Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen jutellut hoitajalle ja myös omalle miehelle tästä asiasta. Laskiessani masennuslääkkeitäni kadotin jotain sisältäni ja en enää yhtään rakastanut miestäni. En tippaakaan. Halusin vain eroon hänestä. Kukaan ei oikeastaan selvennä tätä asiaa. Kellään ei tunnu olevan antaa minulle siihen jotain, jolla voisin käsittää sen ja ymmärtää. Se kuitenkin kummittelee mielessäni eikä koskaan lähde pois. Pahinta on se, etten käsitä sitä. Mies sanoi, että minulla oli aivoissa jokin häiriö, eli kemiat sekaisin silloin. Hoitaja sanoi, että lääkkeitä laskettaessa, siis vähennettäessä omat tunteet tulevat voimakkaina esiin. Eivät ne voineet olla minun tunteitani, ne olivat ihan vääriä tunteita. Sisälläni on hirviö eikä kukaan usko.

Minulla on omat tunteeni.

Lääkityksen muutoksissa voi tulla kaikenlaisia tuntemuksia.

Minulla ei ole syytä epillä kokemuksiasi, mutta et sinä täältä ruudun takaa katsottuna hirviöltä vaikuta.

Onko tuo psykologinen arvio? Mutta kun jos aion vähentää lääkkeitä, niin en kuitenkaan voi riskeerata suhdettani, joka on nykyään vakaa ja rakastan taas miestäni, joten en voi vähentää ,vaikka se olisikin ollut aikeeni. Voin myös retkahtaa ryyppäämään. Olen ihan hukassa niiden tunteiden kanssa, joten en voi avata sitä porttia niille.