Mitä kannattaisi opiskella?

[Kyllästynyt]

Puheterapeuteista on huutava pula.

[Mirri]

Riippuu pohjakoulutuksesta mitä aikuisena kannattaisi opiskella.

Toimitilapalvelut on yksi laaja ala, joka yleensä potee kroonista työvoimapulaa tarvitessaan ammattikoulutettua väkeä.
http://www.ammattinetti.fi/ammattinetti ... 92306D341D

[Ryysy]

Sosiaalialaa on niin monenlaista.

Pitäisikö ajatella kliseisesti niin että "millaisena näet itsesi viiden vuoden kuluttua suhteessa työelämään". Eri koulutukset tietysti kestävät eri pituisia ajanjaksoja myös opiskelijasta itsestään riippuen... mutta jos nyt saisi nähdä itsensä vaikkapa täysin valmistuneena ja työelämässä olevana, niin millaisessa työssä haluaisi olla?

Itselläni tulee aina hirveä ristiriita kykyjen suhteen. Mihin pystyn, mihin en, mikä on realistista... Ihmiset eivät muutenkaan näe toistensa (vielä piilossa olevaa) potentiaalia. Tälle viimeisimmälle alalle kun lähdin, niin ihan oikeasti monet ovat sanoneet, että "en uskonut että selviäisit opiskeluissa näinkin pitkälle". Yksi kaveri jopa heitti ja nyt omasta mielestään lupasi, että "saat 200 euroa, jos joskus valmistut tuosta koulusta". Kertoo jotakin minusta ja kyvyistäni sekin. Toisaalta sitten taas äiti sanoo ihan vastakkaista "sinun olisi pitänyt valmistua jo, eihän se ole kuin hutaista vain".

Omalla kohdallani näen myös mielenterveysongelmat jotenkin esteenä (sosiaali)alalle hakeutumisen suhteen. Muutkin kyllä huomaavat sen, että olen ajoittain outo tai "tasapainoton". Tuota tasapainottomuutta on itse vaikea huomata toki, mutta olen saanut asiasta palautetta tyyliin "vaikutat nyt paljon tasapainoisemmalta kuin puoli vuotta sitten, tosin olihan sinulla silloin se ero ja muuta"...

Meni ohi aiheen, mutta arvelen, ettei aloittaja höpinöistäni pahastu.

[M.Aitoparta]

Mitens ylempi amk-tutkinto? En osaa kyllä arvioida lisääkö se työmahdollisuuksia, mutta luulisi, että osaamista lisäisi.

[Valkosiipi]

Ympäristöalalla koulutuksella kuin koulutuksella on työpaikat kiven alla, jos haluaa ajatella työllistymistä. Muotiala, jonne monet haluavat.

[jardin]

Ympäristöalalla palkka on myös huono ja yleensä saa jonkun projekti-työpaikan joka kestää vuoden tai pari.

Ravitsemusneuvojaksi opiskelua suosittelen.

[Psykopatologia]

Myös älyn taso on tärkeä.

[Ryysy]

Tuo äly on vaikea kriteeri, kun älyäkin voi oppia (jos matemaattisista älykkyystesteistä puhutaan). Kuitenkin taas älylliset kyvyt rajoittavat jonkin verran: jos kaikki maailman ihmiset pääsisivät opiskelemaan lääkäreiksi tai fysiikan tutkijoiksi, en uskoisi, että läheskään kaikki (suomalaiset) näistä opinnoista selviäisivät. Osin liittyy opittuun pohjatietoon - aina lapsesta saakka, osin sitten älyllisiin kykyihin.

Myös äly on vaikea kriteeri siinä mielessä. Että kymmenen saman koulutuksen saanutta - no vaikkapa insinööriä (tai muu matemaattistyyppinen (?) ala) valmistuu, niin kuka heistä työllistyy? Se, jolla on korkeimmat arvosanat vai se, joka on myös sosiaalisesti lahjakas tai älykäs? Veikkaan, että se, jolla on sosiaaliset taidot mallillaan.

