Ystävät

[Maaria]

Oli aika jolloin minulla ei ollut ystäviä ja olin etääntynyt perheestäni, silloin toivoin hyvää ystävää. Aina kun joku yritti ymmärtää minua en antanut sille arvoa ja sulkeuduin itseeni. Vasta nyt alan ymmärtää, mitä ystävät ovat ja miksi on hyvä olla edes muutama ystävä. Muistan, kuinka kateellisena katselin, kun sairaalassa muilla potilailla kävi vierailijoita ja itselläni ei. Mitä tässä yritän urputtaa on se, että olen lääketokkurassa, sillä otin iltamediccinin ja minua väsyttää. Harittaako katseenne, jos te otatte lääkkeenne, nimittäin minulla harittaa.? Olen syönyt illalla 25 mg neuroleptia, tällöin en herää yöllä. Hyvä kuitenkin on, että aamulla yleensä herään. Kissa muuten on ihan vieressä.

[Maaria]

Yhdessä koetut karaisevat riidatkin voivat lopulta lujittaa ystävyyden vieläkin lujemmaksi, vaikka olisi haukkunut toisen maan rakoon yms. Tai ainakin hyvin pian todelliset ystävät karsiutuvat. On mielestäni tärkeää ymmärtää toista myös silloin, kun tämä käyttäytyy huonosti;
Kun ihmisen rikkinäisyys tulee ymmärretyksi, eikä torjutuksi, ja hänen huonot puolensakin hyväksytään, siitä mielestäni alkaa tosi ystävyys.

[Maaria]

Yhden ystävän kanssa meni välit poikki joksikin aikaa, kun lääke vähennyksen aikana haukuin sen lyttyyn. Se oli järkytys hänelle ja minulle. Sen jälkeen en vähään aikaan kuullut mitään hänestä ja ajattelin jo, etten koskaan ole enää hänelle ystävä. Sittemmin otin yhteyttä tekstiviestillä, lyhyesti, kysyen kuulumisia ja pyysin anteeksi. Sanat jotka ilmestyivät kännykän ruutuun olivat maailman kauneimmat: "Minulla on ikävä sinua. Minä välitän sinusta." Nykyään tapailemme jälleen ja tuntuu, että jokin on lujempaa ja todellisempaa välillämme.