Kirjoittaja Ryysy » 30.04.2015 21:28
Jotenkin sivuhuomiona liittyy ehkä ketjuun tai sitten ei: mutta minua ärsyttää se, että masennus (myös muut mt-häröt) on tosiaan tosi medikalisoituneen oloista nykyään. Harmittaa tai tuntuu, että ihmistä eivät kaikki lääkäritkään osaa katsoa myös psyykkisenä oliona. Tässä sitä sitten ollaan masislääkekoukussa ja vielä muka lisää pitäisi syödä. Koen ajoittain, että ongelmia siirretään vain noilla lääkkeillä. Varmaan en hirveästi valehtele, jos sanon, että SSRI:tä olen popsinut lähes kymmenen vuotta.
Ja ei - en arvostele kenenkään mitään lääkkeitä. Ja todellakin lääkkeet auttavat, myös SSRI... ja ovat monille lähes elintärkeitä. Tämä oli tällainen omakohtainen juttu taas.
Lisäksi kun ajatellaan, että lääkkeet parantavat tavallaan / pitävät ihmisen kunnossa - niin sitten jos syökin lääkkeitä ja on kunnossa - niin katsotaan (koulut, intit, mitkä kaikki) että lääkkeet ovatkin negatiivinen asia. Lääkkeillä siis muka hoidetaan ja koitetaan saada ihmisiä kuntoon, mistä taas seuraa oudosti se, että lääkkeitä syövä ei jotenkin olekaan kunnossa. Epäloogista.
Lääkkeiden käyttöäni on kuulutettu eksäni toimesta ympäri nettiä ja ympäri tuttuja. Olen narkkari jne. Uhkailtu, että kouluun ilmoitetaan että syön lääkkeitä ja lääkäriin otetaan yhteyttä, että olen narkkari, äidilleni ilmoitetaan (jotain en muista edes mitä) ja ja ja.. vaikka mitä. Ihan silkkaa hulluutta. Ainut paha vain oli se, että olin siihen aikaan niin huonossa kunnossa, että pelkäsin oikeasti, että kouluun oli ilmoitetttu, kun sattumalta seuraavana päivänä tuli puhelu - en uskaltanut vastata - vaikka viesti tuli perään ja asia koski ihan eri juttua, jotain hopseja.