Psykopatologia.munfoorumi.com

Äänin 6 - 2 minut kirjoitettiin sairauslomalle vuoden loppuun. Sairauslomaani jatkettiin, vaikka itse olisin voinut ainakin testata, olenko työkykyinen vai en.

Kaksi psykiatria, kaksi neurologia, yksi neuropsykologi ja työterveyslääkäri suosittelivat sairausloman jatkamista, ainakin siihen saakka kunnes TMS-hoito on toteutettu.

Terapeutti suositteli töihinmenoa, mutta näin asia nyt kuitenkin päätettiin.

Otan osaa, koeta jaksaa. Kai vielä kuitenkin palaat työelämään?

Laitoinkin just suklaalevypiirakan ohjeen, se voisi nyt maistua.

toope kirjoitti:Otan osaa, koeta jaksaa. Kai vielä kuitenkin palaat työelämään?

Laitoinkin just suklaalevypiirakan ohjeen, se voisi nyt maistua.

Kiitos.
En usko, että tekemättömyys parantaa (tai edes lievittää) masennusta tai muutenkaan voimaannuttaa ketään, saati edesauttaa jaksamista tulevaisuudessa.

Jos ihminen on väsynyt ja tarvitsee lepoa, ei sitä lepoa ole syytä viikko- tai kuukausitolkulla jatkaa, koska ei lepäämisestä enää parin viikon jälkeen mitään hyötyä ole. Päinvastoin, kokemus on osoittanut tekemättömyyden usein olevan vain napakka potku pysyvän syrjäytymisen suuntaan.

Samoinhan se on fyysisissä sairauksissa. Jos et heti sairaalassa leikkauksen jälkeen lähde käveleen vaan jäät makoilemaan, et kyllä enää nouse ylös.

Kyllästynyt, ei elämä onneksi sairauslomaan ja työkyvyttömyyteen lopu, vaan jatkuu uudesta - alkuun kenties nöyryyttävältä tuntuvasta - elämäntilanteesta huolimatta.
Lääkärimäärästä päätellen olet ainakin hyvässä hoidossa; se on tärkeää.

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, ei elämä onneksi sairauslomaan ja työkyvyttömyyteen lopu, vaan jatkuu uudesta - alkuun kenties nöyryyttävältä tuntuvasta - elämäntilanteesta huolimatta.
Lääkärimäärästä päätellen olet ainakin hyvässä hoidossa; se on tärkeää.

Elämä jatkuu?
Ehkä, mutta minkälaisena?

Paskamaisena varmaan. Olla vaan kotona tai tehdä muka jotain mukavaa.

Olenko minä nyt ainut työtekevä täällä?

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, ei elämä onneksi sairauslomaan ja työkyvyttömyyteen lopu, vaan jatkuu uudesta - alkuun kenties nöyryyttävältä tuntuvasta - elämäntilanteesta huolimatta.
Lääkärimäärästä päätellen olet ainakin hyvässä hoidossa; se on tärkeää.

Elämä jatkuu?
Ehkä, mutta minkälaisena?

Vastaukset noihin kysymyksiin varmaan riippuvat sairautesi laadusta sekä sopeutumiskyvystäsi.

Sinäkö olet sitä mieltä, että sairausloma-asiassa viisi erikoislääkäriä on väärässä ja sinä oikeassa halutessasi töihin vastoin lääkäreiden suositusta?

Ensimmäistä kertaa kuulin TMS-hoidosta. Mietin, onkohan sen aikana jollakin tavoin suositeltavaa ollakin saikulla, jos siis esim. työssäolo lisää tai vaikeuttaa joitakin oireita, jotka taas saattaisivat vaikuttaa hoidon tuloksiin? (Niin, en tiedä tästä hoidosta oikein mitään.) Lisäksi en tietenkään tiedä vaikuttaako työssäolo tai sitten sairausloma tilanteeseen millä tavalla, positiiviseen tai negatiiviseen tai neutraaliin suuntaan tai suunnattomuuteen.

Tuollainen on aika paha paikka 'perus-suomalaiselle' (sori termi), joka nauttii työstä eikä keksi esim. sen tilalle mitään mielekästä hommaa. On ihmisiä, joiden pitää olla koko ajan tekemässä jotakin, ettei pää pimahda. Enkä tarkoita nyt sinua.

Toivottavasti et nyt koe mitään huonoutta tai häpeää sairaslomasta, mikä joillekin myös tulee.

Omalla kohdalla on ollut aina (eli kerran psyyk. syistä) niin, että saikku oli asia, jota hain ihan tietoisesti, koska työssäolo oli liian raskasta suhteessa muuhun elämäntilanteeseen. Tällöin lääkäri onneksi ymmärsi ja antoi sen viikon aikaa toipua ja hoitaa asioita.

