Psykopatologia.munfoorumi.com

Miten siinä kyselyssä voi saada murskaavia tuloksia; eihän se anna mitään palautetta.

Niin tosiaan tehtiin. Vertailu muihin ihmisiin tuottaa usein lyttääviä tuloksia; siksi mielestäni olisi parasta olla vertaamatta.

En mie mittää kyselyä tehnyt. Oon aina ollut yksinäinen.
Olen sellainen yössä hohtava hattiwatti.
Mikä psykopatologinen selitys löytyy jatkuvalle yksinäisyyden tunteelle?

Mutta minun liittoni on hyvä ja minulla on ystäviä. Ei minun pitäisi olla yksinäinen.

Jill kirjoitti:- -
Mikä psykopatologinen selitys löytyy jatkuvalle yksinäisyyden tunteelle?

Jotkut puhuvat annihilaatioahdistuksesta. Toiset eroahdistuksesta viitaten kai varhaislapsuuden äiti-lapsi-suhteeseen.

Voihan sitä oppia sietämään ja sitten se ei tunnukaan enää niin pahalta. Koska ei yksinäisyyden tunteessa sinänsä ole mitään tappavaa, jos osaa suhteuttaa/hahmottaa tilansa oikein ympäröivään kokonaisuuteen. Eikä koe sitä vankilana, eristyksenä tms, eikä se ole sitä.

En tiedä onko tämä sairasta tai normaalia, mutta niinkauan kuin on puhelin ja netti yhteys, en tunne yksinäisyyttä. Tylsistymistä vaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen on niin työlästä, että en viitsi vaivautaua ja tunnen itseni painostetuksi jo kun joku vieraampi kysyy
'saanko tulla kylään viikonloppuna' lyön puhelimen kiinni, ettei vaan tarvia sopia mitn.
En keratakaikkiaan jaksa yhtään kuunnella uusien ihmisten juttuja elämästään ja muutahan niillä ei olekkaan.
Onneksi on netti ja tämä palsta, jossa voi luulla tuntevansa kaikki niin hyvin, ettei ala väsyä.
*kaikella lämmöllä silti *

Tosiaan tässäkin ketjussa häiritsee hirveesti tää kirjoitus pulinan kuunteleminen. Ei saa sananvuoroa-

Voisimmeko opetella sanavaihtoa?

Sivistyssanakirja:sananvaihto
(lyhyt) keskustelu. esim. Meillä oli aikaa vain hätäiseen sananvaihtoon.
kiivassävyinen, tavallisesti lyhyt väittely, keskustelu, sanaharkka, osapuolten tiukka sananvaihto.

Kiss: "En keratakaikkiaan jaksa yhtään kuunnella uusien ihmisten juttuja elämästään ja muutahan niillä ei olekkaan."
Ainahan voit lukea päiväkirjoja. Ja onhan yleisellä olemassa huippukiinnostava yhteiskunnallinen monologini.

kiss kirjoitti:En tiedä onko tämä sairasta tai normaalia, mutta niinkauan kuin on puhelin ja netti yhteys, en tunne yksinäisyyttä. Tylsistymistä vaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen on niin työlästä, että en viitsi vaivautaua ja tunnen itseni painostetuksi jo kun joku vieraampi kysyy
'saanko tulla kylään viikonloppuna' lyön puhelimen kiinni, ettei vaan tarvia sopia mitn.
En keratakaikkiaan jaksa yhtään kuunnella uusien ihmisten juttuja elämästään ja muutahan niillä ei olekkaan.
Onneksi on netti ja tämä palsta, jossa voi luulla tuntevansa kaikki niin hyvin, ettei ala väsyä.
*kaikella lämmöllä silti *

Vähän samaan malliin minulla. Paitsi, että minä nykyisen masennukseni keskellä en jaksa edes tylsistyä elävien ihmissuhteiden puuttumisen vuoksi. Päinvastoin huokaisen helpotuksesta: luojan kiitos, ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä puhumattakaan, että pitäisi yrittää tutustua heihin...

Niinpä elän tyytyväisenä 'ylhäisessä yksinäisyydessäni' tai 'yksinäisessä ylhäisyydessäni' - miten päin vain. On huojentavaa tietää, ettei tarvitse edes yrittää olla sosiaalinen ja ihmisystävällinen yhtään sen enempää kuin nykyiset olemattomat voimat sallivat. Ja että saa ihan luvan kanssa (kuntoutustuen turvin) eristäytyä juuri niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta.