Pitääkö negatiiviset tunteet torjua?

[saara]

Minä itse olen mitä suurimmassa määrin tunneihminen, niin ilossa kuin surussakin, vihassa ja rakkaudessa, kaikissa tunnetiloissa menen äärimmäisyyteen.
Kaikenlaiset tunnetilat kuuluvat elämään.Ne tekevät siitä sen rikkaan vaikka usein niin tuskaisen kokonaisuuden.

Negatiiviset tunteet tulevat nekin totaalisina, kun ovat tullakseen. Pitäisikö niitä edes yrittää torjua? Mielestäni kaikki ne on koettava vaikka kuinka sattuisi.Mutta niitten jälkeen on osattava taas elää.Olen itse oppinut "kantapään kautta" jollain tavoin hallitsemaan tunneryöppyjä. Tosin niitä tulee edelleenkin, kun tunneihminen olen.

Negatiivisuuteen pysähtyminen on haitallista.Tunteitten patoaminen synnyttää masennusta, depressiota ja niissä velloessaan unohtaa kaiken muun. Todellisuus hämärtyy elämän ollessa yhtä murheen laaksoa.Tiedän omasta kokemuksestani. On ollut muutamakin tapaus elämässäni jolloin olisi mieli vain päästä pois..Onneksi olen jaksanut taistella.Tosin en yksin olisi ikinä siihen pystynyt. Ammattiapu , sanottakoon siitä mitä tahansa, on ainakin minua auttanut tunteitteni käsittelyssä ja uuden alun löytämisessä.Samoin oikeanlainen lääkitys.

Jokaiselle tunnetilalle on aikansa, ne vaan on elettävä.

[Noolan]

Kuulostaa varsin epävakaalta.

[Psykopatologia]

Aloitusviestissä "torjuntaa" käytetään kahdessa eri merkityksessä:

1) torjunta defenssinä (re-pressio), jolloin viitataan tiedostamiseen, ja
2) torjunta "patoamisena", jolloin viitataan manifestiin käyttäytymiseen.

Tällöin:
1) ei pidä;
2) kyllä ja ei; harkinnan paikka.

[Mirri]

.

[Psykopatologia]

...joka nykyään on myös diagnostinen luokka.

[saara]

Epävakaa persoonallisuushäiriö
( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00994
Lääkärikirja Duodecim
24.8.2014
psykiatrian erikoislääkäri Maaria Koivisto ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila
Kirjoittajat lisätty 21.9klo 17.30

Epävakaata persoonallisuutta luonnehtii pitkäkestoinen ihmissuhteiden, minäkuvan ja tunteiden epävakaus sekä huomattava impulsiivisuus. Subjektiivisesti yksilö kokee usein voimakasta tuskaa, jota hänen on vaikea kestää ja jonka kanssa hän siksi yrittää tulla toimeen usein epätoivoisin, itsetuhoisin tavoin. Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. Tunnetilan muutoksia laukaisevat erityisen tyypillisesti ihmissuhteissa tapahtuvat asiat, jotka yksilö voi mieltää esimerkiksi torjunnaksi, välittämisen puutteeksi, hylkäämiseksi tmv. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat usein myös hyvin sensitiivisiä ympäröiville olosuhteille. Muutokset ulkoisissa turvaa tuottavissa puitteissa voivat vaikuttaa vointiin varsin paljon. Voimakkaat tunnetilat tiivistyvät usein äärimäisen psyykkisen tuskan ja toivottomuuden tunteiden sävyttämiksi kriiseiksi. Häiriön akuuttivaiheessa voi vaikuttaa siltä, että uusi kriisi ilmenee pian yksilön toivottua edellisestä.

Oirekuva

Mielialan vaihtelevuus on epävakaan persoonallisuuden keskeinen piirre. Mieli on äärettömän reaktiivinen. Tämä ilmenee tiheinä muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Toisin kuin esimerkiksi kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, epävakaat negatiiviset mielitilat eivät ole kovin pitkäkestoisia. Ne kestävät tavallisesti joitakin tunteja, mutta voivat kyllä kestää joitakin päiviä.

