Psykopatologia.munfoorumi.com

Tämä on vaikea aihe, koska asia on tosi laaja. Jään kuitenkin miettimään.

Pääasiallisin pyrkimys lienee osoittaa naissukupuolelle kuka on herra ja hidalgo ja kuka näyttää kaapin paikan.

Tästä en ole täysin samaa mieltä yleistettävyydessä. Joskus toki voi olla noinkin.

Aloitusviestissä on mielestäni ristiriitaisuuksia:

Pääasiallisin pyrkimys lienee osoittaa naissukupuolelle kuka on herra ja hidalgo ja kuka näyttää kaapin paikan. Osa naisista etsii tämmöistä vahvaa , turvallista nallekarhua, joka kietoo syleilyssään kaikki maailman surut tipotiehen.
Ei nallekarhu ole machoileva.

Saako miehinen mies sitten olla heikko? Totta hitossa saa! Ei inhimillysyys tai inhimilliset tunteet millään tavoin miestä huononna.
Ei inhimillisyys ole heikkoutta.

Sateentekijä kirjoitti:Herättäneekö aihe keskustelua?

Herättäisi, jos Jaska olisi täällä. Voin linkata pari potentiaalisesti epämiellyttävää "äijäily"-juttua, mutta niihin pitää suhtautua huumorilla tai järkevästi, muuten saattaa laatta lentää. Pitää myös osata poimia järkevät ja ei-järkevät asiat erikseen niistä sitten.

Ohitit PP:n ristiriitaisuus-pointin, mutta varmastikin ymmärsit kuitenkin.

Jos nyt yritän helpoimmasta päästä aloittaa, niin googleen kun laittaa "nuorten kaahailu", tulee todella paljon osumia. Ylen uutisissakin oli juttu tästä nuorten (miesten) kaahailusta joku aika sitten, mutta nyt en sitä löydä. Itse näen tämänkin ns. äijäilynä.

Sitten on toinen ääripää, mitä en ihan ymmärrä vielä ainakaan, niissä taas äijäily on mielestäni saanut edes hieman "parempia" muotoja - joillakin taas tämä "paremmuus" menee myös yli, jolloin "kaikki liittyy kaikkeen"; feminismivastaisuus-kansallissosialismi on jostain syystä nettimaailmassa (tietyissa piireissä) aika pinnalla. Plus, että maailma on pieni.

Usein ilmiön tarkka kuvaus jo sisältää implisiittisesti vastauksen, joka tässä tapauksessa varmaan liittyy enimmin itsetuntoon yms.

Ei kai hänellä sentään vielä.

13:27
Intron tietysti olisi hyvä olla käsitteellisesti (käsiteanalyttisesti) intakti. - Nallekarhu assosioituu ("helposti") lutuisuuteen (lasten nalle) ja täten myös turvallisuuteen mutta ei machoon eikä inhimillisyyteen, joka assosioituu sivistykseen mutta ei taas heikkouteen.

Äijämeininkiä...



Kivenpyörittäjän piha

Siirsin tänään kiviä.
Kaksi isoa ja muutamia pienempiä.
Isot oli sen verran suuria että en jaksanut niitä kantaa.
Itseasiassa toinen niistä oli niin iso ettei sitä jaksanut edes vierittää.

Olin kuitenkin aikaisemmin varautunut sen haastamiseen lekalla,
moskalla ja kiilataltalla, hankintoja paikallisesta rautakaupasta juuri tätä tarkoitusta varten.
Niillä askaroidessa sain kuin sainkin osan vanhaa laavakiveä lohkeamaan yhdeksi isoksi lohkareeksi ja muutamaksi pieneksi.
Pyörittelin niitä sitten puutarhan reunakivetykseksi.
Suuren lohkareen jätin tarkoituksella keskelle pihaa. Vaimo saa päättää mihin se laitetaan. Salaa haluten että hän näkee kuinka suuri se on. Suuri ja painava, kivi jonka olen aivan itse siirtänyt, elätellen pientä toivetta ihailevista sanoista.

