Psykopatologia.munfoorumi.com

On varmaan ollut aiemminkin samantyyppinen ketju, mutta sainpa tietää omani.

1. Paniikkihäiriö (kohtauksittainen pelko)
2. Sosiaalisten tilanteiden pelko

Kysymys: mikä merkitys on sillä, mikä on ykkös- ja mikä kakkos-dg?

Tavallisesti 1. on tärkein tai pää-diagnoosi. Luulen kuitenkin, että usein dg-järjestykseen ei erityisemmin ole paneuduttu. Jos persoonallisuushäiriö on mukana, se kuitenkin laitetaan usein viimeiseksi.

Olen luullut, että sen kuuluisi olla ensimmäinen.

Sitten kun olen lueskellut lääkityksistä ja häiriöistä, niin olen miettinyt jopa, että auttaako lääkäreitä dg:t jotenkin: jos on paniikkihäiriö, on xanax paras hoito, jos sosiaalisten tilanteiden pelko, niin ssri. (Eri perustu faktaan, vaan mietteisiin.) Sama voisi toki selittää pershäröjen yhteydessä ilmeneviä... häröjä ei niinkään lääkitä, vaan kai oireita (masennus, ahdistus ym.)

?

Mulla ainakin on ollu joka kerta se varsinainen mielisairaus ekana ja sit neuroottiset häiriöt ja sit motorisen kehityksen häiriö, ku se ei ihan suoraan liity psykiatriaan, vaikka F-sarjaa onkin.
Muuten Lauri Viitahan sanoi, et hänen mielestään pitäis sanoo mielensairaus eikä mielisairaus, ku eihän kukaan oo mielellään sairas.

Mulla on taas vaihtunu lääkäri (on jo 9 lääkäri sairastamiseni aikana) ja yleensä jokainen B-lausunnon tehnyt lääkäri on antanu hiukan erilaisen pääasiallisen diagnoosin. Aina skitso-jotain, mut siis näin monia erilaisia
-erilaistumaton skitsofrenia
-akuutti skitsofreniforminen psykoosi
-määrittämätön skitsofreenistyyppinen häiriö
-määrittämätön skitsoaffektiivinen häiriö
-sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö

-> jotain skitso siis aina, mutta "eri mausteilla" (kattelin just Grillit huurussa Turku-osan, ja siin oltiin mones tutus paikas, siitä tämä mausteilmaisu).

Maallikkona ajattelen, että diagnosoidun persoonallisuushäiriön pitäisi olla mt-diagnoosien ensimmäisenä eikä viimeisenä, koska muut mt-diagnoosit voivat liittyä persoonallisuushäiriöisyyteen; ne ovat ikään kuin oireita ennemmin kuin varsinaisia diagnooseja. Silti vaikka oireinakin voivat tarvita oman diagnoosinsa ja sen mukaisen hoidon.

Ehkä persoonallisuushäiriödiagnoosi laitetaan viimeiseksi ja muut sen edelle, koska niitä muita pystytään hoitamaan vaikka taustalla ja niiden aiheuttajana olisikin persoonallisuushäiriö. Mielestäni tuo kuulostaisi ihan järkevältä perustelulta sille, että diagnosoitu persoonallisuushäiriö mainitaan viimeisenä ja sen aiheuttamille oireille on asetettu omat diagnoosinsa, jotka ovat 'tärkeysjärjestyksessä' ennen persoonallisuushäiriödiagnoosia.
Kenties oireiden diagnosointi ja diagnoosien asettaminen tärkeysjärjestykseen on yksi keino turvata se, että psykiatrinen potilas saa oireidensa mukaista hoitoa riippumatta siitä johtuvatko hänen oireensa 'parantumattomasta' persoonallisuushäiriöstä vai eivät.

Ennen oli (jopa) kiihkomasennusmielitauti.

Ensimmäiseksi diagnoosiksi laitetataan useimmiten se, mistä henkilö subjektiivisesti kärsii.

Mirri, voi olla ongelmalista todeta, että oire-häiriöt johtuvat persoonallisuus-häiriöstä.

Ok, noin voi olla.
Harmi, koska diagnooseihin riittävän oireilun taustalla vaikuttavan persoonallisuushäiriön tunnistaminen ja toteaminen voisi auttaa potilasta saamaan täsmällisempää hoitoa verrattuna siihen, että hoidetaan persoonallisuushäiriön synnyttämiä yksittäisiä diagnooseja niiden oireiden mukaisesti. Luulen...

