Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykiatrini on lopettanut työnsä käymälläni poliklinikalla. Ei ilmoittanut minulle mitään lopetuksestaan, mutta soitin tänään uutta aikaa ja sain tietää toimistosta asian. Varmuutta ei ole siitä onko tuleva psykiatrini vakituinen, tällä hetkellä ei toimistotyöntekijä osannut sanoa vakinaistuuko. Toivon, että asiani järjestyy yhtä hyvin kuin vanhan kanssa. Saa nähdä rupeaako muuttelemaan diagnooseja ja miten on hakemusten laita. En ole muutoksesta innoissani, vanha ymmärsi minua hyvin, uutta en ole vielä tavannutkaan. En tiedä saanko hänelle itseäni ymmäretyksi. Olisin toivonut vanhalta psykiatriltani aikaa ennen hänen lopetustaan ja keskustelua jatkosta. En tiedä miten uusi pystyy tehdä vuoden vaihteessa Kelaan tarvittavat hakemukset, kun ei tunne minua juurikaan ja en ole kovin halukas avautumaan. Onko tiellä psykiatri vaihtunut ja miten vaihdoksen jälkeen, miten diagnoosillenne kävi ja miten hakemusten teko?

Eiköhän se sieltä koneelta näe kaikki mahdolliset tiedot... sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu. Sen olen huomannut, että kemiat vaikuttavat jopa psykiatrikäynneillä. Itsellä ei ole ollut koskaan mitään 'vakituista psykiatrisuhdetta' eli joka kerta olen eri tyypillä käynyt eli en ole kehittänyt keneenkään psykiatriin mitään luottamus-/ ymmärryssuhdetta. Näin ollen olen vähän huono tähän vastaamaan. Ehkä joku muu osaisi sanoa jotakin paremmin.

Kiva, että kirjoitit. Seuraava tarpeellinen psykiatrikäyntini on hakemuksien tekoa varten: määräaikaisen eläkkeen, hoitotuen ja psykoterapian jatkamista varten. Mietin pitäisikö minun ottaa käynti tai pari ennen sitä, että tutustuisin sen verran, että tiedän voinko luottaa ja kertoa hakemuksia varten itsestäni niin paljon kuin niissä on tarpeen eli todella paljon itsestäni. Juuri luottamus on vaikein juttu, kun en yhtään tunne häntä ja hän minua. Papereissani ei kerrota kovin paljon minusta, varsinkaan arkipäivän ongelmista. Eniten pelkään, että hän kysyy silloin, kun tekee lääkärinlausuntoa hakemuksia varten jotakin sellaista, mihin en juuri siinä tilanteessa osaa vastata niin, että tilanteeni kuvautuu juuri niin vaikeana kuin se on. Mielestäni psykiatriselle potilaalle ei ole hyväksi vakituisen psykiatrin vaihto, koska luottamuksen rakentamiseen menee pitkä aika, kun ei pysty äkkiä luottamaan. Jos varaan ennen hakemuksien tekoa vaikka yhden ajan, niin en tunne yhtään helpompana mennä sille ajalle ja kertoa itsestäni. Olisipa entinen psykiatri voinut kuvata tilanteeni tälle uudelle.

Mielestäni psykiatristen potilaiden asioihin tunkeudutaan törkeästi, täytyy liikaa kertoa itsestään saadakseen etuuksia. Pitkä aikaiselle psykiatrille vielä olin valmis kertomaan, nyt uudelle en haluaisi, mutta taitaa olla pakko.

Onko psykoterapeuteilla mitään sananvaltaa näissä asioissa? Siis voiko terapeutti kirjoittaa "lausunnon", että suosittaa terapian jatkamista, kuntoutustukea tms.? Vai voiko terapeutti ottaa kantaa vain silloin, jos hänellä on terapeutin koulutuksen lisäksi vaikkapa lääkärin tai psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus? Mietinpähän vaan... että kuka ylipäätään pystyy sanomaan ja mitä. Vai onko se vaan, että tämä yksi ja ainoa psykiatri lausunnon kirjoittaa ja sitten kela päättää.

Mielestäni psykiatristen potilaiden asioihin tunkeudutaan törkeästi, täytyy liikaa kertoa itsestään saadakseen etuuksia.

Samaa mieltä ja kaikki mitä kertoo menee (valikoivin osin) jonnekin helkutin tietojärjestelmään. Olisin tavallaan ollut kiitollinen, jos en olisi ikinä mitään kellekään sanonut, siis sairaanhoitajillekaan, koska ne kirjataan johonkin ja mielestäni jopa "liian tarkasti".