Häiriötä voi luonnehtia myös suhteeton vihaisuus sekä vaikeus säädellä sen ilmaisua. Tätä voi laukaista erityisesti kokemus huolenpidon menettämisestä, toisen välinpitämättömyydestä tai laiminlyönnistä. Viha voi ilmetä sarkasmina, pitkäkestoisena katkeruutena tai sanallisina hyökkäyksinä. Joskus se voi yltyä suoranaiseksi raivoksi ja purkautua toiminnaksi, kuten esineiden heittelemiseksi tai tappelemiseksi. Toisin kuin joistakin muista personallisuushäiriöistä kärsivät, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät kokevat yleensä hallitsemattoman vihan ilmaisun jälkeen häpeää ja syyllisyyttä, ja tällaiset vihan ilmaukset usein voimistavat entisestään kielteistä minäkuvaa ja kokemusta itsestä pahana. Myös päinvastainen tilanne, vaikeus ilmaista jämäkkyyttä tai vihaisuutta silloin kun tämä olisi asianmukaista, on yleinen ja voi myös johtaa vihan tunteisiin.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän ihmissuhteet voivat muodostua epävakaiksi ja intensiivisiksi, ts. niihin voi liittyä hyvin voimakkaita tunteita ja suhtautumistavan vaihteluita. Ihmissuhteista voi tulla nopeasti läheisiä, ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä voi edellyttää toisen viettävän paljon aikaa kanssaan ja itse avautua varhaisessa vaiheessa kertoen esimerkiksi hyvin henkilökohtaisia yksityiskohtia itsestään ja elämästään. Hän voi myös kokea toisen ihmisen eri hetkinä eri tavalla, esimerkiksi toisina hetkinä hyväntahtoisena ja tukea tarjoavana ja toisina taas pahantahtoisena ja julmasti rankaisevana. Tällaiset vaihdokset voivat johtua voimakkaasta tarpeesta saada osakseen välittämistä sekä illuusion romahtamiseen liittyvästä pettymyksestä, kun ihanteellista välittämistä ei olekaan saatavissa. Myös pelätyn hylkäämisen jatkuva ennakointi vaikuttanee siihen, miten kokemus toisesta vaihtelee nopeasti. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä kokee herkästi, että toinen ei välitä hänestä, ei anna tarpeeksi eikä ole riittävästi läsnä.

Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko on yleistä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä mieltää usein "hylkäämisen" johtuvan siitä, että hän on paha. Monien on vaikea kestää yksin oloa. Yksin jääminen voi tuntua suunnattomana turvattomuutena, joka on kuin pienen lapsen hätää. Läheisiä ihmissuhteita voivat sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä esimerkiksi tarkistelemalla, takertumalla toiseen tai anelemalla häntä olemaan lähtemättä tai jättämättä. Itsetuhoinen käyttäytyminen on tavallista hylätyksi tulemisen pelon yhteydessä.

Persoonallisuuden epävakauteen voi liittyä identiteetin epävakaus. Identiteetti tarkoittaa vakaata kokemusta itsestä, joka mahdollistaa itsen kokemisen pysyvänä, samana, jatkuvana ja yhtenäisenä hetkestä toiseen. Identiteettihäiriöstä kärsivän käsitys itsestä, henkilökohtaisista arvoista ja elämäntavoitteista voi vaihdella. Nämä vaihtelut ilmenevät äkillisinä muutoksina suhteessa työpaikkoihin, uraan liittyviin päämääriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, ystäviin ja ydinkokemukseen itsestä. Minäkuvaa sävyttää usein kokemus itsestä pahana. Lisäksi epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä voi ajoin kokea kuin ei olisi lainkaan olemassa. Tällainen kokemus ilmenee yleensä hetkinä, jolloin merkitykselliseltä tuntuvaa yhteyttä positiivisena koettuun, tukea antavaan tärkeään toiseen ihmiseen ei ole saatavilla. Myös toimintakyky voi vaihdella erittäin paljon hetkestä toiseen.

