Onneksi on masennuslääkkeet
TEEMAT ELÄMÄ & TERVEYS TERVEYS
K O L U M N I http://www.hs.fi/terveys/Onneksi+on+mas ... 7202467359
Onneksi on masennuslääkkeet
5.8.2014 8:39 | 71 | Rosa Meriläinen
"Masennuslääkkeitä syödään kuin leipää", kirjoitti jälleen eräs, joka halusi esittää yhteiskuntakriittistä keskustelijaa
ilman kykyä omaperäiseen ajatteluun. En nyt viitsi nostaa tikun nokkaan tätä yhtä yksittäistä kynäilijää, sillä niin
laajalti on tämä kaamea lause kulunut käytössä.
Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin
määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle
masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.
Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku,
joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. Ihmisiä, jotka kannustavat pääsemään eroon lääkkeistä, jotka ovat kuitenkin
tie kelpoon elämään: Masentuneet pääsevät pahimman yli, puhumattakaan monista muista psyykelääkkeistä, jotka pitävät
potilaan pois sairaalasta. Lääkkeistä, jotka estävät muuttumasta itsemurhahakuiseksi. Lääkkeistä, jotka estävät vaipumasta
psykoosiin.
Minä en ole mikään psykiatri, mutta onneksi niitä maasta löytyy. Jos pätevä lääkäri määrää reseptin, se kannattaa vetää.
On niitäkin hulluja, jotka eivät millään meinaisi nappejansa ottaa. He haluaisivat olla terveitä ja tavallisia, pärjätä ilman
kemiallista apua.
Kyllä minuakin vähän hirvitti masennuslääkkeiden syönti. Pelotti, että olenko oma itseni ensinkään, kun niitä syön. Muuttuuko
persoonallisuuteni toiseksi jahka lopetan? Pelkoa lievitti muisto siitä, miten surkeassa jamassa olin ennen lääkekuurin aloitta-
mista. Ajoittainen realismi masennuksen alhossa osoitti myös, etteivät lääkkeet muuttaneet minua napista painamalla iloiseksi
ruotsalaiseksi, joka hilpeästi hyppelee juhannussalon ympäri. Olin edelleenkin sama itseruoskintaan vajonnut suorittaja, jolta
voimat olivat loppuneet.
Jos masennuslääkkeet, onnellisuuspillerit, olisivat niin tehokkaita, että ne heti tekisivät kaiken helpoksi, kukapa ei niitä söisi!
Narkomaanit, nuo lääkkeiden tehojen omaehtoiset koekaniinit, eivät kuitenkaan ole mieltyneet juuri noihin pillereihin. Ne eivät
tee taikoja, eivät muuta todellisuutta, mutta auttavat eteenpäin.
Toki on niin, että lääkkeet useimmiten kaipaisivat rinnalleen terapian. Minä olin onnekkaasti työterveyden piirissä ja pääsinkin
hoitoon. Kun sitten myöhemmin kerran ounastelin jälleen tarvitsevani ammattiapua, jäin ilman. Syynä ei ollut kylmä maailma,
joka mittaa ihmisen arvon vain rahassa, eikä edes kokoomusjohtoinen hallitus.
Kynnys astua matalan kynnyksen paikkaan, jossa olisin päässyt vertaisavun piiriin – se kynnys nyt vain oli kohdallani aivan liian iso.
Terapeutin etsiminen ei ole helppoa sekään. Mistä löytää itseään viisaampi ihminen, johon luottaisi niin paljon, että viitsisi
hänelle kaikki heikkoutensa ja huonoutensa oksentaa? Onneksi on olemassa edes lääkkeitä silloin kun oma nuppi pettää!
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.
