Psykopatologia.munfoorumi.com

Olin koirien kanssa lenkillä, vastaan käveli nuori mies. Itsensäpaljastelija ja itsetyydyttelijä -paljasti minulle elimensä ohikulkiessa ja tyydytteli sitä, seisokissa en nähnyt. Kauhistuin ja hämmennyin, käänsin katseeni pois ja kävelin tavallista vauhtia eteenpäin, sivu silmällä näin, että tyyppi jäi jonkin matkan päähän minusta katselemaan perääni ja käveltyäni pidemmälle katsoin häntä saadakseni tuntomerkit, jos vielä satutaan kohtaamaan. Ulkona liikkuminen alkoi ahdistaa entisestään. Yritin jonottaa 1,5 tuntia tukinettiin, mutta ei ollut vapaata päivsytäjää, terppa on lomalla, kriisikeskus ei päivystä kesällä. En tiedä mitä tekisin, päähänkin särkee.

Hyih! En itsekään tiedä mitä tekisin, tilanteessakin pitäisi varmaan muutaman kertaa kulmakarvoja nostella, että "mitä ihmettä". Tämän jälkeen varmaan alkuunsa kauhistelisin tilannetta ja selostaisin siitä kaikille niin kauan, että olisin edes itse hahmottanut tapahtuman. Onko tuommoisia tyyppejä paljonkin liikkeellä? Olen aina ajatellut, että ovat ihan satua nämä tällaiset tapaukset. Vaarattomia kai tuommoiset ovat, mutta johonkin rikokseenhan tuollainen kai syyllistyy. Ei varmaan itsekään tajua, että saattaa aiheuttaa muille traumoja hölmöilyllään.

Eikö sun kirjoituksesi Tristan halvenna Pinjan kokemusta? MInäkin voi sanoa, että olen kokenut niin kovan lapsuuden, että siihen verrattuna sinä Tristan olet elänyt helpon elämän.

Kirjoita Pinja net-tukeen kokemuksesi, hän vastaa parin päivän päästä ja voit puida hänen kanssaan näkemääsi niin kauan kun tuntuu tarpeelliselta.

Trissen puhe ei halvenna kokemustani, olisin hyvin kiitollinen, jos pärjäisin yhtä vähällä. Ihmiset kokevat eri tavoin asioita, toisella jokin asia voi olla hyvin hämmentävä ja toiselle taas ei mikään ihmetys. Olisin kriisiavun tarpeessa, mutta on niin vaikea luottaa kehenkään tuntemattomaan alkaakseni selvittää kokemaani, joten pärjäilen kaiken kauhun keskellä todennäköisesti yksikseni.

Tälle päivälle pitäisi saada jotakin mukavaa tekemistä.

Olen jo aika hyvin päässyt tapauksen yli. Aika moni varmaan joutuu jollakin tavoin häiriköidyksi. Alan kantaa mukanani hälytintä, pitkä kantama siinä ja hirmuinen ääni -kaiken varalta pidän. Yritän keksiä muuta tekemistä, jos asia liikaa pyrkii mieleen. Pidän normaalina, että näin alkuvaiheessa tulee ajatuksiin, pitäähän asia saada käsitellyksi ja tuore tapaus ja kuten sanot ajan kanssa unohtuu ja asettuu täysin.

Sateentekijä haitko asian selvittelyyn apua vai selvisitkö itseksesi?

Tässä lähistöllä oli vuosia, vuosia sitten nuori mies joka paljasteli itseään, lähinnä tuossa läheisen bussipysäkin tienoilla. Tästä tosiaan aikaa, meillä Esikoinen silloin teini-ikäinen, samoin ystävät jotka asuivat tässä samassa pihapiirissä. Kukaan vanhemmista ei tehnyt mitään konkreettista, siis tyyliin soittanut poliisille, hakivat "vain" teinit aina bussipysäkiltä kun teinit olivat palaamassa kotiin (lähinnä perjantai-ja lauantai-iltaisin) kun olivat tulossa hieman myöhemmin keskustasta.

Soitin poliisille, sovittiin miten toimitaan ja niin sitten toimin, puolison kanssa. Minusta tuli kyttääjä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja niin sitten saatiin kiinni tämä itsensäpaljastelija, hyvä niin. En toki ota itselleni asiasta "kunniaa", mutta ihmettelin jo silloin että miksi kukaan ei tee mitään asian suhteen.

Olen ihan tyytyväinen kyttäämiseeni, nuori mies saatiin kiinni ja asiaan puututtiin.

Pinja; ikävää että sinulle kävi noin. Valitettavasti meitä ihmisiä on niin moneen junaan.

Olen kaksi kertaa kohdannut paljastelijan, kummallakaan kerralla en ilmoittanut poliisille. Ehkä se on johtunut juuri tuosta, että ovat lienee vaarattomia ja siitä silloisesta luulostani, että poliisi ei puutu noin 'pieneen' asiaan. Vasta myöhemmin tulin tietoiseksi että kyseessä on rikos, joka on rangaistava. Jos nyt kohtaisin paljastelijan niin soittaisin hätänumeroon, jos hyvin sattuisi niin poliisipartio voisi olla lähelläkin.

Sama vitun runkkari tuli tänään taas vastaan, onneksi ei ehtinyt tällä kertaa ottaa esille, vaikka työnsikin kätensä housuihinsa. Pinkasin pakoon.

Kysy seuraavan kerran, että "lähetäänks panee", niin varmaan pissii housuunsa.

Mitähän itsensäpaljastelijoiden päässä oikein liikkuu... jonkinlaisen henkisen tyydytyksen tuosta varmaan saa.

Uskon tämän.

Luulen, että itsensäpaljastelijoiden motiivit ovat moninaiset, joten perun edellisen viestin puheeni. Yhdessä dokkarissa esitettiin, että jotkut itsensäpaljastajat haluavat jopa niin yksinkertaista asiaa kuin hyväksyntää. Mutta eivät varmasti kaikki.