Olen miettinyt kuinka paljon kykyjään voi muuttaa. Kun olen nähnyt niin paljon edistystä ja muustosta eri ihmisissä. Esim. huonosta taiteilijasta tuleekin koulutuksen myötä hyvä taiteilija tai huonosta kirjoittajasta koulutuksen myötä hyvä kirjoittaja. Tällaisissa vähemmän matemaattisissa asioissa kehittymistä on helpompi arvioida.

Sitten taas sosiaalisuus ja erilainen sosiaalinen älykkyys... voiko pystymetsästä nostetusta stressiherkästä psykopaatista tulla hyvä lähihoitaja? No, ei varmasti, ainakaan pelkällä koulutuksella.

Sosiaalialasta (sosionomi) kun olen kysynyt ihmisiltä kokemuksia, niin yksi vastaus oli hyvä "no ainakin opiskellessa oppi kirjoittamaan jos ei muuta". Silti sosiaalialalle valitaan tietynlaisia ihmisiä, siksi on soveltuvuuskokeet... Persoonallisuus ja se sosiaalinen älykkyys vaikuttaa myös.

Pitkäjänteisyys ja sellainen keskittymiskyky, jos sitä on luontaisesti, niin auttaa ihan alalla kuin alalla. Minulla on pitkäjänteisyyttä nolla (tai lähes nolla), mikä vaikeuttaa aina kaikkea opiskelua, jossa tuloksia ei saavuteta heti. Motivaatio on myös tosi tärkeätä - äärimmäisiä vaikeuksia löytää motivaatiota siihen mitä pitäisi tehdä (asiassa kuin asiassa), jos asia on vaikea tai sattuu olemaan jotakin mielenkiintoisempaa ympärillä. Minulla on myös sellainen että saatan kiinnostua aika monentyyppisistä asioista, mutta kaikista aina vain vähäksi aikaa. Se näkyy jo ihan siinä, että aloitan miljoona (no melkein) ketjua enkä sitten jaksakaan jatkaa niissä asioiden pohdiskelua. Tai jos jokin elokuva on tylsä, en jaksa katsoa sitä. Myös tämmöiset ominaisuudet ovat mielestäni hyvin oleellisia opiskelussa omalla kohdallani siis.

Pitkäjänteisyys, keskittyminen, motivaatio. Pitäisin näitä jopa tärkeämpänä kuin älyä - vaikka toki, jos älyä on riittävästi, keksii ihminen ehkä keinot, kuinka näitä ominaisuuksia itsessään kehittää.

Aaaap! Yksi tärkeä juttu jäi mainitsematta: RAHA. Jos ei ole rahaa opiskella (tai siis elää ja syödä siinä opiskelun ohessa), ei paljon opiskelu kiinnosta.

[Mirri]

Mirrin toimitilapalveluja katselin myös, mutta en oikein saanut kiinni vielä mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Olettaisin, että olisin hyödyllisempi kuitenkin jossain muussa kuin siivoojan hommissa vaikka kyseessä on aivan oiva työ. Pelkään vaan, että työ olisi liian käytännöllistä tällaiselle "haahuilijalle". Joskus olin siivoushommissa, ja se oli hankalaa siksi, koska en muistanut mitä olin jo siivonnut, koska olin niin ajatuksissani ja siivosin joka päivä saman tilan. Piti kehittää systeemit siihen, että siivosin aina samassa järjestyksessä, jotta tiesin missä vaiheessa olin menossa.

Toimitilapalvelut on nimensa mukaisesti laaja palveluala, jossa voi valmistua siivoojaksi, laitoshuoltajaksi, 'talkkariksi', aula- ja vastaanottopalvelujen suoritusportaan työntekijäksi, tai esimiestöihin ja organisaattoriksi - kuten amk-restonomiksi, joka voi työskennellä toimitilapalvelujen suunnittelijana, esimiehenä, opettajana...
Suorittavassa työssä toimitilapalvelujen ammattilaiset ovat nykyisin usein yhdenlaisia 'tuhattaitureita', joiden toimenkuvaan kuuluu monenlaista käytännön työtä. Sellainen ei varmaankaan sovi haahuiluun taipuvaiselle ihmiselle.
Mutta sopisiko alan ylempi koulutus - kuten restonomitutkinto - sitä en osaa sanoa. Luulen kuitenkin, että aika paljon käytännöllistä organisointikykyä kyseisen alan esimieshommissakin vaaditaan.

