Psykopatologia.munfoorumi.com

Tämä foorumi todella opettaa odottamisen taitoa. Täällä ei koko ajan tapahdu mitään. Toivoisin, että jotakin tapahtuisi, mutta pitkiin aikoihin ei tapahdu mitään. Turhauttavaa. Kysymyksiini ei tule vastauksia tai aiheet eivät aina kiinnosta ja jotkin aiheet ovat pelottavia eivätkä saa siten lukemaan lukemaan. Varsinkin foorumin jatkuva päivittäminen jurppii ja paljastaa totuuden -Mitään ei tapahdu Nyt ja heti! Odottaminen lisää vain kärsimystä, pakko välillä tehdä jotakin muuta kuten kuunnella musiikkia tai katsella netti-tv niin odottaminen on paljon helpompaa, kun on jotakin muuta tekemistä sillä aikaa, kun odottaa. Yksi asia mikä minua täällä foorumilla helpottaa odottamista on omien viestieni lukeminen kerta toisensa jälkeen uudestaan. Onko muilla tätä tylsyyden ongelmaa ja kaipuuta hauskuuden äärelle?

Äärimmäinen tylsyysongelma ollut jo pitemmän aikaa. Joskus (toisella foorumilla tosin) valittelin samankaltaisesta asiasta, niin opastivat olemaan itse aktiivisempi.

Tuo on hyvä, että ei lue aiheita, jotka ovat liian pelottavia / luontaantyöntäviä, niin sitten taas osa, joka näistä aiheista haluaa keskustella eivät joudu rajoittamaan omaa ulosantiaan.

Ei ulosantiaan tarvitse minunkaan rajoittaa, olen aktiivisempi kun en rajoittele ulosantiani.

Jos kaikki huomio pyörisi minun ympärilläni, en kärsisi tylsyydestä täällä, vähäisempikin aktiivisuus riittäisi silloin.

Kiitos huomiostasi! Täällä ei kukaan pyöri kenenkään ympärillä. Eikä lähtemisenikään kiinnostaisi ketään. Tykkään olla täällä.

Odotan muitakin asioita kuin foorumiin liittyviä. Mielenterveyttä odotan ja se on tällä hetkellä elämäni keskipiste -kuntoutuminen. Odotan myös, että pystyn tekemään monia asioita mitä en tällä hetkellä pysty tekemään. Eiköhän odottaminen joskus lopu, kun saavuttaa jollakin tavoin päämäränsä ja on tyytyväinen itseensä ja muihin. Toivottavasti olisin joskus valmis pakkaus ettei tarvitsisi enää odottaa mitään. Enköhän saa asiat vielä päätökseen ennen hautaa. Tänään käytin koirat oikein pitkällä lenkillä ja aurinko paistoi, kävin kaverin kanssa kahvilla sekä soiteltua kavereille ja sain hoidettua asioita sekä käytyä kaupassa, olen kuunnellut myös musiikkia ja katsellut telkkua sekä lukenut uutisia. Ei tämä foorumi ole koko elämäni, onneksi! Montaa asiaa sitä ehtii päivän aikana tekemään.

Olen unohtanut koko cocis jutun. Jos olisin tiennyt, että sun teki silloin niin paljon mieli cocista olisin voinut ostaa sulle omankin, jos sulla ei olis ollut rahaa ostaa itsellesi.

Tilanteessa missä lasistani cocista joit oli sellainen, että kun näin juomisesi niin luulin, että vahingossa joit etkä muistanutkaan ettei se ole sinun ja juominen unohtuminen olisi johtunut jännityksestäsi ja hermostuneisuudesta ja siitä, että olisit ollut mietteissäsi. Nolosin sanoa ettei saa, koska ajattelin juomisen olevan nolo vahinko sinulle enkä viittinyt enempää alkaa sinua nolata siinä tilanteessa. Voi olla, että minulle on joskus käynyt niin, että olen vahingossa juonut jonkun lasista (etten olisi enää tiennyt kumpi on enää kumman lasi tai pelästynyt että meninköhän juomaan väärästä lasista etten olisi ollut varma että meninkö nyt vai en, oma reaktioni on varmaan ollut kauhea nolouden tunne. Jokin muistikuva minulla on, että jokin sekaannus lasien tai juomisten kanssa minulla on tullut ja häpesin sitä hirveästi. Sitten on toinen muistikuva, missä kaverini antoi minun juoda cocis pullostaan ja kävi niin, että sinne pulloon kulahti juuri syömääni leipää eikä kaverini enää huolinut itse juoda pullosta ollenkaan vaan heitti roskikseen ja minua hävetti, että olin mennyt pilaamaan hänen juomansa eikä minulla olisi ollut rahaa korvata sitä, vaikka ei hän korvausta vaatinutkaan. Oli tosi noloa pilata juoma.
Myöhemmin rupesin pelkäämään tekosi tahallisuutta, että se olisi johtunut siitä ettei sinulla olisi rajoja.

Hyvää yötä!