Sivu 1/1

Kirjallisen ulosannin vaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 14:43
Kirjoittaja Pinja
Olen huomannut itsessäni vaikeuden kommunikoida kirjallisesti. Muiden voi olla vaikeaselkoista ymmärtää mitä tarkoitan. En pysty ilmaisemaan kirjallisesti asioita riittävän ymmärrettävästi ja helppoluikuisesti. Suullisesssa kommunikaatiossa pystyn ilmaisemaan asiat lyhyesti ja ytimekkäästi paljoa selittelemättä. Tuottaako teille muille tuskaa ilmaista asioita kirjallisesti, koetteko ilmaisevanne kirjallisesti eri tavalla kuin suullisesti?

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:25
Kirjoittaja Psykopatologia
Minä olen yhtä hyvä molemmissa. Helppo homma.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:32
Kirjoittaja Pinja
Psykopatologia kirjoitti:Minä olen yhtä hyvä molemmissa. Helppo homma.


Olen huomannut asian. Suullisesta en osaa sanoa, mutta kirjallisesta. Sanotko asiat samalla tavalla sekä kirjallisesti että suullisesti?

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:37
Kirjoittaja saara
Psykopatologia kirjoitti:Minä olen yhtä hyvä molemmissa. Helppo homma.


Mistähän lemahti omakehu? Tuulettaminen lienee tarpeellista.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:41
Kirjoittaja Psykopatologia
Pinja kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Minä olen yhtä hyvä molemmissa. Helppo homma.

Olen huomannut asian. Suullisesta en osaa sanoa, mutta kirjallisesta.
Sanotko asiat samalla tavalla sekä kirjallisesti että suullisesti?

En. - Puhumisen kontekstit ova moninaiset.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:46
Kirjoittaja saara
Minulle taas on aina ollut helpompaa ilmaista itseäni kirjoittamalla. Sanat puhuessa tulevat väärässä järjestyksessä ja antavat usein tarkoituksestani väärän kuvan. Kirjoittaminen on ollut purkautumistieni niin hyvässä kuin pahassakin. Olen säästänyt eri ikäkausien "hengentuotteitani"
Niitä lukiessa käyn läpi uudelleen niitä mielialoja ja tuntoja, joita silloin olen kokenut.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 15:52
Kirjoittaja Pinja
Minä olen huono kirjoittamisessa. Sairastuin ala-asteikäisenä niin pahasti etten pystynyt kuuntelmaan tuntiopetusta enkä keskittymään läksyjen tekoon kotona, joten jätin tekemättä. Äidinkielen kirjoitus jäi suurimmalta osaltaan oppimatta. Saatan käyttää esim. alistuskonjuktioita väärässä yhteydessä ym.
Yläasteella kirin äidinkielessä saaden aineista ysejä. Lukiossa sain ekalla ja tokalla Laudaturia ja Eximiaa ainekirjoituksesta, mutta vaihdettuani toiseen lukioon ainekirjoitukseni taso laski sairastumiseni pahentumisen myötä. Tapani kirjoittaa muuttui monimutkaisemmaksi ja samalla ainekirjoitus huononi. Ala-asteella käsitellään paljon asioita, joita ei enää käsitellä jatkoasteilla.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 16:01
Kirjoittaja saara
Ainekirjoitus oli aina vahvin puoleni, kun olen melkoisen verbaalinen ollut koko ikäni:D
Mikään aihe ei ole niin ongelmallinen, ettenkö siitä jonkinlaisen eseen, novellin tms kertomoksen kehittelisi.
Mielikuvitus antaa rajattomat mahdollisuudet tulkita tuntojaan.
Faktapohjainen tiedon julkaisu on sitten asia erikseen, siihen tarvitaan muutakin, kuin vilkas mielikuvitus.
Ellei ole kyse kovin vakavasta asiasta, faktan ja fiktion yhdisteleminen tekee jutusta mehevän.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 16:06
Kirjoittaja Pinja
Olen foorumilla huonoin kirjoittaja. Sen verran olen lukenut kaikkien tekstejä täällä, että tiedän tason.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 21:02
Kirjoittaja Hilppa
Minua häiritsee otsikon yhdyssanavirhe. Voisitko Pinja kirjoittaa "ulosanninvaikeudet" erikseen, kuten se kuuluu "ulosannin vaikeudet"? En pahalla pyydä, eikä tämä ole minulle mikään kynnyskysymys.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 14.09.2014 22:29
Kirjoittaja Kiss
No me kaikki, P. ohjeiden mukaisesti, yritämme parhaamme. On ihan asiallista neuvoa oikeinkirjoituksessa,ei pidä suuttua ainakaan. Onhan mukavaa opetella kirjoittamaan niin,että muut saavat helposti tekstin viestin luettua.
Minä itse,olen pakottanut itseni oppimaan ja olen iloinen kaikista huomautuksista teksti tai yhdys-sana virheistäni. Ennen kirjoitin huolimattomasti,en välittänyt. Nyt välitän ja opettelen.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 15.09.2014 00:00
Kirjoittaja Mirri
Hilppa kirjoitti:Minua häiritsee otsikon yhdyssanavirhe. Voisitko Pinja kirjoittaa "ulosanninvaikeudet" erikseen, kuten se kuuluu "ulosannin vaikeudet"? En pahalla pyydä, eikä tämä ole minulle mikään kynnyskysymys.

