Psykopatologia.munfoorumi.com

-

Minä tykkään ja teen sitä vieläkin aina silloin tällöin. Viimeksi su Sipoossa.

Tuo kuuluu minulla siihen aikaan kun pentuseni olivat vielä mukana. Nykyään haluan nukkua omassa sängyssä, enkä Laavulla itikoiden syötävänä. Se vaeltaminen oli ihanaa aikaa, metsä oli hieno, nykyään vain pelottava.

-

Se on metsä, joka rauhoittaa.

Se hiljaisuus mikä metsässä on, on niin aisteja avaava, ettei missään, ei merelläkään, vaikka siitäkin nautin, kun veneessä nukuttiin. Mutta metsässä tulee tunne, että kuulun tänne ja kun makaa kalliolla sammalikossa ja tiirailee puita, tunnit kuluvat huomaamatta ja kaikki murheet häipyy. Täytyy olla ainakin pari päivää vaelluksella, sitten vasta on yhtä metsän kanssa. tunne on hieno.

Kuulostaa ihanalta, kun vain vielä itsekin saisi aikaiseksi.

Tai puuton tunturikin rauhoittaa, jos ei ole mettää lähellä.

Totta töriset sateentekijä. Olen kokenut Norjan pohjoispuolen kauneuden, Skibotn on koluttu, samoin Aavasaksa, Hammerfest, Tromssa. Suomen puolelta Lappi ja Koli ovat olleet rakkaita paikkoja.
Kuitenkaan ei tarvitse välttämättä nuin kauas mennä, vaan lähempänäkin voi olla hyvin kiehtovia paikkoja, metsiä, mäkiä, järviä...Kaikki eivät saa samoista asioista iloa, mutta minulle juuri luonto on se juttu, joka tuo elämääni lohtua, rauhaa ja iloa.

Mikä sinua Jill siinä Aavasaksassa viehätti?
Kävit kai Kilpisjärvelläkin ja minusta outoa ettet sitä mainitse Suomen puolelta vaan Aavasaksan mikä minusta ei ole kovin kummoinen paikka verrattuna noihin muihin käymiisi paikkoihin.

Minä olen vain utelias, kun Aavasaksaa harvoin mainitaan.
Minusta Kilpisjärvi on ehdoton ykkönen Suomen puolelta, siellä on aina luntakin juhannuksenakin.

Ajettiin Aavasaksan läpi ja oli sellaista nummea ja aroa eli karua, josta tykkäsin. Mutta minä olenkin vähän outo. Sen kummemmin en tutustunut.

Voi anteeksi, tarkoitus oli kirjoittaa Altasta eikä Aavasaksasta. Altan läpi siis ajettiin ja siellä oli ihanan karua.

Jill kirjoitti:Ajettiin Aavasaksan läpi ja oli sellaista nummea ja aroa eli karua, josta tykkäsin. Mutta minä olenkin vähän outo. Sen kummemmin en tutustunut.

Voi anteeksi, tarkoitus oli kirjoittaa Altasta eikä Aavasaksasta. Altan läpi siis ajettiin ja siellä oli ihanan karua.

Minä vaan sitä, kun Aavasaksa on lappalaisille nuorille vähän sellainen biletyspaikka, pussikaljaa ja makkaraa.
Kun vanhempani olivat nuoria, siellä oli aina juhannuksena suuret juhlat.

Alta on hieno paikka.

Aika tylsää se on sellaiselle joka ei nyt just pidä tuntureista.
Yksi sukulainen tuli Hesasta lomalle ja sille oli tuskaa pitkät ajomatkat ja samat tunturimaisemat. Innostui vasta, kun pääsi Tromssaan tai Kirkkoniemeen ostoksille.
Samoin siitä oli hulppeaa käydä Ruotsin puolella pienissä kaupoissa joissa myytiin erilaisia coca-colaa.

Ihan kuin minulla: en kestäisi loputtomia teitä, tunturit pelottavat, mutta naapurin puolen kaupoissa ois mukava tutkia. Siis näin turistina, jos asuisin siellä kauan, sopeutuisin kai?