- epäily aspergerin syndroomasta
- pitkäaikainen masennus
- yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
- sekamuotoinen persoonallisuushäiriö (milloin minkäinlaisin piirtein kun jokainen diagnosoija haluaa laittaa oman lusikkansa soppaan ja osoittaa luovuuttaan )

Eniten subjektiivista kärsimystä aiheuttaa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Toimintakyvyn alenemaa aiheuttaa ahdistushäiriö ja persoonallisuushäiriö suunnilleen saman verran paitsi persoonallisuushäiriö kroonisemmin. (Ilman sitä olisi ehkä ahdistushäiriöstä pystynyt toipumaan). Pitkäaikainen masennus on sellainen näkymätön diagnoosi jonka pointtia en oikein ymmärrä. Olen aina ollut temperamentiltani alavireinen. Näkemyksestä riippuen voisi katsoa minun sairastavan/sairastaneen ihan kunnon masennuksen tai sitten ei. Pitkäaikainen masennus antaisi ymmärtää että on ollut aika elämässäni jolloin en ole ollut masentunut ja nyt olen vuosikausia ollut kroonisen lievän masennuksen kourissa, Se ei ole mielestäni totta sillä temperamenttini on aina ollut sama eikä ole mitään kohtaa jolloin olisin tuollaiseen sairauteen sairastunut.

Minä olen vanha pieru jill tässä. Diagnoosini ovat:Vaikea , toistuva masennus ja persoonallisuushäiriö, sekä sosiaalinen fobia.

Ok. mie arvasin että Jill olet:) tervetuloo taas takaisin
.

Uskaltaako täällä omia diagnoosejaan kertoa, kun olen saanu huonoo palautetta.
No olen 1. keskivaikea masennus
2. määrittelemätön?(oma diagnoosi) persoonallisuushäiriö vaikkei psykiatri sitä tunnista ja
3. sosiaalisten tilanteitten pelko, ehkä?
Kuka sen tietää kun en edes itse pysty määrittelemään mikä milloinkin olen.

Muuen en sanoisi että mielisairaus eikä edes mielen sairaus vaan mieleterveyden ongelma, se kuullostaa lempeämmältä.

Ai niin ja muuten aikuisiän AD/HD jonka olen myös itse diagnosoinut.
Sain jopa psykiatriltani siihen siunauksen:)

no ei nyt nuo häiriöt ole mielisairautta, nehän on ihan eri asioita. Ole vaan rauhassa sekoboltsi. Ihmiset suotta pelkää kaikkea höperö olojaan ja luulevat joskus olevansa sairaita. Huuhaa.

Tris kirjoitti :" sekamuotoinen persoonallisuushäiriö (milloin minkäinlaisin piirtein kun jokainen diagnosoija haluaa laittaa oman lusikkansa soppaan ja osoittaa luovuuttaan ) "
Mua naurattaa tuo .)

Sateentekijä kirjoitti:Muuen en sanoisi että mielisairaus eikä edes mielen sairaus vaan mieleterveyden ongelma, se kuullostaa lempeämmältä.

Mielisairaudet ovat psykoosisairauksia, eivät mitään muita mielenterveyden ongelmia tai häiriöitä. Aiemmin puhuttiin mielitaudeista, nykyisin mielisairauksista.
Psykoosisairaus ei välttämättä ole mielisairautta parempi nimitys, joten oikein hyvin voitaisiin edelleen sanoa mielisairautta mielisairaudeksi - sitähän se on.

Mielisairas. Mieleltään sairas. Onnekseni en tunne asioita niin, että ymmärtäisin noista sairauksista mitään. Ja toivon, ettei minu tarvitsisi itelläni, eikä muilla läheisillä, sellaista asiaa oppiakkaan. En tunne yhtään mielisairasta. Onneksi heille, kun en tiedä miten sellaisten kanssa olla ja toimia.
Lisää: Tunsin sittenkin kerran naisen, joka sairasti kai Skitsofreniaa, mutten nimä kokenut häntä mitenkään oudoksi. Kertoi itse hoidostaan ja muuta, mutta oli kuinkenkin ihan normaali
käytökseltään. Ykskaks kuitenkin teki itsarin. En olisi osannut odottaakaan moista.

Enne kirjoitti:Minä olen vanha pieru jill tässä. Diagnoosini ovat:Vaikea , toistuva masennus ja persoonallisuushäiriö, sekä sosiaalinen fobia.

Tervetuloa, Enne!