Pitkäkestoinen tyhjyyden tunne on yksi epävakaan persoonallisuuden piirre. Se voi kytkeytyä pitkästymisen, yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteisiin ja tuntua olona, jota ei ole helppo kuvailla. Tyhjyyttä kokiessaan yksilö voi epäillä jopa sitä, onko hän ylipäätään olemassa. Tyhjyyden tunne voi johtaa kyvyttömyyteen tehdä mitään silloinkin, kun jonkin asian tekeminen olisi suotavaa tai tarpeellista, esimerkiksi sänkyyn jäämiseen opiskelemaan lähtemisen sijaan.

Impulsiivisuus tarkoittaa taipumusta reagoida mielijohteesta, yllykkeiden pohjalta. Epävakaaseen persoonallisuuteen voi liittyä impulsiivista käyttäytymistä, kuten pelaamista, lukuisien ja pitkien puheluiden soittamista, suojaamattomia tai muuten harkitsemattomia seksikontakteja, liiallista alkoholin, muiden päihteiden tai lääkkeiden käyttöä tai näiden käyttöä sopimattomaan aikaan, ahmimista, ostelua tai varastelua. Impulsiivinen käyttäytyminen voi ilmetä myös tapaamisten perumisena tai vaikeuksina pitää kiinni sopimuksista. Impulsiivisen toiminnan ensisijaisena tavoitteena on välttää kokemasta negatiivisia tunteita tai aistimuksia ja/tai kokea positiivisia tunteita lyhyellä aikavälillä. Vaikeimmillaan impulsiivisuus voi merkittävästi vaarantaa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ruumiillista terveyttä ja henkeä, ja se häiritsee usein pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista.

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön voi liittyä toistuvaa itsetuhoista käyttäytymistä. Itsetuhokäyttäytymistä voi laukaista esimerkiksi erouhka, kokemus torjunnasta tai ympäristön vaatimustason noususta ja yksilöön kohdistuvista isommista odotuksista, mm. suuremmasta vastuun ottamisesta. Vaikka häiriöön liittyy taipumusta vahingoittaa itseä vailla kuolemanaietta – tavallisesti pyrkimyksenä lievittää ahdistusta, epätodellista oloa tai kokemusta omasta pahuudesta – itsemurhan riski on epävakaassa persoonallisuushäiriössä merkittävä ja itsemurhayritykset yleisiä.

Alttius kokea outoja, epätodellisia oloja tai epäluuloiset ajatukset ovat suhteellisen tavallisia epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä silloin kun he kokevat psyykkistä stressiä. Lääketieteellisessä ja psykologisessa kirjallisuudessa ensin mainittua kutsutaan dissosiaatioksi (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»1). Ihminen voi kokea tilapäisesti ikään kuin hän ei olisi oma itsensä. Hän voi esimerkiksi kokea katselevansa itseään itsensä ulkopuolelta tai kokea toimivansa kuin elokuvassa tai unessa. Ruumis tai jokin ruumiinosa voi tuntua oudolta ja muuttuneelta. Myös ympäristö voi tuntua oudolta ja epätodelliselta, esimerkiksi muut ihmiset voivat näyttää vierailta tai kuin roboteilta. Muistin tai ajantajun tilapäinen kadottaminen on niin ikään mahdollista, ts. henkilö voi havahtua huomaamaan, ettei hän tiedä, mitä on ollut tekemässä tai missä on ollut.

Voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen stressin yhteydessä yksilö voi kokea myös epäluuloisuutta tai epäluottamusta muita kohtaan. Hän voi esimerkiksi kokea muiden kääntyneen vihamielisesti häntä vastaan tai epäillä heidän seuraavan tai vainoavan häntä. Ilmeisesti myös aistihairahdukset ovat suhteellisen tavallisia. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä tällaiset epätodelliset kokemukset ja harhaluulot ilmenevät nimenomaan psyykkisen stressin hetkinä, erityisen tyypillisesti silloin kun yksilö kokee todellisen tai kuvitellun hylkäämisen tai kun hänen osakseen saama huolenpito vähenee. Toisin kuin psykoosisairauksien yhteydessä, tällaiset oireet ovat tyypillisesti melko nopeasti ohimeneviä. Ne väistyvät tavallisesti suhteellisen nopeasti, minuuttien tai tuntien kuluessa. Koettu tai todellinen välittämisen ja huolenpidon palauttaminen voi korjata tällaiset oireet.