Hyvällä päätit pyytää - siis huomauttaa - ja juuri tässä ketjussa, jonka aloittaja miettii kirjallisia ulosantivaikeuksiaan. Kynnyskysymyskään otsikossa näkemäsi 'virhe' ei sinulle ole, mutta silti halusit huomauttaa - ihan hyvää tarkoittaen. Kaikenlaista pirullisuutta...

Re: Kirjallisen ulosannin vaikeudet

ViestiLähetetty: 15.09.2014 00:21
Kirjoittaja Mirri
Pinja kirjoitti:Olen huomannut itsessäni vaikeuden kommunikoida kirjallisesti. Muiden voi olla vaikeaselkoista ymmärtää mitä tarkoitan. En pysty ilmaisemaan kirjallisesti asioita riittävän ymmärrettävästi ja helppoluikuisesti. Suullisesssa kommunikaatiossa pystyn ilmaisemaan asiat lyhyesti ja ytimekkäästi paljoa selittelemättä. Tuottaako teille muille tuskaa ilmaista asioita kirjallisesti, koetteko ilmaisevanne kirjallisesti eri tavalla kuin suullisesti?

Minulla on 'sujuva kynä', mutta hirveän kankea kieli. Monet kerrat elämässäni tuppisuuksi nimitelty, koska usein en ole saanut suustani ulos minkäänlaista sanaa - lauseista tai virkkeistä puhumattakaan. Tasan ei käy onnenlahjat... :)

Nykyisin monien psykoterapiavuosien jäljiltä tilanteeni on - luojan kiitos - muuttunut edukseni sillä tavoin, että olen oppinut ilmaisemaan itseäni myös suusanallisesti. Ainakin jollakin tavoin. Mutta kyllä sen asian eteen onkin tehty lujasti töitä. Ennen kaikkea töitä ovat tehneet ammattilaiset, jotka ovat aktiivisella ja kärsivällisellä kuuntelullaan opettaneet minua puhumaan...
Olen miltei koko elämäni ajan ilmaissut itseäni kirjoittamalla eri tavalla kuin puhumalla, koska en yksinkertaisesti ole osannut puhua - enkä myöskään uskaltanut.

Vielä näinkin vanhana kieleni muuttuu kankeaksi kovin herkästi, ja pahimmillaan se menee solmuun. Minusta tulee mykkä. Paljon on kuitenkin saatu aikaan parannusta verrattuna menneisiin vuosiin. Harjoitus tekee mestarin - tai jotakin sinne päin.
Sama juttu kirjoittamisen kohdalla; kannattaa kirjoittaa, koska kirjoittaminen on 'sujuvan kynän' harjoittelua siinä kuin puhuminen 'kankean kielen' treenaamista.

Kirjoitusvirheisiin takertujien kannattaisi mielestäni miettiä miten helposti olisivat oikomassa ja korjailemassa puhujaa ja huomauttelemassa hänen puheensa kielioppi- ja muista kielenhuoltoon liittyvistä virheistä... Harva ryhtyy huutelemaan ja oikomaan puheen virheitä, joten miksi kirjoitetussa viestinnässä takerrutaan kirjoituksen virheisiin niin kärkkäästi?

Re: Kirjallisen ulosannin vaikeudet

ViestiLähetetty: 15.09.2014 09:24
Kirjoittaja Hilppa
Pinja kirjoitti:Olen huomannut itsessäni vaikeuden kommunikoida kirjallisesti. Muiden voi olla vaikeaselkoista ymmärtää mitä tarkoitan. En pysty ilmaisemaan kirjallisesti asioita riittävän ymmärrettävästi ja helppoluikuisesti. Suullisesssa kommunikaatiossa pystyn ilmaisemaan asiat lyhyesti ja ytimekkäästi paljoa selittelemättä. Tuottaako teille muille tuskaa ilmaista asioita kirjallisesti, koetteko ilmaisevanne kirjallisesti eri tavalla kuin suullisesti?

Kiitos Pinja, kun muutit yhdyssanan otsakkeesta! En ole huomannut, että sinulla olisi vaikeuksia ilmaisussa. Pärjäät kirjoittamisessa siinä missä me muutkin tällä palstalla.

Re: Kirjallisen ulosanninvaikeudet

ViestiLähetetty: 15.09.2014 16:57
Kirjoittaja Pinja
trisse kirjoitti:
Pinja kirjoitti:Minä olen huono kirjoittamisessa. Sairastuin ala-asteikäisenä niin pahasti etten pystynyt kuuntelmaan tuntiopetusta


Psyykkisesti vai fyysisesti?


Psyykkisesti. Kävin koulua, vaikka olin koulunkäyntikyvytön; 2,5 vuoteen ala-asteella en vastannut mitään vuorollani (syystä että opettajan kanssa meni välit ja pojat hakkasivat minut joukolla), vastaamattomuus aiheutti sen, että kukaan ei enää halunnut olla sellaisen kaveri ja aloin pelkäämään muita ja itsetuntoni meni pilalle. Sairastuin siitä. En kyennyt (keskittymiskyvyttömyys, pelko muita kohtaan) tunnilla enää seuraamaan opetusta vaan ajattelin muita asioita, kotona en kyennyt tekemään läksyjä ja välitunnit olin yksin. Kotona käyttäytymisestäni ei tiedetty mitään, joten jäin tuetta, mikä pahensi sairauttani.