Kun sitä mielekästä tekemistä pitäisi keksiä n 10 tuntia, jos esim. minä lasken työmatkat mukaan. En tiedä miten kauan menee Kyllästyneen työmatkoihin, ehkä yhtä kauan kun on ruuhkia.
Kun käy töissä, on kuitenkin ehtinyt myös harrastaa sitä mitä on halunnut.

Vastasin Ryysylle.

Mirri kirjoitti:... Sinäkö olet sitä mieltä, että sairausloma-asiassa viisi erikoislääkäriä on väärässä ja sinä oikeassa halutessasi töihin vastoin lääkäreiden suositusta?

Työkykyisyys ei ole mikään yksiselitteinen juttu, ja paljon - kaikkein eniten oikeastaan - riippuu siitä mitä ihminen itse haluaa. Haluaako hän olla tekemättä työtä - eli olla työkyvytön, vai haluaako hän tehdä työtä - ja olla (ainakin jossain määrin) työkykyinen. Tuskin kukaan on 100 % työkykyinen kaiken aikaa, ja toisaalta 100 % työkyvyttömyys on aivan yhtä harvinaista.

Toisen psykiatreista olen tavannut kahdesti, toisen vain kerran. Toisen neurologin olen tavannut kerran - ja toisen kahdesti.
En muista kuinka monta kertaa olen tavannut nykyisen työterveyslääkärin, mutta kaikkein parhaiten minut tuntee terapeutti, joka oli sitä mieltä, että voisin palata työhön.

Ketä siis uskoa?

En usko olevani täysin työkykyinen, tuskin olen ollut sitä viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta onko minun itseni kannalta parempi pyrkiä jatkamaan työssä osittain työkykyisenä/osittain työkyvyttömänä, vai makoilla kotona ja odotella TMS-hoitoon pääsyä ja taantua ja syrjäytyä mahdollisesti lopullisesti työkyvyttömäksi?

Työkykyisyys on mielestäni psyykkisten sairauksien kohdalla (poislukien psykoosit) enemmän kuin 50 %:sti motiivaation ja tahdon asia.

Trisse kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Äänin 6 - 2 minut kirjoitettiin sairauslomalle vuoden loppuun. Sairauslomaani jatkettiin, vaikka itse olisin voinut ainakin testata, olenko työkykyinen vai en.

No voi sentään. Ollaan sitten vähän kuin samassa veneessä (ellei sovita yhteistuumin että leikataan paatti mielummin katki). Asian hyvä puoli on sekin että nythän meillä on paljon enemmän aikaa tapella netissä toistemme kanssa kun sinulla ei kulu aikaa joutavaan työntekoon...

Emme ole - onneksi.
Sinä olet vuosikausia kertonut, ettet halua tehdä työtä, sekä määrätietoisesti tähdännyt ja pyrkinyt sairauslomalle/työkyvyttömyyseläkkeelle.

Re: Jouduin sairauslomalle!

Voi joskus olla paikallaan, vaikka väärältä vaihtoehdolta tuntuisikin. Ehkä asiantuntijat halusivat kokeilla jotain uutta vaihtoehtoa tilanteeseesi. Ja voihan myös uusi hoito parantaa vointiasi paremmin kuin aiemmat. Toivotaan niin.

Kyllästynyt kirjoitti:Ketä siis uskoa?

En usko olevani täysin työkykyinen, tuskin olen ollut sitä viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta onko minun itseni kannalta parempi pyrkiä jatkamaan työssä osittain työkykyisenä/osittain työkyvyttömänä, vai makoilla kotona ja odotella TMS-hoitoon pääsyä ja taantua ja syrjäytyä mahdollisesti lopullisesti työkyvyttömäksi?

Työkykyisyys on mielestäni psyykkisten sairauksien kohdalla (poislukien psykoosit) enemmän kuin 50 %:sti motiivaation ja tahdon asia.

Kela päättää pidetäänkö sinua työkykyisenä vai ei, ja Kela voi olla hyväksymättä sairauslomaa puoltavia lääkärinlausuntoja. Mikäpä sinua estäisi kirjoittamasta omaa näkemystäsi Kelalle, ja myös terapeuttisi voisi tehdä saman.
Ja eikö sairauspäivärahahakemukseenkin Kela kaipaile sairauslomalaisen omaa selvitystä ja omaa näkemystä työkyvyttömyydestään? Siinä olisi niin sinun kuin terapeutinkin mahdollisuus ainakin yrittää todistaa sinut riittävän työkykyiseksi menemään töihin.

Työnantaja ei voi hyväksyä työhön tahtomistasi, jos sinua pidetään työkyvyttömänä - paitsi jos kävisikin niin, että Kelan asiantuntijat päättävät sinun olevan riittävän työkykyinen omaan työhösi... Lisäksi nykyisin tunnetaan osasairauspäiväraha, eli mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä; Kela voi päättää siitäkin.

Trisse kirjoitti:

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Ketä siis uskoa?

