PP.lle ja miksei muillekin pakurista kiinnostuneilletiedoksi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakurik%C3%A4%C3%A4p%C3%A4Luontais- ja kansanlääkinnässä
Luontaislääkinnässä pakuria pidetään adaptogeenina,joka laajasti parantaa eliön kykyä sopeutua ympäristötekijöihin ja välttämään näiden aiheuttamaa vahinkoa ilman merkittäviä sivuvaikutuksia. Kaukoidän kulttuureissa adaptogeeni on tavallinen termi, mutta länsimaisessa lääketieteessä käsitettä pidetään yleisesti kiistanalaisena.
Pakuria tiedetään käytetyn kansanlääkinnässä ainakin 1500–1600-luvuilta lähtien Pohjois-Euroopassa, erityisesti Venäjällä, Puolassa ja Baltian maissa. Siperiassa sitä on käytetty erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen ja hantien keskuudessa muun muassa sydän- ja maksavaivoihin.Aleksandr Solženitsyn toi pakurin lääkekäytön länsimaalaisten laajempaan tietoon vuonna 1968 kerrottuaan siitä kirjassaan Syöpäosasto. Esimerkiksi hantit ovat käyttäneet pakuria ja muita sieniä perinteisesti kansanlääkinnässään, mutta eivät ravintona. Pakurista voidaan esimerkiksi keittää teetä tai käyttää sitä alkoholiuutteiden eli tinktuuroiden valmistamiseen Sota-aikana oli Suomessa kaupan kahvinkorvikkeena niin sanottua tikka-teetä, joka oli valmistettu pakuriaineksista.
Evira kielsi vuonna 2010 pakurin kaupallisen käytön tutkimusten ajaksi, mutta on sallinut sen pienimuotoisena seuraavan vuoden syksystä alkaen esimerkiksi teen ja mausteiden sekä ravintolisien yhteydessä. Evira katsoo, että laajempi kaupallinen käyttöönotto edellyttää, että sille myönnetään uuselintarvikeasetuksen mukainen ravintolupa.
Vaikuttavat aineet
Broom icon.svg
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Energia; 159,4 kcal/100 g. Proteiinit: 2,40-2.47 %. Hiilihydraatit: 71,9-75,8 %, joista 32,6 % lingiinejä. 12,0 % beetaglukaaneja. Rasvat: 2,37-2,40 %. Kuiva-aine: 90,7 %. Vesi: 9,26-13,2 %. Tuhka: 1,6-14,5 %. Kuitu, liukenematon: 61 % Kuitu, liukeneva: 3,9 %. Hivenaineet: boori, kromi, kupari, mangaani, seleeni ja sinkki. Kivennäisaineet: antimoni, barium, vismutti, kalsium, cesium, rauta, germanium, magnesium, fosfori, kalium, rubidium, pii ja rikki. Muut ainesosat: B1-, B2-, B3-, B5-, B6-, D2-vitamiinit, beeta-D-glukaanit, proteiineihin kiinnittyneet xylogalaktoglukaanit, alfaglukaanit, heteroglukaanit, lanosterolit, ergosterolit, betuliini, betuliinihappo, lupeoli ja muita betuliinijohdannaisia, melaniinit, superoksididismutaasi (SOD), useita fenolihappoja, polyfenoleja, oksidoituneet triterpeenit, peptidejä, inotidoli, inobliinit A-C, felligridiinit D, E ja G, styrylpyrooni, tanniinit, ergosteroli peroksidit, triterpenoidaaliset saponiinit, ainakin 20 erilaista lanostaani-tyypin triterpeeniä, 15 flavonoidia, 9 bentsoehapon johdannaista, 10 hispidiinin analogia, ainakin 58 eri eteeristä öljyä ja 15 eri aminohappoa.
Pakurikääpä sisältää yli 200 tunnistettua yhdistettä, joista eniten tutkittujen joukossa monet beetaglukaaneina tunnetut monimutkaiset sokeriyhdisteet. Sienten solukalvot koostuvat pääasiassa beetaglukaaneista, kitiinistä, alfaglukaaneista ja glykoproteiineista. Pakurikäävästä on tunnistettu ainakin 27 eri beetaglukaania, joiden pitoisuudet vaihtelevat sienissä kasvupaikasta riippuen. Vuonna 2008 tutkijat löysivät villeistä pakurikäävistä 8,1-10,7 g/100 g beetaglukaaneja. Toisessa analyysissä pakurikääpäjauhe sisälsi 81,9 mg/g beeta 1,3-1,6-glukaaneja ja 149,4 mg/g alfaglukaaneja.lähde?
