Psykopatologia.munfoorumi.com

Kannattaako minun koettaa vähentää Lyricaa, kun syön sitä 300mg nykyään?

Kysy lääkäriltäsi, älä täältä.

Niinpä, kysy lääkäriltäsi - paitsi jos syöt rauhoittavia, kysy täältä! ; )

Kannattaa konsultoida ensisijaisesti lääkärin ohjeita sitten lääkkeen käyttöohjeita ja jos haluaa nistä poiketa, pitäisi keskustella lääkärin kanssa. Muuten hoito saattaa jäädä tehottomaksi ellei jopa haitalliseksi.

Joittenkin lääkkeitten kohdalla on tärkeää, että noudatetaan tismalleen ohjetta.

http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=12972&

Selittäkää muuten yleisesti mistä tulee tämä tarve käyttää lääkkeitä eri tavalla kuin lääkäri on määrännyt?

Toiset haluavat ottaa enemmän kuin on sallittua, toiset taas lopettaa kokonaan kolmannet haluaa muuttaa annostusta.

Minulle on aina päivänselvää, että lääkkeet otetaan ohjeen mukaan. Jos tulee ongelmia, soitetaan lääkärille ja kysytään mitä nyt tehdään.

Kyllä jokainen tervejärkinen ihminenen tietää, että esim masennuslääkkeiden vaikutusmekanismit eivät ole edes tunnettuja, ja on jopa tutkimustietoa, että niillä ei ole mitään suurta vaikutusta. Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä.
Niinpä lääkäreiden määräykset tässä asiassa eivät ole kovin painavia, itse pidän niitä ainakin neuvoaantavina. Siis lääkäritkään eivät tiedä paljon näistä lääkkeistä kun koko tutkimusyhteisö on jakaantunut väitteissään.
Eri asia on psykoosilääkkeissä, ja fyysisiin sairauksiin liittyvissä lääkkeissä. Niitä kyllä noudatan ( jos siis määrättäisiin.)

HS, 05.11.2015:

http://www.hs.fi/m/hyvinvointi/a1446693 ... ref=og-url

Paras vaihtoehto tietysti olisi mikäli pärjää kokonaan ilman lääkkeitä. Sekin pitäisi sopia lääkärin kanssa, jos niitä on käyttänyt, ettei hoito mene sekaisin.

Kun haluan Lyrican kohdalla löytää sen minimin millä pärjään. Muihin lääkkeisiin en koske. Lääkäri on sellaisen hyväksynnän antanut, että voin vähentämistä "kokeilla"hiljaa. Mutta olen hyvin epävarma nyt tästä annostuksesta, joka on siis 300mg ja ennen 450mg. Minusta tuntuu, että en voi enempää vähentää, koska abdistuneisuus on noussut jo nyt. Minusta tuntuu, että olen jotenkin huono ihminen, kun syön lääkkeitä.

Ok. Sitten asiat ovat kohdallasi hallinnassa ja olet näköjään hyvin selvillä lääkkeen vaikutuksista. Ei se lääkkeitten käyttö sinusta huonompaa tee päinvastoin vaikuttaa, että käytät niitä hyvin vastuuntuntoisesti.

Lääkkeitä on pakko syödä, jos niitä välttämättä tarvitsee.

Entä jos itse ei katso tarvitsevan, vaikka lääkäri katsookin tarvitsevansa? Mitä tehdä? Kumpi perääntyy?
Jos lääkäri ei perännyt, niin yhteiskunnan kontrollikoneisto ilmestyy ja pistää pakkopiikin perseeseen? Onko oiken?

Kyllä kai nykyään on aika laaja itsemääräämisoikeus ellei sitten ole vaaraksi itselleen tai muille.

Minusta homma kannattaa hoitaa neuvotellen, jolloin päästään parhaaseen ratkaisuun.

Lauri kirjoitti:Paras vaihtoehto tietysti olisi mikäli pärjää kokonaan ilman lääkkeitä. (...)

Väärin.

En uskalla vähentää 300:sta. Ehkä myöhemmin.

Minulla oli 2 viikkoa käytössä hätävarana temesta 2 mg, tänään oli eka päivä ilman, nyt saa nähdä miten pärjään.

Ryysy kirjoitti:

Lauri kirjoitti:Paras vaihtoehto tietysti olisi mikäli pärjää kokonaan ilman lääkkeitä. (...)

Väärin.

Ei kai se väärin ole.

Tietysti lääkkeitä kannattaa käyttä mikäli niistä on apua, mutta kun tarve toivottavasti joskus poistuu, parasta olla ilman.

Lauri kirjoitti:

Ryysy kirjoitti:

Lauri kirjoitti:Paras vaihtoehto tietysti olisi mikäli pärjää kokonaan ilman lääkkeitä. (...)

Väärin.

Ei kai se väärin ole.
Tietysti lääkkeitä kannattaa käyttä mikäli niistä on apua, mutta kun tarve toivottavasti joskus poistuu, parasta olla ilman.

Hirveen vähäinen parhaus-valikoima! Paras vaihtoehto on, että kaik on ok, iliman, kans tai tarvittaessa.

Heleppo ois, kun lääkäri näin tehdä vois: kirjoittaisi Lyricaan "kipuun" tai Alprocksiin "epilepsiakohtauksen ennakko-oireisiin", betasalpaajiin "verenpaineen hoitoon" ja SSRI:ssä menee kyllä "masennus", mutta "ahdistuneisuuden" tapauksessa voisi vaihtaa vaikkapa "kuukautiskipuihin". Ei olisi enää yhtään niin syyllinen olo.

Pinja kirjoitti:Minulla oli 2 viikkoa käytössä hätävarana temesta 2 mg, tänään oli eka päivä ilman, nyt saa nähdä miten pärjään.

Toka päivä ilman, tunnen itseni jakomieliseksi (pelkään kaksoisminän olemassaoloa, että olis joku valeminä, ei helvetti), vaikka sellaista diagnoosia ei ole annettu. Rajatilatyyppi on. Ahdistaa, paljon on kestämistä. Pitäisikö hakeutua hoitoon? Miksi yhden ihmisen pitää kestää näin paljon. Itsensä kestäminen on saatanan rankka juttu, yritän ymmärtää, vaikka on niin mahdottoman tuntuista ymmärtää, mietin olisiko se kuolemanpaikka tai kauhea juttu, jos en ymmärtäisi itseäni. En ymmärrä, miten mä kestän niin paljon paskaa. Bai bai, mä kuolen, mä en ymmärrä itseäni lainkaan. Mitä vittua mä ottaisin, että olisi helpompaa?

Temestassa ei muka kahden viikon käytöstä jää vieroitusoireita, kyllä jää. En normaalisti herää aamu puoli kuudelta väsyneenä.

Täydellistä hetkellistä amnesiaa tänään pitkin päivää, 3. päivä ilman temestaa. Lääkkeen vieroitusoireissa kuvataan ilmenevän muistinmenetystä, pirullinen lopettaa, lääkäri oli väärässä ettei tulisi vieroitusoireita.