Häiriön toteaminen

Jos edellä kuvatuista kursivoiduista yhdeksästä oireesta viisi täyttyy, on hyödyllistä pyytää asiantuntija-arviota. Epävakaan persoonallisuuden toteaminen edellyttää oireiston ilmentymistä monella elämänalueella pitkäkestoisesti murrosiän lopulta tai nuorelta aikuisiältä alkaen. Epävakaata persoonallisuushäiriötä ei todeta, jos ongelmat ilmenevät vain yhdessä ihmissuhteessa tai ainoastaan tietyssä elämän kriisikohdassa

Samanaikaiset häiriöt

Muut samanaikaiset psyykkiset häiriöt ovat yleisiä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä. Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suurentunut riski kärsiä samanaikaisesti masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Samanaikaiset päihdeongelmat, syömishäiriöt, traumaperäinen stressihäiriö sekä tarkkaavaisuushäiriöt ovat myös yleisiä.

Kehittyminen, kulku ja ennuste

Persoonallisuudella tarkoitetaan varsin pysyviä piirteitä ihmisen ajattelussa ja havaitsemisessa, tunteissa ja toiminnassa. Monet persoonallisuuden piirteet esiintyvät jatkumolla, ts. eri ihmisillä on normaalisti vaihtelevia määriä tiettyä piirrettä. Tunteiden intensiteetti ja ailahtelevuus ja impulsiivisuus ovat tällaisia normaaleja piirreominaisuuksia, jotka epävakaasta persoonallisuushäiriöistä kärsivillä ovat keskimääräistä korostuneempia. Siten taipumus impulsiivisuuteen, alttius kokea voimakkaita tunteita ja taipumus intensiivisiin ihmissuhteisiin ovat usein elinikäisiä, mutta hoidolla voidaan tarvittaessa vaikuttaa siihen, kuinka yksilö niitä ilmentää.

Epävakaan persoonallisuuden kehittymiselle altistavat ilmeisesti sekä perintö- että ympäristötekijät. Näitä ja niiden monimutkaisia yhteisvaikutuksia tunnetaan vielä hyvin vaillinaisesti. Häiriö on noin viisi kertaa yleisempi siitä kärsivien ensimmäisen asteen sukulaisilla kuin väestössä keskimäärin. Identtisten kaksosten riski sairastua on selvästi isompi kuin epäidenttisten, mikä viittaa geneettisen alttiuden olemassaoloon. Ympäristötekijöistä varhaisen kiintymyssuhteen turvattomuus näyttää yleiseltä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien keskuudessa.

Häiriöistä kärsivillä on voitu todeta rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia aivojen ajattelua, tunteita ja toimintoja säätelevässä etuaivo- ja ohimolohkoissa.

Epävakaan persoonallisuuden oireet ilmenevät usein rajuimmin nuoressa aikuisiässä, 20.–30. ikävuoden tienoilla. Tunne-elämä tasaantuu usein sen jälkeen: korostuneet piirteet alkavat loiventua ja taitavat selviytymiskeinot lisääntyä. Tutkimuksissa on havaittu, että epävakaa persoonallisuus lievittyy useimmilla merkitsevästi ensimmäisen kymmenen vuoden kuluessa, ja myös spontaani paraneminen on mahdollista. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua jopa joka viides saattaa olla oireeton, ja osalla on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja kohtalainen toimintakyky. Toiminta- ja työkyky elpyvät kuitenkin valitettavasti epävakaan persoonallisuuden oireistoa hitaammin, ja niiden tukemiseen tarvittaisiin hoidollisia lähestymistapoja. Päihdeongelma heikentää ennustetta, ja siksi sitä onkin hoidettava tarmokkaasti.