En usko olevani täysin työkykyinen, tuskin olen ollut sitä viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta onko minun itseni kannalta parempi pyrkiä jatkamaan työssä osittain työkykyisenä/osittain työkyvyttömänä, vai makoilla kotona ja odotella TMS-hoitoon pääsyä ja taantua ja syrjäytyä mahdollisesti lopullisesti työkyvyttömäksi
Työkykyisyys on mielestäni psyykkisten sairauksien kohdalla (poislukien psykoosit) enemmän kuin 50 %:sti motiivaation ja tahdon asia.

Kela päättää pidetäänkö sinua työkykyisenä vai ei, ja Kela voi olla hyväksymättä sairauslomaa puoltavia lääkärinlausuntoja. Mikäpä sinua estäisi kirjoittamasta omaa näkemystäsi Kelalle, ja myös terapeuttisi voisi tehdä saman.

Siinäpä oiva neuvo - hieman tsemppiä nyt peliin!

Vai tehdäänkö niin, että sinä kirjoitat minun puolestani ja minä sinun puolestasi? KELA saisi ulkopuolisen ja objektiivisen lausunnon kummastakin.

Trisse kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, ei elämä onneksi sairauslomaan ja työkyvyttömyyteen lopu, vaan jatkuu uudesta - alkuun kenties nöyryyttävältä tuntuvasta - elämäntilanteesta huolimatta.
Lääkärimäärästä päätellen olet ainakin hyvässä hoidossa; se on tärkeää.

Elämä jatkuu?
Ehkä, mutta minkälaisena?

Tyyppinä johon on panostettu pitkät koulutukset ja todella pitkät terapiat. Jos nyt jäät vetämään valtiolta 2500 euron eläkettäsi niin valtio tekee sun kanssasi suurempaa persnettoa kuin minun kanssani ikinä pystyisi...

Järjetön summa! Mistä tuollainen luku on peräisin?
Yhteiskunta on kärsinyt persnettoa sinun elatuksesi, koulutuksesi ja ylläpitosi takia kymmenien vuosien ajan saamatta kuitenkaan panostuksestaan mitään takaisin.
Ja saamastani terapiasta huolimatta, olen kuitenkin koko terapiani ajan ollut ns. nettomaksaja (ts. tuottanut veronmaksajana enemmän kuin siltä terapiatukena tai muina hoitoina saanut.

Millä matematiikalla sinä siis saat lopputulokseksi sen, että olet muka yhteiskunnalle halvempi (ja kenties jopa tuottavampikin?) yksilö kuin minä?

Ja tiedoksesi, että olen pysynyt työssä (enemmän tai vähemmän työkykyisenä) yli 18 vuotta.

Samaa asiaa ihmettelen Mirrin kohdalla, kun tälläiset ihmettelyt nyt kerran on sallittua. Muuten en viitsisi ihmetellä.

Kyllästynyt kirjoitti:(...) Työkykyisyys on mielestäni psyykkisten sairauksien kohdalla (poislukien psykoosit) enemmän kuin 50 %:sti motiivaation ja tahdon asia.

Jes, Kyllästyneellä varmaan ensimmäinen näppäilyvirhe! Aika suurena motivaattorina joillakin työnarkkareilla toimii se, kun on kasassa jo haalittua omaisuutta, esim. talo, josta laina pitää maksaa. Joskus työkykyisyyden osittaisena mittarina toimii myös sosiaalinen ympäristö, normisto siitä, kuinka on ns. normaalia toimia. Esim. oikeus itkemiseen, puhumattomuuteen sekä konkreettisen toimintakyvyn väliaikainen lakkaaminen esim. paniikkikohtauksen / depersonalisaation aikana töissä pitäisi kirjata jo työsopimukseen. Toiset työntekijät, vaikka heillä ei lääkärin pätevyyttä olekaan, kuvittelevat pystyvänsä määrittämään normaalin työpaikkakäyttäytymisen. He alkavat kummastella toisille täysin normaaleja asioita - ja juoruilla näistä. Todella törkeää.

Lisäystä: Sitä paitsi, mikä tämä "vuoden loppuun" nyt on?! Sulle pitäisi laittaa vähintään se puoli vuotta. Voin laittaa sinne Kelaan, että suositan saikkua ainakin tuonne kevääseen, olisko maaliskuun loppuun asti, näin aluksi.

toope kirjoitti:Kun sitä mielekästä tekemistä pitäisi keksiä n 10 tuntia, jos esim. minä lasken työmatkat mukaan. En tiedä miten kauan menee Kyllästyneen työmatkoihin, ehkä yhtä kauan kun on ruuhkia.
Kun käy töissä, on kuitenkin ehtinyt myös harrastaa sitä mitä on halunnut.

Tekemisen keksiminen on vain mielikuvituksesta kiinni! Lisäksi esim. se, jos ei vaikka huvita tehdä muuta kymmenen tunnin aikana kuin olla töissä, on vain tekosyy ; )