Niin tai näin, alalla on työvoimapulaa, joten työllistymisen kannalta se on varteenotettava vaihtoehto leipäpuuksi. Muut asiat ovat tietysti toinen juttu.

[Ryysy]

Toimitilapalvelut tosiaan tuovat mieleen jonkin stereotypisen siivoojan homman. Jotkut ihmiset tykkäävät nähdä kättensä jäljen, siten jonkinlainen siivoustakin sisältävä työ voi olla ihan hyvä. Jotkut nauttivat siitä, kun saavat laittaa tavarat juuri tiettyyn hienoon järjestykseen. Sama juttu kirjastotyöntekijöillä, heilläkin työhön kuuluu tuota järjestelemistä, kirjojen täytyy olla juuri kauniisti rivissä hyllyssä ja oikein jaoteltuina. Se työ ei lopu ikinä, koska epäjärjestystä tulee koko ajan lisää.

Käsitykseni mukaan siivoojilla on huono palkka, myös laitosten ruuantekijöillä (mikä se ammatti nyt on) on liian huono palkka. Vaikka kaikki tekevät kuitenkin tärkeää työtä. Olen ollut joskus siivoushommissa ja sain yllätys yllätys - huonoa palautetta ja usein. Mielelläni järjestelen esim. yhden pienen kohdan kokonaan, mutta kun pitäisi siivota tai järjestellä isoja kokonaisuuksia, niin tulee sellainen huokaus ja olo, että "kuinka pystyn tähän".

Sama juttu missä tahansa, isot kokonaisuudet - apua! Pienet muuttuvat yksityiskohdat - jee! Myös suurpiirteisyys taitaa olla yksi ominaisuuteni.

Sori kun tulen tähän ketjuun hyppimään, mutta kun itselleni on lapsesta saakka ollut täysi mysteeri se, "mikä minusta tulee isona". Ei ole koskaan ollut mitään käsitystä. Siksi olenkin aina eri impulssien mukaan ajelehtinut milloin minnekin.

Siivoojan työstä vielä se, että ne kaikki koneella ajelut tuntuvat ihan todella pelottavilta. En tykkää erilaisista "ajettavista" laitteista tai siitä, että johonkin laitteeseen tulee vika.

[Valkosiipi]

Ymmärrän kyllä, että on tärkeää, että sosiaalialalle valikoituisi alalle soveltuvia persoonia, mutta minun on vaikea hyväksyä, että olisin jotenkin niin "poikkeava", että on tärkeää, että juuri minä pysyisin sieltä poissa (koska en ole esimerkiksi psykopaatti). Toisaalta myös soveltuvuuskokeiden luotettavuus arveluttaa yleisellä tasolla (koska niistä pääsee läpi esimerkiksi psykopaatteja).

Jos pääsee soveltuvuuskokeiden kautta sosiaalialan koulutukseen, on varmasti riittävän soveltuva tekemään myös sosiaalialan työtä.
Soveltuvuuskokeet on siitä hyviä, ettei tarvitse oikeastaan itse päättää sopiiko alalle vai ei. Joku muu ratkaisee sen.

Tietysti myöhemmin voi tulla kaikenlaisia esteitä työn tekemiselle. Tai kiinnostus työhön voi lopahtaa.
Mutta sellaisia on vaikea ennakoida siinä vaiheessa kun hakeutuu koulutukseen.

Jos ei pääse koulutkseen, silloin on tyytyminen siihen, että oma ala on jotain muuta kuin sosiaaliala.

[Ryysy]

Jos ei pääse koulutkseen, silloin on tyytyminen siihen, että oma ala on jotain muuta kuin sosiaaliala.

