"mistä plasebo tietää"
Lähetetty: 05.11.2014 08:42Lumeen arvoitus http://www.hs.fi/tiede/a1415074709225
Plasebo eli lumelääke on noussut tutkimuksen ja väittelyjen aiheeksi.
Kuinka pilleri, joka ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta, voi toimia kuin
oikea lääke? Kuinka paljon koululääketiede käyttää lääkkeitä ja hoitoja,
jotka ovatkin lumetta? TIEDE 5.11.2014 2:00 | 0 | Anne Karuvuori
Ensin faktat. Plasebo eli lumelääke saa aivoissa aikaan todellisia muutoksia ja aktivoi suureksi osaksi
samoja neurokemiallisia prosesseja kuin oikea lääke.
Tämä on todettu useissa tutkimuksissa sen jälkeen, kun aivoja opittiin kuvantamaan.
Sinänsä lumevaikutus on tunnettu iät ajat. Perinteisissä lääketutkimuksissa puolet potilaista on saanut
oikeaa lääkettä ja puolet lumelääkettä. Koehenkilöt eivät ole tienneet, kumpaan ryhmään he kuuluvat.
Usein myös lumelääkettä saaneet ovat ilmoittaneet oireidensa helpottuneen. Viime vuosiin asti se on
kuitattu kuvitteluksi.
Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson sanoo
kuvantamistutkimusten osoittavan kiistattomasti, että lumevaikutus on todellista.
Hän pitää suorastaan tieteellisenä vallankumouksena sitä, ettei plasebo – tuo vaatimaton sokeripilleri
tai suolavesiliuos – vaikuta vain yhdellä tavalla vaan käyttää eri väyliä sen mukaan, mihin oireisiin sitä
on annettu.
Esimerkiksi kipupotilaalla lumelääke aktivoi nimenomaan kipua sääteleviä opioidijärjestelmiä,
kun Parkinson-potilaalla se kiihdyttää hermovälittäjäaine dopamiinin aineenvaihduntaa.
Juuri dopamiinivaje on Parkinsonin taudin oireiden keskeinen syy. Aivoissa näkyvät muutokset
korreloivat lisäksi suoraan oireiden kanssa: mitä enemmän plasebo aktivoi potilaan dopamiini-
systeemejä, sitä enemmän oireet, kuten jäykkyys ja vapina, lievittyvät.
"Kuuma kysymys on, mistä plasebo tietää, kuinka sen pitää vaikuttaa, ja osaa linkittyä juuri
oikeisiin systeemeihin", Karlsson pohtii.
Niinpä. Itse pilleri ei tietenkään ole neurokemiallinen nero, vaan plasebovaikutuksessa on tavalla
tai toisella kyse ihmisen alitajuisista toipumismekanismeista ja siitä, miten ne käynnistyvät.
Vahvin oletus on, että systeemiä ohjaavat potilaan omat odotukset oireidensa helpottumisesta.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että hoito tehoaa paremmin, jos potilas luottaa siihen.
Pilleri tai pistos voi vahvistaa jo sinänsä potilaan odotuksia, mutta Karlsson arvelee, että lume-
vaikutuksen ytimessä on potilaan ja lääkärin välinen hoitosuhde. Plasebotutkijat puhuvat jopa
hoidon rituaaleista, joita ihmiskunta on soveltanut aikojen alusta asti.
Karlsson käyttää termiä toivoefekti: kun lääkäri pitää yllä potilaan toiveikkuutta ja saa potilaan
tuntemaan, että tämä on osaavissa käsissä, hän samalla tukee toipumisjärjestelmien käynnistymistä.
Tämä asettaa uuteen valoon muun muassa sen, mitä lääkäri potilaalleen kertoo.
Tähän saakka on ajateltu, että potilaan pitää saada tietää sairautensa ennuste – silloinkin, kun se
on huono. Tätä Karlsson ei kyseenalaista, mutta hänen mielestään pitäisi vakavasti punnita, mitä
potilas saamallaan tiedolla tekee.