Kiven murtaminen.
Se on aina ollut läheistä minulle.
Jo mökillä kakarana pilkoin ampukiven lohkareita ja kannoin niitä kuoppiin. Siinä on jotakin.
Se oli miehekästä.

Sitä kiertelee murikkaa ja punnitsee.
Mihinkä kajautan.
Mihin rakoon kiila sopii ja halkaiseeko se kiven.
Minkälaiset lohkareet riittää jotta kiven voi siirtää.

Monta tuloksetonta yritystä ja lopulta se halkeaa palasiksi joita
pystyy käsittelemään.

Kivenhakkuu ja vierittäminen on suorastaan filosofista, vertauskuvauksellista, kuin elämä itse.
Välillä sitä sättii ja kiroaa, välillä se kierähtää helposti suunitellun reitin mukaan ja välillä taas raskaan painon voimasta karkaa sivuraiteelle. Hidasta ylämäkeen ja verkkaista alamäkeen.
Sitä voi suunitella, sitä voi määrättyyn pisteeseen asti hallita ja päättää kulun. Iso murikka kuitenkin toisinaan päättää itse ja mikään ponnistus ei voi sitä pysäyttää, se karkaa käsistä. Sitten on aloitettava alusta, tehtävä korjausliike joka vaatii monin verroin enemmän energiaa. Periksi ei voi antaa, täytyy kierittää, siirtää se sinne minne se kuuluu.

Se kivi jota kieritän. Oman elämän kierittäjä.

Äijäilyketju uhkaa muuttua akkamaiseksi toistensa nokkimiseksi.

Ei lähetä siihen.

Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Sateentekijä kirjoitti:

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Murr!

OIkeesti, kyllä se tyyli sopii välillä naisillekkin.

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Kuuluu minkä määritelmän mukaan?

Olemassaolon anteeksipyytely kertoo heikosta itsetunnosta, ja samasta kai häikäilemättömyys sekä röyhkeys voi kertoa. Jos tämä on tulkittavissa häikäilemättömyydeksi ja röyhkeydeksi: ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.
Onko äijämäisyys yhtä kuin häikäilemättömyys, röyhkeys, itsekkyys, piittaamattomuus - se miehinen ilmiö, jota jotkut sanovat 'kusipäisyydeksi'?

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Paitsi jos tulee kovempi äijä vastaan, niin sitten ollaan niin hiirtä.

Kissi kirjoitti:

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Paitsi jos tulee kovempi äijä vastaan, niin sitten ollaan niin hiirtä.

Riippuu tapauksesta ja aihepiiristä. Tosiäijä ymmärtää realistisesti oman paikkansa maailmassa.

Mirri kirjoitti:

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Kuuluu minkä määritelmän mukaan?

Olemassaolon anteeksipyytely kertoo heikosta itsetunnosta, ja samasta kai häikäilemättömyys sekä röyhkeys voi kertoa. Jos tämä on tulkittavissa häikäilemättömyydeksi ja röyhkeydeksi: ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.
Onko äijämäisyys yhtä kuin häikäilemättömyys, röyhkeys, itsekkyys, piittaamattomuus - se miehinen ilmiö, jota jotkut sanovat 'kusipäisyydeksi'?

Heh, sinulta ei tule kuin pelkästään negatiivisia sanoja tai negatiiviseksi miellettäviä ilmaisuja. Alleviivasin olellisen. Sinulla on tarve riidellä ja näyttää toiselle paikkansa. Pitääkö sellaista naista kutsua naiseksi vai onko joku muu ilmaisu sopivampi?

