Ikävä voi olla ihan positiivinen juttu, jos saa vastaikävää.

Mitä on vastaikävä?

Se on Ryysyn lanseeraama mainio uudistermi.

[Katla]

ikävä on kauhea tunne. Oppiiko kukaan koskaan hallitsemaan ikävää, tai onko siihen mitään apua keksittykään. Itse yritän viimeiseen asti välttää joutumasta tilanteeseen, jossa iskee lohduton ikävä. Paras kun ei tuntisi moista tuskaa, mutta minkäs teet.

[Sateentekijä]

Aika hyvä termi olikin! Meinaan alkaa käyttää sitä sopivissa tilanteissa.

[Sateentekijä]

ikävä on kauhea tunne. Oppiiko kukaan koskaan hallitsemaan ikävää, tai onko siihen mitään apua keksittykään. Itse yritän viimeiseen asti välttää joutumasta tilanteeseen, jossa iskee lohduton ikävä. Paras kun ei tuntisi moista tuskaa, mutta minkäs teet.

Ihminen on omituinen kapistus. Silloinkin kun asioitten pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan hyvin, kuten minullakin nyt, kun sain tavata poikani pitkästä aikaa, ei siitä osaa iloita niinkuin pitäisi vaan aina on löytävinään jotain mikä senkin ilontunteen voittaa.

En ole mikään pessimisti, en ainakaan ole ollut. Liekö sitten vuosien mittaan kasvanut joku ihmeellinen masentumeisuuden taakka joka istuu hartioilla ,jota ei saa karistettua. Vaikka vannoisin kuinka monta kertaa, etten jaksa elämääni tuhlata suremiseen, näin käy sitten kumminkin,
Minulta puuttuu ihmissuhteita elämästäni. Sitten jään johonkin mukavaan asiaan kiinni ja kohta jo nitken, miksi se otettiin minulta pois... Kuitenkaan mitään ei ole otettu pois.
Olen soitellut nyt iltapäivällä tuttaville, lähetellyt tekstiviestejä ja käynyt ulkona poistaakseni tämän tunteen.
Meni muuten mahakin sekaisin ihan pelkästä tunteesta. Koko kroppa reagoi kun on henkisesti ahdistunut.
Plaaahhh!