Psykopatologia.munfoorumi.com

Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Jill kirjoitti:Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Pitäisi! Niin rankkaa liikuntaa kuin mahdollista, niin että henki ei enää melkein kulje ja veri maistuu suussa. Auttaa oikeasti, tiedän kokemuksesta.

Tiedän tunteen, vedän itseni usein äärirajoille, niin äärirajoille, että olen kuolla, etten
saa henkeä ja keuhkot ovat räjähtää. Se tuntuu niin hyvälle.!!

Näin juuri, mitä enemmän hiki virtaa, sen parempi. Huomenna aion taas treenata itseni henkihieveriin. Flunssa menossa ohi niin taas uskaltaa.

Jill kirjoitti:Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Mielestäni sinun pitäisi hankkia harrastus missä saat purkaa aggressioitasi niin etteivät ne tule liian voimakkaina arkeesi.Itse olen havainnut reippaan lenkin tasoittavan vihan tunteitani.

Minulla on aikoja, kun kerään itseeni niin paljon vihaa, etten voi olla muiden seurassa.
Yleensä se päättyy unessa suureen itkuun. Tai taltutan sen juopottelemalla Olutta, tarpeeksi, seuraavana aamuna on krapula ja vihantunteet kadonneet.

"Minulla on aikoja, kun kerään itseeni niin paljon vihaa, etten voi olla muiden seurassa..."

Aivan. osuit asian ytimeen.

Ja merkillisintä onkin se, ettei kukaan ole varsinaisesti syyllinen vihaani, rakennan sen itse, muistoistani!

Ei ole mitenkään puolusteltavissa, se että ottaa jonkun sivullisen roskatynnyrikseen.
Se ei vain ole oikein. Ja niinkin on käynyt.

No mutta, ihminen oppii, kasvaa jos oppii...mutta kukaan ei ole täydellinen.

Ei voi sanoa että joku olisi syyllinen minun vihaani. Minä itse olen oman vihani lähde.
Toisten syyttely on todella perseestä. Jos aina syyttelee toisia, ei itse huomaa omia
kasvun paikkojaan. Ja sitäkin on tullut tehtyä. Ei todella edes yritä muuttua.
Sellaista se kai on ollut...

Mutta niin ei kukaan ole täydellinen. Minusta vain tuntuu, etten ole aina kosketuksissa
itseeni, että leijailen...jossain.

Silloin on jo todella viisas, kun lakkaa syyllistämästä toisian ihmisiä, siitä, mitä
omassa elämässä tapahtuu.

Lisäys vielä;

On se hassua kun voi syyllistää toisia omista tunteistaankin...
Kun kaikki vika on toisessa ei omaa elämää tarvitse kohdata.

Yksi vihani lähde on ulkopuolisuuden tunne, hyvin syvä sivullisuuden tunne.,

En halua katkeroitua ja olla vanha juoppo akka, joskus tulevaisuudessa...
Haluan olla sinut maailman ja itseni kanssa, se kai on sitä korkeinta
viisautta...

Vihaavat ihmiset ovat ilkeitä ihmisiä. Sinun pitää päin vastoin kokea rakkautta.

Pinja kirjoitti:Vihaavat ihmiset ovat ilkeitä ihmisiä. Sinun pitää päin vastoin kokea rakkautta.

Eivätkö kiusaajat sitten ole? Kiusaamisen takana on jokin vihaan verrattavissa oleva ilkeys.

Jill kirjoitti:Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Psyyken alueella vallitsee laki: pahaa voi korjata vain hyvällä.

Vihan vastakohta on rakkaus, hyvyys.
Kannataisi yrittää tehdä hyviä tekoja muille ihmisille.

saara kirjoitti:

Jill kirjoitti:Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Mielestäni sinun pitäisi hankkia harrastus missä saat purkaa aggressioitasi niin
etteivät ne tule liian voimakkaina arkeesi.Itse olen havainnut reippaan lenkin
tasoittavan vihan tunteitani.

Kyse on kernaammin sitomisesta kuin purkamisesta.

Tulisi erottaa toisistaan suuttumuksen tunteet ja viha(n tunteet).

Minullakin on psykologisten testien mukaan vihaan tai ainakin tuloksissa minua tituleerattiin "vihaiseksi". En vaan itse tiedosta sitä. Huomaan kyllä, jos olen suuttunut, mutta koen ennemminkin olevani leppoisa luonteeltani, suutahdan kyllä silloin tällöin, mutta lepyn hyvin nopeasti. Miten pystyisin selvittämään, onko minulla todellisuudessa tuollaista tiedostamatonta vihaisuutta/ vihaa vai onko kyse jostain mittausvirheestä? Missä tuollainen vihaisuus tulee ilmi? Ajattelen siis niin, että jos jotain tiedostamatonta vihaa on niin, toki haluaisin sille jotain tehtävän, jos sillä tätä elämääni saisin toimivammaksi.

