Psykopatologia.munfoorumi.com

Ja mitä ystävyys tarkoittaa (kullekin)? Ystävyys on mielestäni sellaista niin kuin sydänystävyyttä, että voidaan jakaa ilot ja surut. Kavereiden ja ystävien raja on joskus häilyvä, mutta joskus taas hyvinkin selkeä.

Tuttuja on, muttei tällä hetkellä lähempiä ystäviä. Vanhat ystävät jäivät erotessa. Olen melkoisen eristäytyvä muutenkin. En ole sen huomannut liikaa häiritsevän.

Ryysy kirjoitti:Ja mitä ystävyys tarkoittaa (kullekin)? Ystävyys on mielestäni sellaista niin kuin sydänystävyyttä, että voidaan jakaa ilot ja surut. Kavereiden ja ystävien raja on joskus häilyvä, mutta joskus taas hyvinkin selkeä.

Ehkä enemmänkin kavereita, mutta jokunen ystävä. Sellaisia sydänystäviä, jotka olisivat jo lapsuudesta asti ja joiden kanssa jaettaisiin ilot ja surut, ei ole.

Eipä oikeastaan.

Minulla on neljä n ns. sydänystävää ja muutama läheinen kaveri, loput ovat enemmän tai vähemmän hieman etäisempiä kavereita. Ystävien merkitys korostui erityisesti eroni jälkeen ja joistain kavereista tuli sen myötä myös huomattavasti läheisempiä. Olen tyytyväinen itseeni, että olen kyennyt hyödyntämään ystävyyssuhteita erossa, sillä ydinuskomukseni yksin pärjäävästä yli-ihmisestä oli jälleen nostaa päätään. En tiedä toivunko täysin erosta koskaan, mutta nyt pystyn näkemään siitä seuranneen myös jotain hyvää.

Ystävyys tarkoittaa mulle sitä, että pidetään yhteyttä päivittäin/viikottain/kuukausittain ja myös sitä, että ollaan luotettavia ja arvostetaan toinen toisiamme sekä tuetaan toista tarvittaessa. Ollaan paljon yhdessä ja tehdään mukavia asioita.

Mulla on kaksi ystävää, toinen on hieman toista läheisempi. Sitten on kavereita ja puolituttuja.

Ystävälle tiukat kriteerit. 1-2 hyvää kaveria. Toisaalta olen itse aika sulkeutunut että noi kaksi pitäisi laskea ystäviksi siksi.

Eipä minulla ihmisiä ystävinä, naapureiden kanssa toki olen kanssakäymisissä.

Lainaan Psykopatologian sanoja:

On se hyvä että on kesä ja kärpäsiä, niin köyhälläkin on taas ystäviä.

Kyllästynyt kirjoitti:Lainaan Psykopatologian sanoja:
On se hyvä että on kesä ja kärpäsiä, niin köyhälläkin on taas ystäviä.

Tai käytit vanhaa sanontaa kesästä ja kärpäsistä köyhän ystävinä.

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Lainaan Psykopatologian sanoja:
On se hyvä että on kesä ja kärpäsiä, niin köyhälläkin on taas ystäviä.

Tai käytit vanhaa sanontaa kesästä ja kärpäsistä köyhän ystävinä.

Sitä en tiennyt, koska olen kuullut sen vain ja ainoastaan Psykopatologialta.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Lainaan Psykopatologian sanoja:
On se hyvä että on kesä ja kärpäsiä, niin köyhälläkin on taas ystäviä.

Tai käytit vanhaa sanontaa kesästä ja kärpäsistä köyhän ystävinä.

Sitä en tiennyt, koska olen kuullut sen vain ja ainoastaan Psykopatologialta.

Tuota sanontaahan on käytetty iät ja ajat, mikäkin olen sen kuullut jo lapsuudessani.

Sateentekijä kirjoitti:Tuota sanontaahan on käytetty iät ja ajat, mikäkin olen sen kuullut jo lapsuudessani.

Minä en, mutta hyvä että tuokin ammottava aukko sivistyksessäni on nyt parsittu umpeen.
Kiitos siitä.

Kyllästynyt kirjoitti:

Sateentekijä kirjoitti:Tuota sanontaahan on käytetty iät ja ajat, mikäkin olen sen kuullut jo lapsuudessani.

Minä en, mutta hyvä että tuokin ammottava aukko sivistyksessäni on nyt parsittu umpeen.
Kiitos siitä.

Ole hyvä vaan. Oppia ikä kaikki.

On muutama. Kavereita ei hirveästi.

Välillä tuntuu kuin tämä foorumi tai netti ylipäätään, olisivat ainoat ystäväni. Vaikka onhan täällä paljon väkeä, paljon siis jonkinmoisia kavereita.

Ryysy kirjoitti:Välillä tuntuu kuin tämä foorumi tai netti ylipäätään, olisivat ainoat ystäväni. Vaikka onhan täällä paljon väkeä, paljon siis jonkinmoisia kavereita.

Ja juuri nyt rupesi tuntumaan ikävältä, kun totesit tuon, mitä itsekin ajattelen.

Ryysy kirjoitti:Välillä tuntuu kuin tämä foorumi tai netti ylipäätään, olisivat ainoat ystäväni. Vaikka onhan täällä paljon väkeä, paljon siis jonkinmoisia kavereita.

No joo, tämä kyllä itellänikin, et pääasias parilt nettifoorumilt tullu kaveri-/tuttavapiiri rakennettua. Et itel konkreettinen sosiaalinen elämä koki aikanaan kotoa poismuuton jälkeen pikkuhiljaa konkurssin, ja sit vastaavasti sosiaalisen ahdistuksen kanssa ei ole luontevaa rakentaa ihmiskontakteja irl. Tai siis, se on huomattavasti vaikeampaa. Mä oon nykyään muutenkin varmaan jollain tapaa niin vieraantunut konkreettisista ihmissuhteista, et en välttämättä edes osaa olla luontevasti ihmisten kans tekemisis. "Nettitutut" asuu sit monesti eri puolil Suomea tai missälie, et harvoin tulee nähtyä niit keit tulee nähtyä.

Jäin miettii tot ystäväkäsitettä, et ehkä sitä vois pyrkiä olemaan itselleen hyvä ystävä. "Auta itseäsi, kun et itse kykene", et ei ehkä ihan taida toimia. Tosin kuormittavien turhien riskitekijöiden poissulkeminen vähentää sit ystävien välttämätöntä tarvetta, vaik ohan tää pääasiallinen omissa oloissaan kököttäminen osaltaan psyykkisesti raskasta ja ratkaisu ei yhteiskuntaa miellytä.

Mulla taas sosiaalinen elämä alkoi vasta kotoa poismuutettua.