"Kun kello löi kaksi
nousin vuoteestani
pimeyden kirkkaus häikäisi minut
häikäisi likaiset hiukseni
ja toinnuin hetkeksi
vain taantuakseni takaisin"
Olen todella huono arvioimaan kenenkään kirjoituksia, ne ovat aina niin henk.kohtaisia.
Näissä runoissa oli kohtia, jotka kuitenkin saivat aikaan minussa tunteita ja mielikuvia, kuten tuo kohta
jonka olen lainannut tuohon ylle. Ajatus siitä, että ihminen virkoaa tai herää elämään vain pieneksi hetkeksi,
kunnes taas ikään kuin sammuu, taantuu siihen pimeyteen, missä on ollutkin. (surullinen ajatus, hieno säe)