Äijämäisyys on rehellisyyttä, tervettä itsetuntoa, reilua meininkiä ja "äijä ottaa sen mitä äijälle kuuluu".
Äijämäisyys ei ole pikkunnussintaa tai kusipäisyyttä, röyhkeyttä se voi jossain määrin olla, mutta ei toisen painamista tai alistamista (mikäli sitä ei toinen vartavasten kerjää). Äijä pitää puolensa, mutta käyttää reiluja aseita, ei puukota selkään eikä puhu paskaa taustalla.

Onko gorilloiden tai joidenkin apinoiden se ölinä ja legendaarinen rinnan rummutus kanssa äijäilyä vai onko se jo eri asia? Tai siis ylipäätään voiko eläimet äijäillä vai onko tämä vaan ihmisten juttu?

Miehisyyttä jonnin verran pohtineena olen päätynyt siihen tulokseen että äijä tekee ei puhu ja uhoa. Mitä äijä tekee? Hoitaa leiviskänsä, mahdolliset lapsensa ja pyrkii kunnioittamaan muita ihmisiä.

Ei äijä ole alistaja tai väkivaltaisuuden ruumillistuma.

Tähän olen tähän mennessä päätynyt tosimiehen (äijän) pohdinnoissani.

Riippuu omasta näkökulmasta mikä on äijää.



Socrates, Platon ja Aristoteles oli mielestäni kaikki aikamoisiä äijiä ja eikä puhuminenkaan ollut vierasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Plato

Onko Platonin (kolmijakoisessako?) unelmavaltiossa erikseen äijähierarkia vai onko äijiä ja ei-äijiä jokaisessa lokerossa? (Hallitsijat, sotiltaat, kansalaiset... en muista tarkkaan miten tuo jako meni).

Gabriel kirjoitti:

Mirri kirjoitti:

Gabriel kirjoitti:Äijät ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.

Kuuluu minkä määritelmän mukaan?

Olemassaolon anteeksipyytely kertoo heikosta itsetunnosta, ja samasta kai häikäilemättömyys sekä röyhkeys voi kertoa. Jos tämä on tulkittavissa häikäilemättömyydeksi ja röyhkeydeksi: ne ottaa sen mikä äijälle kuuluu.
Onko äijämäisyys yhtä kuin häikäilemättömyys, röyhkeys, itsekkyys, piittaamattomuus - se miehinen ilmiö, jota jotkut sanovat 'kusipäisyydeksi'?

Heh, sinulta ei tule kuin pelkästään negatiivisia sanoja tai negatiiviseksi miellettäviä ilmaisuja. Alleviivasin olellisen. Sinulla on tarve riidellä ja näyttää toiselle paikkansa. Pitääkö sellaista naista kutsua naiseksi vai onko joku muu ilmaisu sopivampi?

Äijämäisyys on rehellisyyttä, tervettä itsetuntoa, reilua meininkiä ja "äijä ottaa sen mitä äijälle kuuluu".
Äijämäisyys ei ole pikkunnussintaa tai kusipäisyyttä, röyhkeyttä se voi jossain määrin olla, mutta ei toisen painamista tai alistamista (mikäli sitä ei toinen vartavasten kerjää). Äijä pitää puolensa, mutta käyttää reiluja aseita, ei puukota selkään eikä puhu paskaa taustalla.

Minä alleviivasin asiattomuuden. Asiattomuuden lisäksi alleviivaamani kohta sisältää provosoivia ja paikkansa pitämättömiä väitteitä.
Viestisi olisi ihan asiallinen ja fiksu vastaus ilman alleviivaamaani kohtaa. Mitä jos pysyisit asiassa ja jättäisit kirjoittajat rauhaan.

Mitä tarkoitetaan sanomalla, että äijä ottaa sen mitä äijälle kuuluu; tuohon en saanut vastausta. Todellisuudessa ihmiset joutuvat luopumaan usein ja monista heille kuuluvista asioista, niin naiset kuin miehet. Näkemystäni voidaan pitää negatiivisena; itse kuitenkin näen asian realiteettina.