Monet käy soveltuvuuskokeissa monta kertaa. Joskus on tyytyminen siihen, että kolmas kerta onnistaa... Ovatko valinnan aiemmin tehneet siis olleet väärässä vai onko valittu muuttunut? Tuuripeliä. Kun pääsin sosionomiksi (ensi yrityksellä), opiskelin ulkoa mitä musteläikissä pitää nähdä ja googletin mitä kannattaa piirrellä... psykologi sattui silloin olemaan "hällä väliä"-tyyppi, ryhmäkeskusteluaiheena oli mielenterveyden ongelmista kärsivän auttaminen. Yllätys, yllätys... tuurilla pääsin. (Mutten ottanut vastaan ko. paikkaa.)

Ymn, tästä on aikaa noin 8 vuotta - sen jälkeen olen käynyt saman alan valintakokeissa kaksi kertaa... tästä on aikaa... en osaa sanoa. Mutta kokeet eivät ainakaan tuolloin olleet muuttuneet. Ehkä nykyään ovat hieman erilaisia ja joku ulkopuolinen valinnan muka osaa tehdä oikein. En silti usko. Tuuria.

[Valkosiipi]

Monet käy soveltuvuuskokeissa monta kertaa. Joskus on tyytyminen siihen, että kolmas kerta onnistaa... Ovatko valinnan aiemmin tehneet siis olleet väärässä vai onko valittu muuttunut? Tuuripeliä.

Ajattelin, että jos ylipäätään pääsee kouluun. Vaikka sitten viidennellä kerralla.
Varmasti on myös tuuripeliä. Mutta jos viidennelläkään kerralla ei pääse sisään, on ehkä ajateltava, että sosiaaliala ei ole oma juttu.

[Ryysy]

En vieläkään usko tuota soveltuvuuskoe-asiaa... kai siinä jokin idea on, että niitä pidetään. Kuitenkin kun sosiaalialasta puhutaan, on kyseessä aika laaja kokonaisuus. Henkilökohtaiset avustajat - heille ei ole (yleensä) mitään koulutusvaatimusta, silti moni homma sisältää työtä, mikä vastaa ehkä jossakin määrin lähihoitajan tekemiä tehtäviä. Osa avustajan tehtävistä keskittyy tietysti vain vapaa-ajan viettoon.

Hoitoalalle pääsee myös suhteellisen helposti pienen mutkan kautta tekemään sijaisuuksia. Esim. jos on ollut työharjoittelussa, saattaa yhtäkkiä tullakin puhelu, että "hei, tuletko meille pariksi viikoksi tuuraamaan"...

Minulla kai kaikki mahdolliset asiat, mitkä estävät sosiaalialalla opiskelun, silti en keksi mitään muuta alaa mikä a) työllistäisi ja b) sopisi.

Hum. kasv. ala (varmaan muillakin sos. aloilla suht samat) joitain terveysvaatimuksia (opintopolku.fi)

sellainen psyykkinen tai fyysinen sairaus tai vamma, joka estää käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen osallistumisen, kuten psykoottistasoinen oireilu tai vakavasti toimintakykyä laskeva masennus
vakava sosiaalisten tilanteiden pelkotila tai viittomisen estävä sairaus tai vamma
muu sairaus tai vamma, joka vaarantaa opiskelijan oman tai muiden käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen
osallistuvien tai niissä työskentelevien terveyden tai turvallisuuden
päihteiden ongelmakäyttö tai päihderiippuvuus.
--

Masikseni ei laske toimintakykyä, ainoastaan ajoittain näin voi käydä (yksi sairausloma ollut)
Sosiaalisten tilanteiden pelko on järkky ilman bentsodiatsepiineja.
Päihteiden ongelmakäyttö. Kyllä, vastuutonta ollut alkoholin kanssa ja sen näen aidosti rajoittavana asiana. Ja sitten taas - mikä on päihde? Bentsot ovat joidenkin mielestä päihteitä, eivät lääkkeitä. Mitä jos soveltuvuuskokeessa kertoisi oman lääkearsenaalinsa... voisi tulla erikoisia katseita.