Hoito

Hoito vaikuttaa, vaikka se saattaa viedä vuosia. Ensisijaisesti suositellaan psykososiaalisia hoitomuotoja. Useammista erilaisista psykoterapioista, kuten mm. dialektisesta käyttäytymisterapiasta, mentalisaatioterapiasta, skeematerapiasta ja transferenssikeskeisestä psykoterapiasta on kertynyt hyviä tuloksia epävakaan persoonallisuuden hoidossa. Vaikka tutkittuja hoitomuotoja on Suomessa vielä rajallisesti tarjolla, monet julkisen sektorin psykiatrian työntekijät samoin kuin yksittäiset psykoterapeutit hyödyntävät niille yhteisiä lähestymistapoja työskentelyssään.
Hyödyllisiksi havaittujen terapioiden yhteisiä piirteitä ovat mm. hoidon selkeät puitteet, keskittyminen potilaan tunteisiin ja hoitosuhteen ilmiöihin ja laatuun, hoitavan henkilön aktiivisuus ja sitoutuneisuus sekä tutkiva työote. Potilasta autetaan havainnoimaan, nimeämään ja kokemaan tunnetilojaan sekä terapiaistuntojen aikana että niiden ulkopuolella. Olennainen osa epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän hoitoa on potilaan ajankohtaisen tunnetilan muutosten huomiointi ja tutkiminen istunnon aikana. Potilasta autetaan huomaamaan, miten eri tunnetilat edeltävät (joskus epätarkoituksenmukaista) käyttäytymistä tai toimivat käyttäytymisen välittöminä laukaisevina tekijöinä. Potilasta rohkaistaan jonkinasteiseen tunteille altistumiseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että häntä kannustetaan paitsi havainnoimaan, kuvailemaan ja kokemaan tunteitaan terapiaistunnoissa, myös venyttämään tunteidensa, ristiriitaisten ajatustensa ja epävarmuuden sietämistä vaihtoehtona itsetuhoiseen käyttäytymiseen turvautumiselle.
Potilaan tunteet, ajatukset ja käyttäytyminen hoitavaa henkilöä/terapeuttia kohtaan ovat keskeisiä keskustelujen aiheita. Niitä tutkitaan aktiivisesti.
Kaikki epävakaan persoonallisuushäiriön kohdennetut psykoterapiat pitävät hoidon tärkeänä osana potilaan tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen tarkkaa tutkimista. Tutkivat menetelmät auttavat potilasta ymmärtämään, miten ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa. Ajatellaan, että itsehavainnointikyvyn lisääntyessä ts. potilaan ymmärtäessä reaktioitaan paremmin hänen riskinsä suistua raiteiltaan niiden seurauksena alkaa vähentyä.
Lääkehoidon avulla voidaan lievittää sekä epävakaan persoonallisuuden piirteitä että samanaikaisia psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi masennusta. Vaikeiden persoonallisuushäiriöoireiden hoidossa saattaa etenkin mielialaa tasoittavasta lääkehoidosta tai psykoosien hoitoon käytetyistä lääkkeistä olla hyötyä.

Epävakaan persoonallisuushäiriön itsehoito

Hyvän itsehoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. "

-© 2014 Kustannus Oy Duodecim

Laitoin tarkoituksella koko artikkelin tähän, koska löysin siitäsuorastaan pelottavan paljon yhtäläisyyttä omaan itseeni ja käytökseeni.
_Tekstin tiettyjen kohtien lihavointi kuvaa erityisesti omia tuntojani!
Myös kohdallani epäily aikuisiän AD/HD.stä voisi viitata persoonallisuuden epävakauteen.

[Psykopatologia]

Tällaisissa olisi hyvä panna myös kirjoittajat esiin.

[Psykopatologia]

(- -)
Samanaikaiset häiriöt

Muut samanaikaiset psyykkiset häiriöt ovat yleisiä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä.
Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suurentunut riski kärsiä samanaikaisesti masennuksesta
tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Samanaikaiset päihdeongelmat, syömishäiriöt, trauma-
peräinen stressihäiriö sekä tarkkaavaisuushäiriöt ovat myös yleisiä.
(- -)

Huomaa suunnaton defferentiaali-diagnostinen vaikeus! Mikä on mitäkin? Yksi häiriö vai monta?