Lisäystä: ja nyt iski sitten vainoharhat siitä, että näkevätkö KAIKKI sairaanhoitajatkin ja KAIKKI lääkärit nuo KAIKKI tiedot minusta?! Enhän edes ole tajunnut, mitä se tarkoittaa, kun on pitänyt allekirjoittaa jotakin papereita "saako tietoja luovuttaa sinne ja tänne vai ei".

Vaikeuttaa luottamusta, että potilaan kertomukset kirjataan. Sen minkä kertoo yhdelle tietää pian 10 henkilöä, luotettavaa toimintaa. Kirjaamista ei pitäisi olla sen takia ollenkaan, kaikille voisi kertoa asiat alusta.
Psykoterapeutti tekee oman suosituksensa psykoterapiaa koskeviin hakemuksiin, muihin ei vaadita.

Kävin tänään tutustumassa uuteen psykiatriini. Vastaanoton jälkeen olen ollut hyvin ahdistunut. Kyseli hirveästi ja vaikeita kysymyksiä. Ei kuunnellut loppuun vaan keskeytti jatkuvasti. Ei siitä oikein mitään tullut, tuntui siltä, että hän luovutti kanssani, huokaili kovaan ääneen vastaanoton lopulla. Minun kanssani tulee olla hyvin rauhallinen ja maltillinen, kaikkea muuta oli.

Luin läpi terveystiedoistani, mitä uusi psykiatrini oli minusta tänään kirjoittanut. Yksi selvä valhe löytyi tekstistä, sellainen mitä en ollut sanonut. Pitäisikö vaihtaa psykiatri?

Ehkä se on jokin väärinkäsitys. Minullakin on noita, mutta ei kovin merkittäviä. Varmaankin liittyy muistamiseen, kiireeseen ja ainakin tulkintaan. Ilmeisesti uusi psykiatri ei miellyttänyt...?

Ei miellyttänyt. Jos sanon etten suostu tuon psykiatrin hoidettavaksi enää, niin onko niiden pakko vaihtaa mulle uusi psykiatri?

Noista en osaa sanoa miten menevät. Minulle tuli aikoinaan vastaan psykiatri, jota en vain halunnut enää nähdä, koska ensitapaamiskokemus oli niin ikävä - toki myös voinnistani johtuen. Olin lähes kauhuissani, jos sairaanhoitaja ehdotti tällä psykiatrilla käyntiä (mtt). Sanoin vain aina, että ei, että en pysty. Sitten kun piti käydä lääkkeitä säätämässä tms., niin vaihtoivat.

Hän kirjoitti minusta yhden valheen ja sen lisäksi hän valehteli minulle ettei kirjoita erästä asiaa ja sitten kun luin kirjoittamansa oli kirjoittanut ja vielä lisännyt siihen, että olen toivonut ettei kirjoittaisi sitä asiaa. Luottamus meni.

Sitten kirjoitti näin, että olen omituinen vuorovaikutuksen kontaktissa. Eli meidän vuorovaikutus ei pelaa, mikä puoltaisi vaihtoa.

Pinja kirjoitti:Ei miellyttänyt. Jos sanon etten suostu tuon psykiatrin hoidettavaksi enää, niin onko niiden pakko vaihtaa mulle uusi psykiatri?

Psykiatrejako on jollakin paikkakunnalla niin paljon, että olisi varaa valita ja vaihdella? Minun asuinpaikkakuntani psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tuollaista mahdollisuutta ei yleensä ole; päinvastoin ollaan onnellisia, jos on yksikin psykiatri käytettävissä pitempään.

Minä en paskaa pidä.

Piti varmaan itteensä hirmu älykkäänä.

Minun asuinpaikkakunnallani toinen vaihtoehto on yleensä jäädä ilman hoitavaa psykiatria, koska julkisen terveydenhuollon psykiatrit ovat vähissä - heitä ei ole.
Hoitavan psykiatrin puuttuminen ei käytännössä ole erikoissairaanhoidossa mahdollista, joten potilaan on tyytyminen kohdalle osuvaan ja tarjolla olevaan psykiatriin, jos hän haluaa olla erikoissairaanhoidon piirissä.

Kuten Trissekin sanoi, perusteet on vaihdolle.

Trisse kirjoitti:Älä pidä. Uskon että voi vaihtaa. Perusteet on. Kummallista että hän meni noin valehtelemaan. Joko piti sinua niin tyhmänä ja sairaana ettet tajua/osaa tarkastaa valehdelleen tai niin tyhmänä ja sairaana että on samantekevää mitä sinulle lupailee...

Onko psykiatreja niin paljon, että potilas voi vaihtaa toiseen jos yksi ei tunnu hyvältä?

Ei aina kannata vain tyytyä osaansa, oikeastaan harvemmin.