Psykopatologia.munfoorumi.com

https://www.youtube.com/watch?v=WwkpRx8UAIY (kesto3:32)'
Carola Standertskjöld - Rakkauden jälkeen.

Carola Standertskjöld (1941-1997)

Poistui aivan liian varhain keskuudestamme. Menetimme mahtavan hienon tulkitsijan.

Alkuperäinen esittäjä:
Udo Jürgens,Was Ich Dir Sagen Will

https://www.youtube.com/watch?v=VBSYVUOPQdA (kesto 2:19)

Udo Jürgens - Was ich dir sagen will 2014


Original von 1967:

https://www.youtube.com/watch?v=Ff0kiJlARaI (kesto3:21)

Udo Jürgens - Was ich dir sagen will 1967 - Un air sur mon piano 1968


eri variaatioita eri vuosilta.

Miksikö kirjoitin tämän? Miksi laitoin nuo linkit? Siksi, että näihin esityksiin sisältyy mahtava tunnelataus, sekä esittäjillä, että minulla. Muistoja, melankoliaa ,ikävää, kaipausta, mutta myös jotain mitä ei sanoin voi kuvata. Jospa joku toinenkin löytää näistä jotain erityistä.

"Was ich nicht sagen kann, sagt mein Klavier.."

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/pa ... -eroistasi

"Opi päästämään irti

Ero on rankka kokemus suhteen muodosta huolimatta. Sekä avioliiton että seurustelusuhteen katkeaminen sattuu paljon ja joissain tapauksissa myös kauan.

– Joku on joskus verrannut suhteen päättymistä läheisen ihmisen kuolemaan, toteaa terapeutti Vanhanen.

Erilaisten tunteiden on päästävä pintaan, jotta pääset itse perille omista ajatuksistasi. Vain ollessasi itsellesi rehellinen, voit siirtyä eteenpäin ja päästää irti edellisestä suhteestasi siirtämättä ongelmia eteenpäin.

– Emootiot on kohdattava kunnolla. Älä hyppää siis omien tunteidesi yli, niin voit oppia itsestäsi hirvittävän paljon"
(-)
------------------------


Minä itse eron kokeneena olen mietiskellyt tähän tapaan:


Totta kyllä erossa kuolee ihmisestä paljon,joskus tuntuu että koko ihminen kuolee.
Ero fyysisessä ja henkisessä kuolemassa piilee siinä, että jälkimmäisestä voi toipua.
Ei se hetkessä tapahdu, joillakin kestää vuosia, joku saa elinikäisen trauman.
Eron jälkeisen elämän kohtaaminen on tottakai yksilöllistä.Joku hyppää uuteen suhteeseen välittömästi. toinen vannoo ettei ikinä mene uuteen suhteeseen.

Ei yksinjääminen (, tai pikemminkin valinta se on, eikä mikään jääminen ) niin kamalaa ole. Monia kysymyksiä tietysti käy mielessä. Oliko syy minussa, onko minussa jotain vialla kun en pystynyt hoitamaan ihmissuhdettani?
Mutta syntyneeseen tilanteeseen tarvitaan aina kaksi. Syyllisyyden kantamisesta ei ole kellekkään apua.

On oikeasti opittava päästämään irti! Ja alkaa elää omaa elämäänsä , vapautua menneisyyden haamuista.