[saara]

Tällaisissa olisi hyvä panna myös kirjoittajat esiin.

lisäsin kirjoittajat 21.9 klo 17.30

[saara]

Häiriötä voi luonnehtia myös suhteeton vihaisuus sekä vaikeus säädellä sen ilmaisua. Tätä voi laukaista erityisesti kokemus huolenpidon menettämisestä, toisen välinpitämättömyydestä tai laiminlyönnistä. Viha voi ilmetä sarkasmina, pitkäkestoisena katkeruutena tai sanallisina hyökkäyksinä. Joskus se voi yltyä suoranaiseksi raivoksi ja purkautua toiminnaksi, kuten esineiden heittelemiseksi tai tappelemiseksi. Toisin kuin joistakin muista personallisuushäiriöistä kärsivät, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät kokevat yleensä hallitsemattoman vihan ilmaisun jälkeen häpeää ja syyllisyyttä, ja tällaiset vihan ilmaukset usein voimistavat entisestään kielteistä minäkuvaa ja kokemusta itsestä pahana. Myös päinvastainen tilanne, vaikeus ilmaista jämäkkyyttä tai vihaisuutta silloin kun tämä olisi asianmukaista, on yleinen ja voi myös johtaa vihan tunteisiin
Epävakaan persoonallisuuden perinnöllissyydestä tai lapsuuden olosuhteiden stressistä Johtuvia tekijöitä löytyy:
Isälläni oli juuri näitä hallitsemattomia vihanpurkauksia, stressaavan työpäivän jälkeen lensivät astiat ym. Koskaan hän ei kumminkaan käynyt perheeseen käsiksi.

[Psykopatologia]

Epävakaassa on 1) impulsiivinen häiriötyyppi ja 2) laajempi rajatilatyyppi.
Kun puhutaan epävakaasta spesifioimatta, tarkoitetaan tavallisesti rajatilaa.

[Psykopatologia]

Noin on todennäköisempää, luulen.

Samoin jos on AD/HD, ei ole varsinaisesti rajatila, vaikka kriteerit täyttyisivät,
eli kliinikon tulee käyttää järkeä, jos sellaista ylipäätään on. Ei ole oikein,
jos yhdestä häiriöstä saa 3 erillistä diagnoosia.

19:34
Tässä on tietysti vielä otettava huomioon enemmän syklotyymiset kaksi-
suuntaiset, joilla voi päästä bi-luokkaan.

[Psykopatologia]

Noinhan se on.

[Pinja]

PP miten epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin voi saada ilman haastattelua? Minä sain pelkän osastokäyttäymisen (elämästäni ei muuten kyselty mitään) perusteella, kun riehuin siellä ja sidoin riepua kaulaan, jolloin pitivät toimintaani psykoottisena läpilyöntini ja antoivat tuon diagnoosin.

[Psykopatologia]

Mistä tiedät dg:n annon tarkan ajan?

[Pinja]

Mistä tiedät dg:n annon tarkan ajan?

Pyysin osastojakson päätteeksi kaikki paperit osastojakson ajalta, josta näin diagnoosin. Aikaisemmin minua ei ole diagnosoitu epävakaaksi, vain masentuneeksi ja yleisellä ahdistuneisuushäiriöllä.

[Mirri]

.

[Pinja]

Pinja, mistä päättelet saaneesi diagnoosin kertomasi episodin perusteella?
Onhan sinua tarkkailtu koko osastojaksosi ajan. Ja jo ennen sitä, ellet päätynyt osastolle suoraan ilman osastojaksoa edeltävää psykiatrista hoitoa.

Sairaalan psykiatri jälkipuintikerralla, että sain diagnoosin käytökseni perusteella ja että siellä sairaalassa on ollut muutama muukin, joka on käyttäynyt samalla tavalla kuin minä. Ei minulta tiedusteltu ongelmistani. Psykiatrinen hoito oli jo käynnissä ennen kuin päädyin osastolle. Oma psykiatrini oli ehtinyt diagnosoida minulla masennuksen ja yleisen ahdistuneisuushäiriön, nekin kyselemättä ongelmistani ja elämäni kulusta, sanoin itse että mulla on masennusta ja olen koko ajan ahdistunut, jonka perusteella hän teki diagnoosin.

[Pinja]

Oletko sitten eri mieltä diagnoosista?

Olen. Käyttäydyin tahallisesti siellä osastolla niin kuin silloin käyttäydyin, vitutti ja mitäs jos on jo hullujen huoneella niin mitäs siinä samantien pistää renttaliksi, vaikka en sellainen muussa arjessa ole ollenkaan.

[Psykopatologia]

En tiedä diagnooseistasi tai niiden peruseista.