Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen huomaamaton ihminen, siksi tämä ketju. Poistun täältä väliajoin, vain jotta kun tulen takaisin minulle yleensä kirjoitetaan, että kiva kun tulit jälleen. Oletteko koskaan olleet huomaamattomia?

Huomaamattomuus on myös sitä, ettei osaa itse olla kiinnostunut asioista ympärillään. Siksi tätä ketjua ei pidä ottaa syytöksenä, vaan toteamuksena, koska tämä on totta, olen jollain tasolla ulkopuolinen ja olen aina ollut, mikä ei ole pelkästään huono juttu, vaan siinäkin on etunsa. Jos joku haluaa voi kirjoittaa omista kokemuksistaan, koska ei ole tarkoitus pyöriä vain minun ympärilläni. Toisaalta joskus myös ympäristö ei ole itselle oikea ja siksi ulkopuolisuus, tai ei itse osaa sopeutua siihen. Monessa suhteessa olen sopeutumaton. En sopeudu kiireeseen, en tehokkuuteen, tarvitsen omaa aikaa, en sopeudu myöskään sosiaalisuuteen, minulla on kontakteja, mutta en sopeudu sellaiseen sosiaalisuuteen joka on sitä, että ihmisiä täytyisi olla lähes koko ajan ympärillä. En sopeudu myöskään töykeyteen, minuun sattuu paljon jo yksittäinen töykeys jossain esim kassajonossa. En saisi olla liian herkkä, mutta olen sitä. Herkkyys on vain luonteenpiirre, jota olen yrittänyt karaista. Sopeuduun mielenterveyskuntoutuja osaani, sillä sen suoman turvin, voin olla ulkopuolella. Eihän ympäristön pitäisi saada vaikuttaa liikaa, mutta se vaikuttaa, siksi ympyrät, joissa elän ovat pienet ja rauhaisat ja koen sen hyväksi, vaikka joskus täytyy kurottaa omien ympyröiden ulkopuolelle, ettei jää paitsi siitä elämästä, joka olisi mahdollista saada. Ajatella että sain kirjoittaa tämänkin asiani tänne ja tulla ehkä huomatuksi, mikä onkin tarkoitus.

Huomaamattomuus ei ole enää kovin paha ongelmani. Joskus oli, mutta se oli ristiriitaista, toisaalta halusin huomatuksi tulemista ja toisaalta taas en. Huomaamattomuus on sitä, että ympäristö kiinnittää vähemmän huomiota. Jos haluaa olla kassajonossa huomaamaton ja pelkää loukkaantuvansa jonkun sanoista, ymmärrän miksi haluaa olla mieluummin huomaamaton ettei tule loukatuksi eikä joudu sanomisten kohteeksi. Se on sellaista moraalista oikein tekemistä, ei halua tehdä jotenkin väärin ja jos tekee väärin sen pitäisi olla huomaamatonta, koska se olisi itselle helpointa, mutta syyllisyyden tunnetta ei pysty pakenemaan, koska itse tietää tehneensä väärin (syyllistää itseään) huomaa sitä muut tai ei eikä sitä edes aina tiedä huomasiko joku. Tykkään tulla huomatuksi ja haluan sitä, mutta mieluummin haluan positiivista huomiota. Tämä siis täysin omaa kokemustani. Ihana avatar sinulla, tykkään ilmeestä.

Jill kirjoitti:Olen huomaamaton ihminen...

Olet ehkä hiljainen, muttet huomaamaton. Sinullahan on (mm.) huomattavan suuri kirjoittamisen lahja.

Onko teistä huomaamattomuus positiivista vai negatiivista? Siis jos ajatellaan yleisemmin sosiaalisia kuvioita nykyisin. Miten koette tuon sanan?

Hilppa kirjoitti:Onko teistä huomaamattomuus positiivista vai negatiivista? Siis jos ajatellaan yleisemmin sosiaalisia kuvioita nykyisin. Miten koette tuon sanan?

Kohtuus kaikessa.
Jotkut ihmiset vievät tilaa niin paljon, ettei toisille jää edes hengitysilmaa.

Hilppa riippuu syistä miksi haluaa olla huomaamaton tai huomattu eli siitä riippuu mitä haluaa tai ei halua. Jos vaikka haluaa olla huomaamaton, sen takia ettei joutuisi syyllistetyksi (Syy: ei halua kokea syyllisyyttä) huomaamattomuus saattaisi olla positiivista. Sitten taas, jos kokee olevansa yksinäinen, huomaamattomuus on negatiivinen asia (Syy: haluaa seuraa)

Hyviä vastauksia. Kaunis kiitos.

