Psykopatologia.munfoorumi.com

Re: Traumatisoituminen lääkkeiden päihdekäytön taustalla

Jaska » 07.05.2015 23:21
Ettekö te narkkarit voisi antaa toisillenne vertaistukea ja päästä kuiville?
______

Jaska, haluaisin siirtää eroottiset keskustelumme pois normaaleilta keskusteluareenoilta - voisimmeko tästälähin keskustella tässä?

Tarvitsisin henkilön, johon projisoida (?) kaiken ilman, että minut tuomitaan.

Tiedän, koska yksityisviesteihini ei ole vastattu, että olen todella rakastunut Sinuun, joten voisimmeko vaihtaa numeroita?

En myöskään saa terpiaa, koska olen narkkari.

Oi, Jaska, olen valvonut lähes koko yön vain sinua odotellen. Menen tänään asioille iltapäivästä. Ajattelin, että voisin samalla ostaa sinulle jotakin mukavaa, esimerkiksi kalavehkeitä meidän yhteiselle harrastusreissullemme. Vetouisteletko, tuulastatko vai minkälaista kalastusta harrastamme tulevana kesänä? Entä perhostatko lainkaan, ajattelin jos sidontatarvikkeet kiinnostaisivat?

En ostanut sinulle mitään, enkä itsellenikään. En vain pidä siitä, että minua sanotaan narkkariksi (eikä varmaan pidä välttämättä joku muukaan henkilö). Jos osaat antaa jotakin tukea siihen, kuinka parantua "narkkaruudesta", niin otan mielelläni vastaan. Haluan myös tietää, millä perusteella pidät minua narkkarina, kerrohan. Narkomaanina. Toivon vastaukseksi muutakin kuin pieraisun.

Olen alkoholin väärinkäyttäjä, ehkä alkoholistikin. Mutta: mikä minusta tekee narkkarin?

Jatkoit muiden aloittamaa leimaamista, joten 'vitsi' taisi mennä pieleen.

Mitä Mirri sanoi, niin sitä juuri tarkoitin. Ei se enää haittaa, että olen muiden silmissä "narkkari", mutta omaan ajatusmaailmaan tämä kyllä vaikuttaa liian paljon.

Se on silti vähän väärin, Jaska, että toisen saa vitsillä (?) leimata narkkariksi, koska hän JOUTUU käyttämään lääkkeitä. Varmaan pidät kipulääkkeitä käyttäviä vanhuksiakin narkkareina.

Jaska, olen käyttänyt alkoholia ehkä yli virallisten suositusten tänään, mutta sentään lopetin SSRI:n! Yksi narkkausaine vähemmän on aina enemmän.

Kiitos, vertainen!

Jos vähensit lääkärin sulle määräämää lääkettä omin luvin, on vertaistuki tässä tapauksessa perseestä.

Alkohoolin käytön vähentämisen tulisi aina tapahtua lääkärin valvonnassa.

Hoitotaho on tietoinen, yhteiskunnan resursseja en ilmaiseen lääkäriin menolla tällaisen asian takia tuhlaa. Varmaan kymmenen vuotta olen kuunnellut sitä, että SSRI:tä ei pidä lopettaa, mutta sitä voi kyllä nostaa. Tämän hetkinen "hoitotahoni" on erikoistunut vastuunsiirtoon, että itsehän teen päätökseni, joten ei hätää! Sähköiskuja ja pientä vtutusta lukuunottamatta olo on ihan normaali. Voihan SSRI:n sitten aloittaa uudestaan, jos olo huononee.

Minäkin olen samalla periaatteella lopettanut viinanjuonnin eli täysi kossupullo on kaapissa ja voin milloin tahansa aloittaa juonnin uudelleen, jos tarpeeksi vituttaa.

Se on hyvä! Oliko jotakin erityistä syytä, kun päätit lopettaa alkoholin käytön kokonaan? Edelsikö se joitakin pohdintoja vai oliko se vain "eipä muuten kiinnosta juoda enää"-tyyppinen? Taaskaan ei tarvitse vastata, mutta muitten ajatusten kuuleminen / lukeminen on joskus auttanut itseäkin tajuamaan asioita. Ainakin väliaikaisesti.

Oliskohan tälle ketjulle parempi otsikko joku päihdeketju? Onko tällä palstalla muuten koskaan ollut mitään vertaistuellista meininkiä päihteiden / lääkkeiden lopettamisen suhteen? Vanhalla tukarilla oli ainakin pitkä bentso-ketju, minkä muistan, mutta siihen aikaan en ollut vielä rauhoittaviin koukussa, kun oli mahdollisuus noudattaa S. Anttilan ohjetta.

Minua kyllä kiinnostaisi edelleenkin ryypätä tai ainakin silloin tällöin juoda pullo kossua mutta viina ei sovi mulle. Osittain juomattomuus johtuu fyysisistä sairauksistani mutta olen kyllä päissäni sen verran toope että päätin lopettaa juomisen lähinnä sen vuoksi.

Tattis! Täytyy koettaa ottaa mallia.

Psykopatologia kirjoitti:Alkohoolin käytön vähentämisen tulisi aina tapahtua lääkärin valvonnassa.