K O L U M N I http://www.hs.fi/terveys/Onneksi+on+mas ... 7202467359
Onneksi on masennuslääkkeet
5.8.2014 8:39 | 71 | Rosa Meriläinen
"Masennuslääkkeitä syödään kuin leipää", kirjoitti jälleen eräs, joka halusi esittää yhteiskuntakriittistä keskustelijaa
ilman kykyä omaperäiseen ajatteluun. En nyt viitsi nostaa tikun nokkaan tätä yhtä yksittäistä kynäilijää, sillä niin
laajalti on tämä kaamea lause kulunut käytössä.
Olen syönyt masennuslääkkeitä. En täyttääkseni vatsaani, en nautiskellakseni hyvästä juustosta. Minä söin niitä lääkärin
määräyksestä, koska olin rajummin ja pidempään sairas kuin koskaan sitä ennen ja koskaan sen jälkeen. Masentuneelle
masennuslääkkeet ovat tarpeellisia, ja on paitsi typerää, myös julmaa niitä dissata.
Viimeksi osallistuessani hullujen tapaamiseen moni mielenterveyskuntoutuja kertoi, että aina on lähi- ja tuttavapiirissä joku,
joka ei ymmärrä lääkkeiden käytön tärkeyttä. Ihmisiä, jotka kannustavat pääsemään eroon lääkkeistä, jotka ovat kuitenkin
tie kelpoon elämään: Masentuneet pääsevät pahimman yli, puhumattakaan monista muista psyykelääkkeistä, jotka pitävät
potilaan pois sairaalasta. Lääkkeistä, jotka estävät muuttumasta itsemurhahakuiseksi. Lääkkeistä, jotka estävät vaipumasta
psykoosiin.
Minä en ole mikään psykiatri, mutta onneksi niitä maasta löytyy. Jos pätevä lääkäri määrää reseptin, se kannattaa vetää.
On niitäkin hulluja, jotka eivät millään meinaisi nappejansa ottaa. He haluaisivat olla terveitä ja tavallisia, pärjätä ilman
kemiallista apua.
Kyllä minuakin vähän hirvitti masennuslääkkeiden syönti. Pelotti, että olenko oma itseni ensinkään, kun niitä syön. Muuttuuko
persoonallisuuteni toiseksi jahka lopetan? Pelkoa lievitti muisto siitä, miten surkeassa jamassa olin ennen lääkekuurin aloitta-
mista. Ajoittainen realismi masennuksen alhossa osoitti myös, etteivät lääkkeet muuttaneet minua napista painamalla iloiseksi
ruotsalaiseksi, joka hilpeästi hyppelee juhannussalon ympäri. Olin edelleenkin sama itseruoskintaan vajonnut suorittaja, jolta
voimat olivat loppuneet.
Jos masennuslääkkeet, onnellisuuspillerit, olisivat niin tehokkaita, että ne heti tekisivät kaiken helpoksi, kukapa ei niitä söisi!
Narkomaanit, nuo lääkkeiden tehojen omaehtoiset koekaniinit, eivät kuitenkaan ole mieltyneet juuri noihin pillereihin. Ne eivät
tee taikoja, eivät muuta todellisuutta, mutta auttavat eteenpäin.
Toki on niin, että lääkkeet useimmiten kaipaisivat rinnalleen terapian. Minä olin onnekkaasti työterveyden piirissä ja pääsinkin
hoitoon. Kun sitten myöhemmin kerran ounastelin jälleen tarvitsevani ammattiapua, jäin ilman. Syynä ei ollut kylmä maailma,
joka mittaa ihmisen arvon vain rahassa, eikä edes kokoomusjohtoinen hallitus.
Kynnys astua matalan kynnyksen paikkaan, jossa olisin päässyt vertaisavun piiriin – se kynnys nyt vain oli kohdallani aivan liian iso.
Terapeutin etsiminen ei ole helppoa sekään. Mistä löytää itseään viisaampi ihminen, johon luottaisi niin paljon, että viitsisi
hänelle kaikki heikkoutensa ja huonoutensa oksentaa? Onneksi on olemassa edes lääkkeitä silloin kun oma nuppi pettää!
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.