Pakurin pintaosa sisältää paljon melaniinia,[22] joka antaa sille tyypillisen mustan värin. Koivuhartsi, koivukamferi tai betuliini on nimitys pentasykliselle triterpeenialkoholille, jota saadaan eristettyä varsin tehokkaasti koivun vaaleasta kuoresta ja tuohesta uuttamalla. Pakurikääpä tiivistää isäntäpuuna toimivasta koivusta betuliinia., joka on bakteereja tappava aseptinen aine. Betuliinin on tutkimuksissa todettu olevan ihmiselle melko turvallinen
Pakureita elävällä keväisellä koivulla.
Pakuria on tutkittu ensisijaisesti eläinkokeilla ja koeputkiolosuhteissa. Väitteet sen suotuisista terveysvaikutuksista perustuvat pitkälti näihin tutkimuksiin. Pakurin terveysvaikutuksista ei ole tehty pitkäkestoisia ja laajoja kliinisiä ihmistutkimuksia, jotka osoittaisivat terveysvaikutukset aukottomasti Lisätutkimuksia tarvitaan edelleen. Koska laajoja kliinisiä kokeita ei ole tehty, ei terveysväittämiä saa Suomessa myöskään käyttää pakurin markkinoinnissa.[3] Pakurikäävällä suoritetut kliiniset kokeet ovat keskittyneet pääasiassa vatsa-suolikanavat vaivojen ympärille Eräillä pakuriuutteilla on ollut koeputkioloissa yhtä ihmisen paksusuolisyöpäsolukkoa (HT-29) apoptoosin avulla estävä vaikutus.
Käyttörajoitukset ja sivuvaikutukset
Pakuria ei pidä kerätä maanteiden, kaupunkien tai teollisuusalueiden lähettyviltä, koska se kerää itseensä muiden sienien tapaan ympäristön raskasmetalleja. Pakuri ei sisällä trehaloosia ja sopii siksi trehaloosi-intoleranssista kärsiville sieniallergikoille. Drugsfort-nettiapteekki ei suosittele pakurikäävästä valmistetun Befungin-nimisen lääkeliuoksen käyttöä raskaana oleville, imettäville, alle 2-vuotiaille lapsille, verenkiertohäiriöitä sairastaville, munuais- tai maksasairauksista kärsiville. Sivusto myös mainitsee liuoksen mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi verenkiertohäiriöt, anemian, suurentuneen valkosolujen määrän (leukosytoosi) ja verihiutaleiden liikakasvun (trombosytoosi). Lisäksi sivuvaikutuksina mainitaan ripuli, rytmihäiriöt, kuumeilu ja hiustenlähtö.[27][28] Osa sivuvaikutuksista kuten päänsärky, ripuli ja kuumeilu saattavat selittyä lääkeliuoksen nestettä poistavilla ominaisuuksilla.
Eräät eläimillä suoritetut kokeet viittaavat siihen, ettei pakuriteellä eikä pakurista tyypillisesti kaupallisiin tarkoituksiin valmistetuilla uutoksilla ole todettu haitallisia vaikutuksia, silloin kun niitä ei käytetä elintarvikkeiden tavoin, vaan lisäravinteena.
Vaikka sienten ja siten myös kääpien keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin, pakurin keruuta ei tähän käytännössä lueta, sillä käävän aiheuttamaa kasvannaista ei saa kerätyksi puuta vahingoittamatta.
Kritiikkiä luontaistuotetta vastaan
Pakurista valmistetun luontaistuotteen markkinointia kaiken parantavana ihmelääkkeenä on kritisoitu julkisuudessa. Itä-Suomen yliopiston dosentti Veijo Saanon mukaan väitteet pakurin terveysvaikutuksista ovat näennäistieteellisiä ja kyseessä olevan varsin tyypillisen uskomuslääkinnän. Saano korostaa, että on olemassa suuri määrä koeputkiolosuhteissa antitumorisia vaikutuksia osoittaneita aineita, joista ehkä vain joka kymmenestuhannes kyetään jalostamaan ihmisille sopivaan lääkekäyttöön.