Oikeestikkin pitäisi ainakin joissakin tilanteissa. Ammattilaiset osaavat yleensä toimittaa itsensä katkolle, mutta jo uran keskivaiheilla saattaa ilmaantua jopa kuolettavia yllätyksiä. Joillakin ura voi huipentua jo alle kolmekymppisenä, varsinkin jos alkoholin käyttäjä narkkaa samanaikaisesti tai mikäli keho ei ole riittävästi sopeutunut uran tuomiin haasteisiin. Voihan sydänkin pettää jo nuorena. Joissakin tapauksissa ja joillakin ihmisillä myös muut sairaudet kohottavat riskiä entisestään.

Ei kaikkia alkoholisteja / liikakäyttäjiä yritetäkään nykyään raitistaa (kokonaan). Myös vähentämisen voi katsoa olevan hyväksi, mikä on hyvä asia, ehkä se rohkaisee joitakin, jotka eivät halua kokonaan lopettaa, edes vähentämään.

Olen lueskellut päihdelinkkiä, siellä jotkut kirjoittavat, että rauhoittavien lopettaminen on ollut vaikeampaa kuin opiaattien. Kauhistus.

Nyt alkaa olla aika epämiellyttäviksi käyvät sähköiskut ja humpsaukset, mutta SSRI:hin en koske. Luotan siihen, että tämä menee parissa viikossa ohi. Kun olisi rauhoittavia edes, niin ei varmaan humpsaukset näin haittaisi. Tuntuu välillä kuin liikahtaisi puolimetriä paikasta toiseen, niin että HUMPS vaan (vaikka ei tietenkään oikeasti liikahda).

Lisäys: Huh, löytyi muutama rauhoottava, kyllä helepottaa (ainakin hetkeksi).

Olin laillinen narkkari

27.3.2015 Ilona Puhakka https://blogbook.fi/nevergiveup/olin-la ... -narkkari/

Puhutaanpas mielialalääkkeistä.

Linda Manuella kirjoitti hienon tekstin aiheesta. Haluan tuoda toisen samankaltaisen kokemuksen esille. Uskon, että mitä useampi asiasta puhuu ääneen avoimesti, sitä herkemmin asiaan ruvetaan reagoimaan.

Te tiedätte, tiedätte että olen ollut vaikeasti masentunut. Tiedätte, että hain pitkään apua ennen, kun sitä sain. Tiedätte myös sen, että sain apua vasta, kun pystyin vastaamaan myöntävästi kysymykseen: ” oletko suunnitellut itsemurhaa.” Mitä apua sain tuon jälkeen?

Sain heti alkuun lääkityksen – unilääkkeitä, masennuslääkkeitä ja uusistä lääkityksistä puhuttiin koko ajan. Sain kyllä kuuntelevan korvankin, mutta lääkitykseen panostettiin selkeesti enemmän. Henkilökunnasta oli pulaa ja aikoja ei ollut tarjota, reseptejä kylläkin.

Olin siis vaikeasti masentunut, halusin hetkittäin kuolla ja kaappini pursusi kolmiolääkkeitä?

Arvaatte varmaan, että kyllä niitä lääkkeitä on joskus tullut käytettyä väärin. Oli vain helppo ottaa muutama ylimääräinen. Joskus otettiin enemmän, mutta useimmiten vain sen verran, että oli hetken aikaa helppo hengittää.

Tiesinhän minä, että ei se oikein ole, mutta koska ne oli reseptikamaa, ei sitä ajatellut niin pahana asiana. Oikeastaan ei minua sillon kiinnostanut.

Tämän myöntäminen hävettää. Hävettää sanoa, että minulle ei voinut jättää kolmiolääkkeitä pahimpana aikana, mutta koska en saanut apua pyytämällä, oli jotain tehtävä, että kestäisin olon.

Hävettää myöntää, että minut on löydetty vessan lattialta täysin sekaisin olevana ja sen jälkeen pelko perseessä mietitty mitä tapahtuu.

(...)
_________________

En vieläkään tiedä, miten pitää muotoilla lainaukset?

Laitanko lainausmerkkeihin ("..."),

quotella,

vinoksi (i)
vai miten?

Minusta noin on ihan hyvä sellaisenaan varsinkin kun olet laittanut viitteet ym. jo kirjoituksen alkuun.

Sekin käy ihan hyvin, kun olet vaihtanut sen. Kiitos! En aina tajua, jos ei näytetä. Jos ei ole kiirettä, niin järjestele myös uutisen palanen yleiseltä osastolta, koska siinä on kirjoittajan nimi lopussa, niin luulen, että sen pitää olla lopussa myös nytkin, koska se on alkuperäisessäkin. Se on myös erittäin hämäävää, kun uutisissakin lukee joskus "lähde se ja se", kun sekin saattaa näyttää omituiselta.

Itse pystyn parhaiten omassa mielessäni erottelemaan (mikäli kyse ei ole aloitusviestistä) täällä olleen kirjoittajan ajatukset viitatuista ajatuksista, kun lainaukset on vinotettu tai quotettu / quotetettu.