Psykopatologia.munfoorumi.com

En tiedä onko tämä jokin touretten alalaji vai mikä tässä on... mutta minun on todella vaikea kohdata isääni tuntematta aika ajoin hirveää antipatiaa (jos se nyt tunne edes on). Siis lähes väkisellä suustani tulee vttuilua, ns. kylmiä juttuja, halveksuvia kommentteja jne., vaikka oikeasti haluaisin vain halata sitä. Mutta kai tässä on niin paljon katkeruutta, mustasukkaisuutta (?), vihaa, kaikenlaista sekavaa niin paljon, että menee vain pää sekaisin. Nuo sanomiset ja mulkaisuni kuitenkin tulevat kuin jotenkin automaattisesti ja niitä on erittäin vaikea ns. hillitä. Mikä tämä tämmöinen ihmissuhteisiin liittyvä perkele on? Onko muilla tämmöistä?

Ei se ainakaan perkele ole.

Mielestäni vastasit itse kysymykseesi oikein hyvin kertomalla paljosta vihasta, katkeruudesta ja muista 'sekavista' tunteista, jotka isäsi on vuosien kuluessa synnyttänyt sinussa. Ne kaikki ryöpsähtävät pintaan ja pursuilevat, vaikka aikuisena ihmisenä haluaisit toimia toisin kuin niiden tunteiden mukaisesti.

Kiitos kommentista... ihmettelen vaan, kun eihän tässä tämmöisessä mitään järkeä kuitenkaan ole.