"Vievätkö faktat toipumista huonompaan vai parempaan suuntaan?"
Eettiset toimikunnat myöntävät plasebotutkimuksille lupia usein nihkeästi ja vain hyvin lyhyiksi
jaksoiksi. Sen vuoksi ei ole pystytty selvittämään esimerkiksi sitä, kuinka kauan lumevaikutus kestää.
Toipumisen mekanismien tutkimusta vaikeuttaa sekin tosiasia, että aivot ovat universumin rakenteista
ylivoimaisesti mutkikkain. Pelkästään hermovälittäjäaineita on lukematon määrä, mutta niiden
järjestelmistä pystytään kuvantamaan vasta muutamia.
Myös immuunivastetta tunnetaan vähän. Ei edes tiedetä, reagoiko se lumeeseen. Karlsson pitää sitä
hyvin mahdollisena.
Hän viittaa masennukseen, joka altistaa monille fyysisille sairauksille. Oletettavasti taustalla ovat
juuri masennukseen liittyvät immunologiset muutokset.
"Kiinnostavaa on, että masennuksen keskeinen oire on nimenomaan toivottomuus."
Lumevaikutusta tulisi Karlssonin mielestä hyödyntää hoidossa ehdottomasti nykyistä enemmän.
Tässä hän tekee selvän pesäeron uskomushoitoihin. Potilasta ei saa huijata.
Siksi myös lumelääkkeen käyttö on epäeettistä.
"Sen sijaan, jos lääkäri käyttää parhaita tunnettuja hoitokeinoja, korostaa niiden positiivisia vaikutuksia
ja vahvistaa potilaan toivoa realistisissa puitteissa, on epäeettistä jättää tämä komponentti potilaan
hyväksi käyttämättä." [PP]
10:18
Lumeleikkaus helpotti polvivaivaa (5.11.2014) http://www.hs.fi/tiede/a1415074690359
Plasebo eli lumelääke on noussut tutkimuksen ja väittelyjen aiheeksi.
Kuinka pilleri, joka ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta, voi toimia kuin
oikea lääke? Kuinka paljon koululääketiede käyttää lääkkeitä ja hoitoja,
jotka ovatkin lumetta? TIEDE 5.11.2014 2:00 | 0 | Anne Karuvuori
Ensin faktat. Plasebo eli lumelääke saa aivoissa aikaan todellisia muutoksia ja aktivoi suureksi osaksi
samoja neurokemiallisia prosesseja kuin oikea lääke.
Tämä on todettu useissa tutkimuksissa sen jälkeen, kun aivoja opittiin kuvantamaan.
Sinänsä lumevaikutus on tunnettu iät ajat. Perinteisissä lääketutkimuksissa puolet potilaista on saanut
oikeaa lääkettä ja puolet lumelääkettä. Koehenkilöt eivät ole tienneet, kumpaan ryhmään he kuuluvat.
Usein myös lumelääkettä saaneet ovat ilmoittaneet oireidensa helpottuneen. Viime vuosiin asti se on
kuitattu kuvitteluksi.
Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson sanoo
kuvantamistutkimusten osoittavan kiistattomasti, että lumevaikutus on todellista.
Hän pitää suorastaan tieteellisenä vallankumouksena sitä, ettei plasebo – tuo vaatimaton sokeripilleri
tai suolavesiliuos – vaikuta vain yhdellä tavalla vaan käyttää eri väyliä sen mukaan, mihin oireisiin sitä
on annettu.
Esimerkiksi kipupotilaalla lumelääke aktivoi nimenomaan kipua sääteleviä opioidijärjestelmiä,
kun Parkinson-potilaalla se kiihdyttää hermovälittäjäaine dopamiinin aineenvaihduntaa.
