Psykopatologia.munfoorumi.com

Päivää. Saako tästä kioskista hyvää mieltä jos ei maksa mitään, niin otan sitä

Vihaan valehtelua! (otsake muutettu "tyhjänpäiväistä")

Sateentekijä, kiva, että poistit sen silmille hyppivän otsikon.

No niin, antakaa tulla, kun avasin ihan mirrin toivomuksesta taas yhden ketjun,
kysykää toki, yritän parhaan kykyni mukaan vastata!

Millaisen mirrin toivomuksesta aloitit tämän ketjun; et ainakaan minun toivomuksestani, kuten hyvin tiedät.

Pyydän sinua poistamaan nimimerkkini otsikosta.

No santra, lausahda jotain kuolematonta nyt.

Sateentekijä
höpö höpö, mua ei huvita leikkiä pikkulasta enää.
Sopiiko näin?

Sateentekijä, lisäsin edelliseen viestiini pyynnön, mutta se saattoi jäädä sinulta huomaamatta, kun väliin ehti tulla viesti.

Tässä asia uudelleen:
Pyydän sinua poistamaan nimimerkkini otsikosta.

Sateentekijä kirjoitti:Mirri, miksi? Sinähän itse eroitat lauseita asiayhteydestään niin, että koko juttu muodostuu aivan erilaiseksi kuin alunperin oli tarkoitettu? Nyt maistat omaa lääkettäsi . Jos on katkeraa, minkä sille voi.

Nyt olisi uuden ketjun aloituksen paikka, jos toimisin sinun tyylilläsi. Otsikkona olisi: Santra/Saara/Sateentekijä, pyyntö sinulle!

Minun puolestani olkoon. Sateentekijä, luotan siihen, että tämän ketjun aloitus tarjoaa sinulle jotakin tyydytystä ja mielihyvää - jotakin sellaista, joka ei ole minulta pois.

Sateentekijä, mikä tarkoitus tämän ketjun otsikolla on?

Olet ymmärtänyt väärin.

Siis tarkoitat, että sinun tarkoituksesi oli saada keskustelua itsestäsi.

Sateentekijä, tuossa onkin hyvä lopetus tälle ketjulle otsikoineen: höpöhöpö.

Tapana on kyllä ollut pyynnöstä poistaa pyydetty juttu. Eli sitten vasta voi jotain vaatia, kun on itsekkin yhteistyöhaluinen.

Noin minäkin ajattelen.

Mutta mitä tehdä, kun yx vaan jököttää tollona?

Tämän ketjun osalta voitaisiin katsoa kuka jököttää pisimpään: minä nimimerkkeineni komeilemassa ketjun otsikossa vai ketjun aloittaja omassa järkähtämättömyydessään - eikö?

Tämän ketjun ja sen otsikon osalta mielestäni olisi mahdollista, että annettaisiin itsekseen ja omaan tahtiinsa vaipua koko roskan otsikoineen päivineen. Kukaan ei sanoisi mitään, eikä nostaisi ketjua ylös... Sillä tavoin saataisiin rauhassa jököttää molemmat; niin minä kuin Sateentekijä.

Sateentekijä, tämän ketjun otsikossa komeilee aina vain minun nimimerkkini. Joten voisitko Mirrin toivomuksesta lopettaa kommentoimisen ja antaa tämän ketjun vaipua unholan suohon?
Minä - Mirri - tekisin samoin, ja meidän yhteisellä päättäväisyydellä tämä ketju lakkaisi elämästä; kun me kaksi emme sanoisi tähän enää mitään. Jos muut haluaisivat jatkaa, he sitten jatkaisivat ja keskustelisivat keskenään.

Toivottavasti et pidä tätä aivan mahdottomana ja toteuttamiskelvottomana ehdotuksena.

Tässä on mun mielestä jotain valaisevaa, jos miettii Pp. 'virkaa' täällä.

TYÖTÄ SYDÄMELLÄ http://www.tili-ilo.fi/index.php/blogi/ ... ings/leena

Posted by Leena Koivu keskiviikko, 27 elokuu 2014 (Yleiset)

Jo Pikku Prinssi (Antoine de Saint- Exupéry) sanoi, että vain sydämellään pystyy näkemään.

Kaikilla on oma arvomaailma, joka on syntynyt mahdollisesti kasvatuksen tuloksena tai omien kokemusten muokkaamana. Arvot voivat muuttua ajan myötä ja ne ovat aina oikeita sillä hetkellä, jolloin niitä sovellamme. Jos elämä kierähtää sivuun omista arvoista, tuntuu se silloin hankalalta ja epätyydyttävältä. Mutta aina kun joku oikeasti uskoo meihin ja tukee meitä tuputtamatta omia arvojaan, voimme päästä jaloillemme ja omalle arvojemme mukaiselle tielle tekemään omia ihmeitämme.

Kaikilla on myös tarve olla merkittävä. Kun toimimme auttajana, meidän ei pidä käyttää energiaamme oman tarpeemme tyydyttämiseen. Silloin on vain asiakkaan tarpeen tyydyttäminen tärkeää. Asiakastyössä oma ego on hiljennettävä ja annettava asiakkaalle tila. Egon hiljentäminen ei välttämättä ole helppoa, koska se vaatii huomiota ja todisteita siitä, että olemme hyviä.

Jos kuuntelemme huolimattomasti, on mahdollista, että sorrumme sorkkimaan ihmisen elämää sieltä, missä tarvetta ei ole. Vaikka meillä auttajilla on monenlaisia keinoja ihmisten auttamiseen, joskus riittää vähempikin. Pahimmillaan keksimme ratkaisun asiakkaan puolesta ja sen jälkeen johdattelemme häntä siihen. Kuitenkin ainut asiantuntija, joka tietää miten toimia ja mitä tarvitsee, on asiakas itse.
Jokainen ihminen on yksilö ja hänen kokemuksensa ovat yksilöllisiä, hänen tulkintansa ja kokemuksista syntyneet uskomuksensa ovat yksilöllisiä. Nämä saa selville vain kyselemällä ja aidosti kuuntelemalla niin, että sulkee pois omat hyvät vastauksensa.

Meillä, jotka toimimme ihmisten kanssa, on suuri vastuu omasta toiminnastamme ja sen vaikutuksesta toisen kasvuun ja laajentumiseen. Jos pystymme saamaan yhteyden toiseen ihmiseen ja aidosti kuulemaan, mikä hänelle on tärkeää siinä hetkessä, saamme omankin elämän kukoistamaan. Silmillä näemme vain sen, mitä omat uskomuksemme antavat myöten, korvilla kuulemme vain sen, mitä haluamme kuulla, mutta sydän tietää kaiken.

Liimattu apu ei pysy mukana, mutta jos saa toisen oman vastuun syntymään ja kasvamaan, mikään ei estä ihmistä pääsemästä hänen omiin tavoitteisiinsa. Voimme tarjota valittavaksi keinoja, joita toinen käyttää tai ei käytä. Jokaisen valinnan tulee olla asiakkaan oma valinta. Joskus myös valinta on, ettei hän halua parantua, kehittyä tai kasvaa. Silloin on hyväksyttävä, että sekin on ok. Jokaisella ihmisellä on olemassa voimavarat sellaiseen kasvuun, johon hän on valmis sillä hetkellä.

Kun teemme tätä työtä, emme voi antaa oman syyllisyyden ohjata. Emme myöskään koskaan voi syyttää asiakasta hänen tilanteestaan. Ainoastaan, kun työtämme ohjaa rakkaus, antaa se asiakkaalle mahdollisuuden muutokseen. Vain rakkaus, jonka lähde on sydämemme viisaus.