Psykopatologia.munfoorumi.com

Ehkä pitäisi kirjoitta sangon, saa neuvoa, kiitos.

Mutta olette ehkä huomanneet, että olen ollut poissa, olettehan? Olimme kauempana poimimassa hilloja ja yövyimme teltassa tai laavuilla. Olin mieheni kanssa siis.
Kaikki aika meni syömiseen, nukkumiseen ja hillan poimiseen.
Nyt se on sitten loppu. Hilloja ei ole enää tai ne on niin kaukan soilla ettei sinne ole järkevää enää lähteä.
Mustikoita on ja niitä käymme poimimassa tästä läheltä.

Paska, kun tuli sellainen olo ettei oikein ole elämää laisinkaan enää.

ps otsikko korjattu

Sangon on oikea muoto (sankon tulisi sanasta sankko, jota virallisesti ei ole olemassa )

Toivottavasti se elämä taas palaa!

Jospa pienentäisit sangon kokoa ja harventaisit pikkuhiljaa myös mustikassa käyntiä... jotkuthan turvaututuvat juurikin muihin marjoihin ja sieniin, mutta sitten kun kaikki loppuu tai iskee lumet maahan, niin koittaa karut ajat, jos seinään lopettaa.

Me sanomme sankko, enkä kyllä arvannut sen olevan epävirallista.

Hyvä neuvo, ryysy. Mie otankin pienen san....sanon ämpärin, kun en osaa taivuttaa. Niin otankin joka aamu tästä lähin pienen ämpärin mukaan ja ehkä lopetan siihen sinä päivänä.
Kun mustikoita poimimme vaan itelle emmekä niitä myy, niin riittää pieni ämpäri.
Silmissä kyllä vilisee jo puolukat mutta onneksi ovat vielä raakoja.

Mitenkä joku voi sanoa sanko?

Voihan sen vaihtaa tyhjän paperin kammoon. On minulle ainakin tutumpi tunne.

Täällä on mustikat kutakuinkin poimittu. Ajattelin lähteä laskemaan verkot. Siitä voi sitten kehitellä tyhjän verkon kammon, mikä lienee tulossa, kun muikku on syvässä ja myöhässä.

toope kirjoitti:Mitenkä joku voi sanoa sanko?

Minä en ennen mitenkään voinut, mutta 80-luvulla eräällä kurssilla ämpäri oli lähes kirosana, joten pakkohan siinä oli opetella uutta. Tosin vuosien varrella olen vaivihkaa hivuttautunut takaisin kotoisan tuntuiseen ämpäriin, ja nykyisin uskallan puhua ämpäristä vaikka kuinka paljon.

Sankko -sanaa en muista kuulleeni, mutta nyt ymmärrän miksi olen kuullut puhuttavan sankosta.

toope kirjoitti:Ehkä pitäisi kirjoitta sangon, saa neuvoa, kiitos.

Mutta olette ehkä huomanneet, että olen ollut poissa, olettehan? Olimme kauempana poimimassa hilloja ja yövyimme teltassa tai laavuilla. Olin mieheni kanssa siis.
Kaikki aika meni syömiseen, nukkumiseen ja hillan poimiseen.
Nyt se on sitten loppu. Hilloja ei ole enää tai ne on niin kaukan soilla ettei sinne ole järkevää enää lähteä.
Mustikoita on ja niitä käymme poimimassa tästä läheltä.

Paska, kun tuli sellainen olo ettei oikein ole elämää laisinkaan enää.

ps otsikko korjattu

Puolukkakausi on vielä edessä, minun sukulaiseni poimi hillat jo elokuun alussa, taitaa tosiaan olla ohi jo hilla-aika.

Hilppa kirjoitti:Voihan sen vaihtaa tyhjän paperin kammoon. On minulle ainakin tutumpi tunne.

Osaisitko sanoa miksi näin tekisin?

Samaa minäkin ihmettelen. Johan siinä on tekemistä kerrakseen, että totuttelee elämään ilman marjaämpäriä; ei kai tilalle mitään uutta ongelmaa tarvita.
Itse saman ongelman edessä turvautuisin Ryysyn metodiin, se kuulostaa hyvältä.

Minulla homma menee niin, että ensin saalistan mustikoita parin ämpärin päivävauhdilla.
Sitten saaliiksi tulee vatut, viinimarjat, yms. Sitten puolukat ja sienet.
Lopuksi tulee suppilovahverot.

Kun maahan tulee lumi ja viimeiset jäiset suppiksenkopukat on kerätty, iskee tyhjän sangon syndrooma ja
alan odotella seuraavaa satokautta.

Tutuille, sukulaisille ja naapureille menee kaikki mitä ei itse tarvita.

Olen sanonut sankko. Tyhjän pään syndrooma on minulle tutumpi, mutta onneksi ei sentään virallinen diagnoosini. Itse poimin ihan vaan pieniin rasioihin olen niin kärsimätön, että meinahan hermostua marjassa, vaikka pitäisi rauhoitua. Lisäksi pelkään, että jos pyllistän, on takanani japanilainen kuvausryhmä. (Tai voihan se olla että se on salainen fantasiani)

Mekin poimimme mustikoita ja puolukoita sukulaisille ja vanhoille kyläläisille. Olemme myös ilmaiseksi tarjonneet puhdistettuja marjoja vanhusten ja kehitysvammaisten palvelutaloihin mutta he eivät saa ottaa vastaan. Vaikka meillä kummallakin on hygieniapassi. Niitä saa viedä sinne sillai, että olemme jonkun asukkaan vieras ja hän syö marjat siinä ajassa, kun olemme siellä.

Muistui mieleen, kun lapsena ollessa äiti kehotti keräämään mustikoita, niin vähän ajan kuluttua tulin kotiin hirmuisen mustikkavarpukimpun kanssa... en vissiin tajunnut, että marjat kerätään eri tavalla kuin kukat. Opin.

toope kirjoitti:Olemme myös ilmaiseksi tarjonneet puhdistettuja marjoja vanhusten ja kehitysvammaisten palvelutaloihin mutta he eivät saa ottaa vastaan. Vaikka meillä kummallakin on hygieniapassi.

Tuntuu käsittämättömältä säännöt. Sitten ostavat laitokseen kalliita pakastettuja marjoja.

Meillä Flemarilla lapsena kiersi huhu, että kauppias Turto kusi maitoon (tonkkaan).

Siinäpä syy, miksi laitosten on pakko hankkia elintarvikkeensa terveysviranomaisten valvomien tuotantolaitosten pakkaamina. Niin älyttömältä ja pahalta kuin voikin tuntua, ettei laitoksilla ole lupaa ottaa elintarvikkeita vastaan yksityisiltä, eikä etenkään pakkaamattomia, vaikka hyvää ja arvokasta elintarviketta tarjottaisiin lahjoituksena.

Meiltä kuitenkin hotellit ja leipomot ostavat hillaa kalliilla hinnalla. Emme myy sitä välittäjien kautta vaan suoraan heille. He vaativat vain tuon hygieniapassin.
Ja siis saamme vieraina viedä laitosväelle suoraan marjoja mutta emme niiden keittiöiden kautta.
Ennen vanhaan lasten piti viedä kouluun tietty määrä marjoja eikä kukaan ole siihen kai kuollut.

Elän leveästi.

Ootteko ikinä tehneet lakkapiirakkaa?