Psykopatologia.munfoorumi.com

Mikä on paras keino lievittää ahdistusta?

Aikoinaan eräs terapeutti sanoi, että toisen ihmisen iho ja syli. Hän tarkoitti halausta.

Jotkut löytävät lohtua lemmikkieläimestä.

Jos ei ole rutisteltavaa lähistöllä niin sopiva musiikki.

"Olen orpo, yksinäinen,
minusta ei kukaan huoli.
Kodin kattona on mulla
taivaan tähtikirkas puoli."

Tämä on kysymys, johon ei muuten tee mieli vastata rehellisesti - itsesuojeluvaisto: puoliksi toiminnassa.

Kirjoittaminen.

Kiitos kaikille vastauksista.

Varmaan kaikki esitetyt voivat lievittää ahdistusta. Päihteiden käyttöön suhtaudun skeptisesti ahdistuksen lievittäjänä, vaikka olisikin kohtuullista. Viini on ilon ja juhlan seurajuoma. Tuossa yhteydestään seuran merkitys voi olla ylivertainen ahdistuksen poistajana. Jos yksin juo ahdistukseensa, käy huonosti.

Toisen syli ja läheisyys. Kaunis musiikki ja luonnossa oleilu. Kirjoittaminen. Pimeinä vuodeaikoina minulla on kirkasvalolamppu käytössä.

Jos katsoitte Silta-ohjelman, niin siinä se poliisi jolla on autistisia piirteitä, ahdistui ja alkoi järjestelemään kirjoja vaikka ne oli ihan suorassa.
Oli kuin just minä. Keskityn vain yhteen asiaan ja yritän sulkea kaiken muun ympäristön pois ajatuksista.
Puiden laittaminen pinoon tai just kirjojen suorittaminen on hyviä keinoja. Pitää vaan katsoa ettei kirves ole kovin lähellä.

Mun ahdistusta lievittää se, että mietin mikä ahdistaa ja miksi se ahdistaa. Mietin mikä minua uhkaa, mikä on huoleni; hetken voi ahdistaa jopa vielä kovemmin, mutta pikku hiljaa ahdistus vähenee ja poistuu. Välttely pahentaa ahdistusta, tekee uhasta todellisen, vaikka totuus voi olla toinen. Jos ei löydä ahdistuksen syytä miettimisestä huolimatta, on paras vain olla.

Mitenkä sitä voi vain olla, jos ahdistaa?

Yleensä ahdistus vie keskittymiskyvyn/keskittymiskykyä, jolloin voi olla helpompaa ettei keskity mihinkään, vaan on vain.

Onko tuo sitä maindfulnesia vai lamaannusta?

Tuskin. Silloin, kun mulla on ahdistus kovimpana, en pysty keskittymään mihinkään, vaan on pakko vain olla, vaikka haluaisi tehdä jotakin. Levätä.

toope kirjoitti:Mitenkä sitä voi vain olla, jos ahdistaa?

Ahdistuneisuus voi lamaannuttaa niin, ettei pysty tekemään yhtään mitään. Pahimmillaan ahdistuneisuus suorastaan jähmettää paikoilleen. Näin minun kokemukseni mukaan.

En tiedä kumpi on 'helpompi' ahdistuneisuuden ilmenemismuoto: lamaantuneisuus vai pakottava tarve toimintaan.

Minun pitää tehdä jotain. Jos alkaisin jotain läsnäoloharjoitusta tekemään, hyppäisin kohta kaivoon.

Mulla on kumpaakin joko pakottava tarve toimintaan tai täydellinen lamaantuneisuus. Riippuu tilanteesta ja ahdistuksen asteesta.

Tekemisessä vaaditaan jonkinlaista keskittymistä tai ajatusten fokusoimista johonkin. Sama idea on tai itse asiassa samaa vaaditaan myös meditatiivisessa joogassa, jonka jokin yksittäinen ulospäin hyvin yksinkertaiselta vaikuttava liike voikin koostua useammasta eri kehonosan samanaikaisesta toiminnasta. Ja oikeastaan samaa vaaditaan tekemättömyydessäkin. On vaikea olla ajattelematt mitään ja tuolloin voi yrittää keskittyä ajattelemaan, miltä ahdistus tuntuu. Ikään kuin kokemaan ahdistusta ja yksinomaan keskittymään ahdistuksen kokemukseen ja samalla muodostuu ulkoistava tunne, jolloin voi huomata ahdistuksen lieventyneen.

Juuri noin.

Minä en ole vielä uudessa kodissa ja työpaikalla löytäyt paikkaa tai asiaa mitä tekisin kun alkaa ahdistaa.
Me emme ole vielä tuoneet kovin paljon kirjoja tänne joita voisi järjestellä ja puutkin mies laittoi liiteriin pinoon.
Metsään ei voi lähteä kävelee kun ei juuri sitä ole vain pari vaivaiskoivua.
Tunturi on liian avara ahdistukseen.
Työpaikalla mulla ei ole omaa huonetta ja tämä on eka kerta työelämässä kun pitää olla muiden kanssa koko työpäivä.
Vessaan voi tietenkin mennä mutta jos olen siellä tunnin muut jo ihmettelee.

Siis mulla välillä heittää aika pahasti päässä.

Selvitäpä aiempaa "kiikku"-viestiäsi Mirrille.