Miten itse koet kaksoisroolisi?

Olisi mukava itse päättää milloin otetaan huomioon ja milloin ei, olisi kaikkein turvallisinta.

Minulla tietynlainen huomaamattomuus on juuri suojautumista, sellaista kun tietää asuvansa lasitalossa.
Toisaalta juuri tuo mitä Tristan on kokenut, ei tunnu kivalta, silloin kun haluaa tulla nähdyksi. Sitä ympäröi itsensä suojamuurilla, jonka sisällä voi olla joskus hyvin yksin. Turvallista, mutta yksinäistä.

Ulkopuolisuuden tunteen luomaa ahdistusta ei korvaa toisinaan saatu huomiossa paistattelu.

Joskus minusta on tuntunut siltä, että en ansaitse huomiota ja halua vastaanottaa sitä. Silloin olen kieltäytynyt annetusta huomiosta. Huomion vastaanotto olisi hävettänyt ja olisin kokenut siitä syyllisyyttä, toisaalta koin silti häpeää ja syyllisyyttä, vaikka en vastaanottanut annettua huomiota, olisin voinut siis ihan hyvin vastaanottaa huomion. Koin toimineeni väärin ja rankaisin itseäni, pelkkä syyllisyyden ja häpeän kokeminen ei riittänyt. Jos teen jotakin väärää, en ansaitse hyvää huomiota.

(Hilpan kirjoitukseen vastaus:) Ei korvaa. Sen täytyy olla aitoa yhteyteen pääsemistä aitojen ihmisten kanssa. Minusta tuntuu että joskus ylenmääräinen huomion tavoittelu voi johtua kipeästä sisäisestä tyhjyydestä. Huom. Puhun vain omasta kokemuksesta, sillä olen tavoitellut huomioita ja ihan sama minkälaista, ja sitten kun olen sen saanut, huomaan yhä olevani tyhjä.

Aitous on varmaan hyvin yksilöllinen käsite. Voivathan jotkut pitää jotakin hyvin pinnallisena ja toiset pitää samasta kovastikin ja kokea vastakaikua itselleen.

Pinja kirjoitti:Joskus minusta on tuntunut siltä, että en ansaitse huomiota ja halua vastaanottaa sitä. Silloin olen kieltäytynyt annetusta huomiosta. Huomion vastaanotto olisi hävettänyt ja olisin kokenut siitä syyllisyyttä, toisaalta koin silti häpeää ja syyllisyyttä, vaikka en vastaanottanut annettua huomiota, olisin voinut siis ihan hyvin vastaanottaa huomion. Koin toimineeni väärin ja rankaisin itseäni, pelkkä syyllisyyden ja häpeän kokeminen ei riittänyt. Jos teen jotakin väärää, en ansaitse hyvää huomiota.

Koin itseni täysin ulkopuoliseksi. En uskonut, että kukaan haluaa antaa minulle huomiota muuten kuin pakosta, jota taas en olisi halunnut ottaa vastaan.

Huomioimattomuus voi mennä pisimmillään siihen ettei halua huonoa huomiotakaan muttei hyvääkään huomiota. Silloin kokee itsensä täysin ulkopuoliseksi. Sekään ei ole kiva, että on pakko vastaanottaa huonoa huomiota.

Mitä ne signaalit ovat?

Välillä minä haluan olla yksin ja rauhassa. Silloin en tykkää edes hyvästä huomiosta. Monesti se on itsesuojelua (eristäytymistä ja sulkeutumista), kun haluan olla yksin ja rauhassa, eikä muiden tarvitse edes tietää sitä (enhän voi kaupungilla vieraille mennä ilmaisemaan yksin olon ja rauhassa olon haluani), se on itseoikeus olla ilman muiden häiritsemistä, silloin en halua kaveria enkä kaverittomuutta vierailtakaan, haluan olla silloin täysin yksin enkä kaipaa kavereita. Kenenkään ei tarvitse mennä pois, jos vaan antavat minun olla rauhassa. Tietysti välillä muustakin syystä haluan olla yksin ja rauhassa.

Ok, hyvin mahdollista ettet tiedä niitä signaaleja, (häpeä ja pelko estää tietämästä ja kertomasta(?)) Tietenkin voit pitää omana asianasi.