Psykopatologia.munfoorumi.com

Ei ole pakko suoriutua ja suorittaa. Säästyy monelta aivo- ja sydäninfarktilta kun antaa elämän mennä omalla painollaan.

Sateentekijä kirjoitti:http://www.tehy.fi/tehy-lehti/2013/tehy-lehti-7-2013/pakko-tehda/

Lähteenä käytetty: Joanna Rose ja Aleksander Perski: Ylitunnollisuus – Eroon suorittamisen pakosta. Minerva Kustannus Oy

"Oletko siivousfriikki? Haluat, että koti on aina tiptop ja siivoilet kaiken aikaa. Sovi muiden perheenjäsenten kanssa, että kerran viikossa pidetään yhteinen siivouspäivä."

Tuo on ärsyttävä ja pöhkö neuvo. Etenkin jos sen ottaa kirjaimellisesti. Ja miten muuten neuvot on tarkoitettu otettavaksi?

Siivoamisesta neuvotaan yleisesti, että on päivittäistä, viikoittaista, kuukausittaista ja puolivuotista siivoamista. Niin toimien pääsee vähemmällä työllä siivoamisen suhteen eikä siivoaminen muodosta suurta vaivaa ja ongelmaa.

Mikäli nuo toiminnot jäävät suorittamatta, seuraa ikävä kaaos, jonka selvittäminen on todellakin suorittamista ikävimmästä päästä. Mikäli kukin perheenjäsen ei korjaa jälkiään päivittäin, seuraa yhden suorittavan henkilön päälle kasautuva kaaos. Pelkkä viikottainen siivoaminen ei yksinkertaisesti riitä, jos elää jäljellejäävän ajan "kuin pellossa".

Elämänohje on pöhkö juuri siksi.

Kaikkein parasta hankkia siivooja niin eipä tarvi siivoamisen vuoksi stressata (kuin korkeintaan siivoojan palkanmaksupäivänä).

Elämä ei ole suorittamista. Siivous jossain määrin on, kuten yleensä mikä tahansa työ on. Ihmisille yritetään syöttää sellaista paskaa, että työn ei kuuluisi olla suorittamista. Työ on suorittamista ja moni saa tyydytystä suorittamisesta. Niin on hyvä ja kuuluu ollakin.

Sitä asettaa tavoitteita ja sitä myötä paineita itselleen, mutta niistä saa, kun asiat tulee hoidettua tyydytystä (ainakin joskus).

Työnarkomaanien elämä on suorittamista.

En tunne sellaisia.

Minä tunnen. Äiti.