Ryysy kirjoitti:En tarkoita.
Tällä hetkellä olisin äärimmäisen onnellinen, jos saisin takaisin sen olon, jossa aiemmin koin olevani hieman onneton, epätoivottu, turha paskaläjä. Se olohan oli ihan loistava - ja ajattelin kaiken vain väärin. SSRI:n epäonnistuneen lopetusyrityksen sivuvaikutuksia.
Tuolloin en tajunnut, että olisi mahdollisuus tai edes oikeus tuntea iloa. Aina kun olin iloinen, niin tajusin kuitenkin siinä taustalla, että "paskat, muista että olet luuseripaskaläjä". Päässäni onkin asunut mörkö. Laitan sille nyt häädön.
Asuuko sinulla mörköjä?
Boldasin päätöksen. Asiaa!
On minullakin mörköjä tai ainakin on niitä ollut. Itse olen ollut aina semmoinen virvatulen perässä juoksia. Se mitä itsellä on tai mitä on saavuttanut niin siihen ei koskaan ole osannut olla tyytyväinen. Vasta ehkä viimeisinä, noin kymmenenä vuotena olen saannut riuhdottua pikkuhuljaa itseni irti siitä. Minua on vienyt eteenpäin se että oivalsin vihdoin, että tärkein on
tässä ja nyt. Ei menneisyys, ei tulevaisuus vaan se mitä on juuri nyt. Menneisyyteen ei kannata tuijottaa ja sitä ei kannata syyllistää koska sille ei voi mitään ja sitä ei voi muuttaa. Menneisyydelle täytyy antaa anteeksi. Ainoa asia mille jotain pystyy on tässä ja nyt. Tulevaisuutta ei voi tietää ja kohtalon käänteisiin ei useinkaan voi vaikuttaa.
Tavallaan sitä pyrkii elämään niin kuin olkapäällä istuisi pieni lintu joka kuiskaa korvaan joka päivä, "mitä jos kuolet tänään?"
Yritän tällä nyt kertoa sitä että yrittää tehdä elämän jokaisesta päivästä niin hyvän kuin pystyy, tehdä tekoja joita ei tarvitse katua, pyytää anteeksi niiltä joita on loukannut ja kertoa ihmisille joita rakastaa että rakastaa jne. eli jos vaikka tänään potkaisen tyhjää (mitä en tietenkään aio) niin voin kuolinvuoteellani katsoa taakse ja sanoa - parhaani tein.
Ajattelen nykyään tulevaisuutta hyvin harvoin ja menneisyydessä on turha kelliä. (toki teen suunitelmia)
Kun elää tässä ja nyt niin päivät tuntuu aina vaan paremmilta.
Lähetetty: 21.05.2015 04:40