Juuri dopamiinivaje on Parkinsonin taudin oireiden keskeinen syy. Aivoissa näkyvät muutokset
korreloivat lisäksi suoraan oireiden kanssa: mitä enemmän plasebo aktivoi potilaan dopamiini-
systeemejä, sitä enemmän oireet, kuten jäykkyys ja vapina, lievittyvät.
"Kuuma kysymys on, mistä plasebo tietää, kuinka sen pitää vaikuttaa, ja osaa linkittyä juuri
oikeisiin systeemeihin", Karlsson pohtii.
Niinpä. Itse pilleri ei tietenkään ole neurokemiallinen nero, vaan plasebovaikutuksessa on tavalla
tai toisella kyse ihmisen alitajuisista toipumismekanismeista ja siitä, miten ne käynnistyvät.
Vahvin oletus on, että systeemiä ohjaavat potilaan omat odotukset oireidensa helpottumisesta.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että hoito tehoaa paremmin, jos potilas luottaa siihen.
Pilleri tai pistos voi vahvistaa jo sinänsä potilaan odotuksia, mutta Karlsson arvelee, että lume-
vaikutuksen ytimessä on potilaan ja lääkärin välinen hoitosuhde. Plasebotutkijat puhuvat jopa
hoidon rituaaleista, joita ihmiskunta on soveltanut aikojen alusta asti.
Karlsson käyttää termiä toivoefekti: kun lääkäri pitää yllä potilaan toiveikkuutta ja saa potilaan
tuntemaan, että tämä on osaavissa käsissä, hän samalla tukee toipumisjärjestelmien käynnistymistä.
Tämä asettaa uuteen valoon muun muassa sen, mitä lääkäri potilaalleen kertoo.
Tähän saakka on ajateltu, että potilaan pitää saada tietää sairautensa ennuste – silloinkin, kun se
on huono. Tätä Karlsson ei kyseenalaista, mutta hänen mielestään pitäisi vakavasti punnita, mitä
potilas saamallaan tiedolla tekee.
"Vievätkö faktat toipumista huonompaan vai parempaan suuntaan?"
Eettiset toimikunnat myöntävät plasebotutkimuksille lupia usein nihkeästi ja vain hyvin lyhyiksi
jaksoiksi. Sen vuoksi ei ole pystytty selvittämään esimerkiksi sitä, kuinka kauan lumevaikutus kestää.
Toipumisen mekanismien tutkimusta vaikeuttaa sekin tosiasia, että aivot ovat universumin rakenteista
ylivoimaisesti mutkikkain. Pelkästään hermovälittäjäaineita on lukematon määrä, mutta niiden
järjestelmistä pystytään kuvantamaan vasta muutamia.
Myös immuunivastetta tunnetaan vähän. Ei edes tiedetä, reagoiko se lumeeseen. Karlsson pitää sitä
hyvin mahdollisena.
Hän viittaa masennukseen, joka altistaa monille fyysisille sairauksille. Oletettavasti taustalla ovat
juuri masennukseen liittyvät immunologiset muutokset.
"Kiinnostavaa on, että masennuksen keskeinen oire on nimenomaan toivottomuus."
Lumevaikutusta tulisi Karlssonin mielestä hyödyntää hoidossa ehdottomasti nykyistä enemmän.
Tässä hän tekee selvän pesäeron uskomushoitoihin. Potilasta ei saa huijata.
Siksi myös lumelääkkeen käyttö on epäeettistä.
"Sen sijaan, jos lääkäri käyttää parhaita tunnettuja hoitokeinoja, korostaa niiden positiivisia vaikutuksia
ja vahvistaa potilaan toivoa realistisissa puitteissa, on epäeettistä jättää tämä komponentti potilaan
hyväksi käyttämättä." [PP]
10:18
Lumeleikkaus helpotti polvivaivaa (5.11.2014) http://www.hs.fi/tiede/a1415074690359