Psykopatologia.munfoorumi.com

Taidan olla liian suorasanainen tälle foorumille. Osa on herkkiksiä, eikä ehkä kestä minun ajatuksiani. Enkä nyt tarkoita tällä Kahvia tai Jaskaa.

Hymyhuulet - Savolainen sekaantuja (Kesto 2:10)
https://youtu.be/CSUDLVO3XiQ

Rane kirjoitti:Taidan olla liian suorasanainen tälle foorumille. Osa on herkkiksiä, eikä ehkä kestä minun ajatuksiani. Enkä nyt tarkoita tällä Kahvia tai Jaskaa.

Onneksi ajatukset eivät vahingoita ketään. Puhumiset ja kirjoittamiset ovat toinen juttu.

Niitä tarkoitinkin. Tuskin minun ajatuksiani täällä kukaan pystyy lukemaan. En aina tiedä itsekään, mitä mistäkin pitäisi ajatella, ja miten suhtautua. Sosiaaliset taitoni taitavat olla aika vajavaiset.

Minua vaivaa juuri tuo. Tajuan aina vasta jälkeen päin, miten tyhmästi olen sanonut. Ja joku on ottanut tosissaan ja loukkaantunut. Olen suorastaan vahingollinen. Ympäristöriski. Olenkohan piiloaggressiivinen?

Ryhmäterapia ei kuulemma ole minulle suositeltavaa. Ehkä en siksi ole hyvä ihminen tällä keskustelupalstallakaan. Täällä sentään on pakko vähän harkita, kun kirjoittaminen on vähän hitaampaa, ja laiskakin olen, niin etten kaikkia aivoituksiani viitsi tekstittää. Todellisessa elämässä olen varmasti paljon pahempi. Ei taida ikäkään antaa viisautta, ei. Voi meitä. Onneksenne en ole täällä kovin usein ihmisiä piinaamassa.

Ethän sinä voi tietää, ketä minä piinaan. Tarkoitat varmasti hyvää, mutta minä haluaisin parantaa tapani. En vaan taida pystyä.

Ei suositella ryhmäterapiaa? Milläköhän perusteella? Ja kuka näin on sanonut?

Vaarana töksäyttelyssä on se, että joutuukin itse vaaran vyöhykkeelle.

Psykologi sanoi. Syytä ei kertonut.

Ei se sovi kaikille. Muttei liity välttämättä mitenkään töksäyttelyyn tai suorapuheisuuteen. Suorapuheisuushan on usein juuri hyvä ominaisuus riippuen toki siitä mitä sillä tarkoitetaan. Yleensä kun ihmiset ovat kiertelyn ja kaartelun ammattilaisia, niin siksi ehkä suorapuheisuus tai -sanaisuus voi tuntua oudolta.

Ongelmaksi voisi tulla se, että olen (ollut) hyvin puhelias, eivätkä toiset saisi suunvuoroa. En jaksa odotella, jos hiljaisuus jatkuu pitkään. Pakko päästä sitten itse ääneen. Sellainen voi loukata hiljaisia ihmisiä. Tuo asia on tosin jo muuttunut. Oikeastaan haluan olla nykyisin enemmän kuuntelulinjalla ja sanon jotakin, jos tunnen sen jotenkin velvollisuudekseni, enkä aina silloinkaan. Tämän olen huomannut normaalielämässä ihmisten parissa, en missään terapiaryhmässä.

Minä en suosittelisi ryhmäterapiaa kenellekään. Mutta toisaalta en ole psykologikaan.

Olen ollut ryhmä-terapiassa. En tykännyt. Haluan keskustella kahdenkesken mielummin.