Lisäys: Tuollainen Jillin tuntema viha tuntuu minulle hyvin vieraalta. En siis oikein osaa ottaa siihen kantaa, mutta itsekin erottaisin vihan ja suuttumuksen kuten PP:kin kirjoitti.

Psykopatologia kirjoitti:

saara kirjoitti:

Jill kirjoitti:Joudun kätkemään vihani. Ja se vain kasvaa... kasvaa...
Pitäisikö rueta harrastamaan potkunyrkkeilyä?

Mielestäni sinun pitäisi hankkia harrastus missä saat purkaa aggressioitasi niin
etteivät ne tule liian voimakkaina arkeesi.Itse olen havainnut reippaan lenkin
tasoittavan vihan tunteitani.

Kyse on kernaammin sitomisesta kuin purkamisesta.

Tulisi erottaa toisistaan suuttumuksen tunteet ja viha(n tunteet).

Juu, en tunne sellaista massiivista VIHAA, olen ehkä ajoittain loukkaantutnut ja suuttunut ja muuten hautonut kurjia juttuja, siis koen suuttumisen tunteita.

Viha sanan kanssa saa olla tarkkana, sanoin kerran lääkärille, että olen niin vihainen, etten tiedä mitä teen. Se pelästyi ja kyseli, että tekeekö mieleni mennä vahingoittamaan muita tai mennä ulos ja tehdä jotain pahaa? Kerroin että eikä kun vihaan miestäni, se kysyi, tuntuuko siltä, että aiot vahingoittaa miestäsi, vastasin, että ei kun olen sille suuttunut niiiiiin hirveesti. Ai suuttunut, eihän se ole vaarallista.
Luuli kai mua jokskii pommimieheks varmaan ensin.

No WTF, tarkoittaako vihaisuus siis psykiatriassa väkivaltaisuutta?

Golden flower kirjoitti:Minullakin on psykologisten testien mukaan vihaan tai ainakin tuloksissa minua tituleerattiin "vihaiseksi". En vaan itse tiedosta sitä. Huomaan kyllä, jos olen suuttunut, mutta koen ennemminkin olevani leppoisa luonteeltani, suutahdan kyllä silloin tällöin, mutta lepyn hyvin nopeasti. Miten pystyisin selvittämään, onko minulla todellisuudessa tuollaista tiedostamatonta vihaisuutta/ vihaa vai onko kyse jostain mittausvirheestä? Missä tuollainen vihaisuus tulee ilmi? Ajattelen siis niin, että jos jotain tiedostamatonta vihaa on niin, toki haluaisin sille jotain tehtävän, jos sillä tätä elämääni saisin toimivammaksi.

Lisäys: Tuollainen Jillin tuntema viha tuntuu minulle hyvin vieraalta. En siis oikein osaa ottaa siihen kantaa, mutta itsekin erottaisin vihan ja suuttumuksen kuten PP:kin kirjoitti.

Aggressioiden kohtalot ja esiintyminen tulisi aina esittää kokonaispersoonallisuuden kontekstissa mahdollisimman selvästi.
Hyvinkin voi olla kyse "mittausvirheestä". Projektiivisilla tekniikoilla psykologit noita arvioivat.

Golden flower kirjoitti:No WTF, tarkoittaako vihaisuus siis psykiatriassa väkivaltaisuutta?

PP voitko kanssa vastata tähän kysymykseen? Edellisestä vastauksesta käsitän, että viha tarkoittaa väkivaltaisuutta, koska se ilmenee aggressioina?

Pinja kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:No WTF, tarkoittaako vihaisuus siis psykiatriassa väkivaltaisuutta?

PP voitko kanssa vastata tähän kysymykseen? Edellisestä vastauksesta käsitän,
että viha tarkoittaa väkivaltaisuutta, koska se ilmenee aggressioina?

Ei tarkoita (psykiatriassakaan); viha merkitsee (aina) tunnetta,
mikä voi tieysti manifestoitua mm. väkivaltaisuutena.

Pikemmin aggressio on yleisilmaisu, ja tästä voi olle erilaisia kohtaloita,
mm. suuttumus, viha, väkivaltaisuus, toimeliaisuus, depressio, ym.