Psykopatologia.munfoorumi.com

Olin osastolla perjantaista maanantaihin. Syynä ahdistuskipu. Psykiatrini kehoitti etten puhuisi 5-6 viikkoon terapiassa asioista, jotka ovat saanet henkiset kivut aikaiseksi. Mietin mitä sitten psykoterapiassa puhuisi.

Hankala tilanne, koska vältellessä ahdistavista aiheita ajattelee koko ajan vain samaisia ahdistuksen alkuunpanijoita.

Mitä neuvoksi?

En osaa neuvoa, mutta muista hengittää!

Helpottiko kivut?

Kyllästynyt kirjoitti:En osaa neuvoa, mutta muista hengittää!

Tarkoitat varmaan hengähtää.

Lauri kirjoitti:Helpottiko kivut?

Helpotti, kunhan en palaa kipua tuottaneisiin ajatuksiin.

Pinja kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:En osaa neuvoa, mutta muista hengittää!

Tarkoitat varmaan hengähtää.

Ei, vaan tietoista, syvää ja rauhallista hengitystä.

Minulla auttaa sekä hengittäminen että myös hengityksen pidättäminen.

Älä ainakaan yli minuuttia pidättele.

Siis kamalaa, tuo terapian aiheuttama kipu! Onko järkee jatkaa vai ei. huh huh.

Psykiatri sanoi, että osastolla olo puoltaisi Kelan terapian saamistani. Käytännssä olen saanut terapiaa enemmän kuin terapiakerrat, olenhan itse joka päivä jatkuasti venkslannut asioita normaalimpaan suuntaan. Paljon ollaan saatu aikaiseksi ja en tuota kipua tuntisi ellen olisi niin vahva kuin nyt olen sen vastaanottaekseni.

Eikös kaikilla ole parempia ja huonompia kausia, oli terapiaa tai ei...

.Kissi kirjoitti:Siis kamalaa, tuo terapian aiheuttama kipu! Onko järkee jatkaa vai ei. huh huh.

Kyky kokea mielen kipua kertoo vahvuudesta ja pelottomuudesta, että voi ylipäänsä vastaanottaa niin järkyttävää tunnetta ja kyvystä sietää satuttavaa. Ehdottomasti siis pelkästään hyvä asia, kiva kokea kivuliaisuutta, mitä en ole kyennyt sitten lapsuuden kokemaan kuin nyt. Todella tärkeä ja merkittävä edistysaskel, ei takapakki vaan eteenpäin vievää.

Oikein hyvä asia, että koet noin. Ajallaan kaikki selvenee.