Pinja kirjoitti:Olen huomannut itsessäni vaikeuden kommunikoida kirjallisesti. Muiden voi olla vaikeaselkoista ymmärtää mitä tarkoitan. En pysty ilmaisemaan kirjallisesti asioita riittävän ymmärrettävästi ja helppoluikuisesti. Suullisesssa kommunikaatiossa pystyn ilmaisemaan asiat lyhyesti ja ytimekkäästi paljoa selittelemättä. Tuottaako teille muille tuskaa ilmaista asioita kirjallisesti, koetteko ilmaisevanne kirjallisesti eri tavalla kuin suullisesti?
Minulla on 'sujuva kynä', mutta hirveän kankea kieli. Monet kerrat elämässäni tuppisuuksi nimitelty, koska usein en ole saanut suustani ulos minkäänlaista sanaa - lauseista tai virkkeistä puhumattakaan. Tasan ei käy onnenlahjat...
Nykyisin monien psykoterapiavuosien jäljiltä tilanteeni on - luojan kiitos - muuttunut edukseni sillä tavoin, että olen oppinut ilmaisemaan itseäni myös suusanallisesti. Ainakin jollakin tavoin. Mutta kyllä sen asian eteen onkin tehty lujasti töitä. Ennen kaikkea töitä ovat tehneet ammattilaiset, jotka ovat aktiivisella ja kärsivällisellä kuuntelullaan opettaneet minua puhumaan...
Olen miltei koko elämäni ajan ilmaissut itseäni kirjoittamalla eri tavalla kuin puhumalla, koska en yksinkertaisesti ole osannut puhua - enkä myöskään uskaltanut.
Vielä näinkin vanhana kieleni muuttuu kankeaksi kovin herkästi, ja pahimmillaan se menee solmuun. Minusta tulee mykkä. Paljon on kuitenkin saatu aikaan parannusta verrattuna menneisiin vuosiin. Harjoitus tekee mestarin - tai jotakin sinne päin.
Sama juttu kirjoittamisen kohdalla; kannattaa kirjoittaa, koska kirjoittaminen on 'sujuvan kynän' harjoittelua siinä kuin puhuminen 'kankean kielen' treenaamista.
Kirjoitusvirheisiin takertujien kannattaisi mielestäni miettiä miten helposti olisivat oikomassa ja korjailemassa puhujaa ja huomauttelemassa hänen puheensa kielioppi- ja muista kielenhuoltoon liittyvistä virheistä... Harva ryhtyy huutelemaan ja oikomaan puheen virheitä, joten miksi kirjoitetussa viestinnässä takerrutaan kirjoituksen virheisiin niin kärkkäästi?