Mielestäni, ainakin nykyään kaikkein olennaisin asia tästä puuttuu, mikä sosiaalialalla toimimisen estää, nimittäin TUPAKOINTI. Nykyään missään ei saa tupakoida. Se pitäisi ehdottomasti olla tuossa estolistalla.

[Valkosiipi]

Ei taida olla paljon merkitystä, uskooko soveltuvuuskokeisiin vai ei.

Ei pääsykokeet tai soveltuvuuskokeet yhdessä todistuksen kanssa ole sen kummempaa
kuin oppilaitosten tapa laittaa kehittelemillään perusteilla hakijat järjestykseen.
AMK:ssa sosiaali- ja terveysalalla muistaakseni pääsykokeiden merkitys oli 60% ja todistus 40% kokonaispisteistä,
kun esim. kaupallisella puolella pääsykokeiden merkitys on 40%, todistus 60%.

Jos koulutukseen on paljon hakijoita, kuten etelän suurten kaupunkien ammattikorkeakouluihin usein on,
voidaan tarvita paljonkin yhteispisteitä, että pääsee sisään.
Pienten paikkakuntien oppilaitoksissa voi olla jopa enemmän paikkoja kuin hakijoita.
Kouluun voi päästä sisään alimmilla mahdollisilla soveltuvuuspisteillä.

[Valkosiipi]

Niinpä Flower. Missään ei sanota, etteivätkö kaikki lailliset keinot olisi sallittuja, jos jonnekin haluaa.

Lisäksi kannattaa vähän selvitellä, miten paljon mihinkin kouluun on ollut hakijoita.
Turha hakea sinne, minne kaikki haluavat, jos kohtuullisella etäisyydellä on koulu johon on päässyt vähän helpommalla.

[Ryysy]

Eilen on näköjään alkanut AMK- ja yliopistojen yhteishaku.

[Ryysy]

Minä muuten haen johonkin saatanan perkeleen koulunpaskaan, josta valmistumalla saan ammatin. Ja se on jokin sosiaaliala. Ja sillä selvä. Vaikka en alalle sovikaan, niin olisipa ainakin töitä. (Anteeksi kielenkäyttö, vihastuttaa vaan niin, kun ei ikinä saa töitä.)

[Valkosiipi]

Miksi et sopisi alalle. Johan kerran pääsit sosionomikouluun. Ei lähihoitajakaan ole huono vaihtoehto.
Sitten vaan skarppaat työharjoittelut. Monet työllistyy harjoittelupaikkoihinsa.

[Noolan]

Minusta lähihoitajakoulu on erittäin huono vaihtoehto mikäki itsekin jo tietää olevansa alalle sopeutumaton, sosionomina nyt on hieman paremmat mahdollisuudet silti pärjätä.
Yhteiskunnan ikärakenteen vuoksi on päädytty jo useiden vuosien ajan kouluttamaan lähihoitajiksi keitä ikinä kynnelle vain kykenee, soveltuvuudesta viis, ja ongelmat on havaittu hyvin ongelmallisina kentällä. Ikävintä tässä on se, että nykyään lähihoitajakoulutuksen katsotaan soveltuvan enää hoivapalveluihin eli käytännössä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat (vanhukset) saavat ongelmaisia hoitajia itselleen. Toisaalta mikäli itsensä kanssa on pulmia, voi silti soveltua vaikkapa juurikin vanhusten hoivaamiseen mikäli vain on voimavaroja empaattisuuteen, jaksaa vuorotyön kuormituksen sekä kohdata elämän hiipumiseen liittyvää raadollisempaa puolta. Ongelmaksi asia muodostuu kuitenkin silloin jos hoitajan ongelmat ovat myös päihdeongelmia ja vanhusten lääkkeitä alkaa kadota vääriin taskuihin. Onneksi kokonaisten reseptien kohdalla tätä mahdollisuutta ei enää ole, mutta esim. kotihoidossa arvotavara on myös helposti varastettavissa.

Omaa itseään ajatellen ei paljoa auta jos "skarppaa harjoittelut", sitä samaa "skarppaamista" kun olisi edessä seuraavat parikymmentä vuotta.