Psykopatologia.munfoorumi.com

Kuinka kerrotte läheisellenne että rakastatte häntä. Miten sellaista voi ilmaista.
Rakkaus on vaarallinen tunne. Rakkaus on väliaikaista?
Haluan osoittaa miehelleni, että rakastan häntä ihan valtavasti.
Minusta tuntuu, ettei halaus riitä tai läheisyys, että pitäisi olla enemmän.

Minulle tämmöinen tilanne on muodostunut vieraaksi.Ohimenneessä liitossani oli jo loppuaika rakkaudetonta, joten unohdin mitä rakkauden osoittaminen merkitsee. Ainut rakkaus mitä nykyisin osaan on eläinrakkaus, kohdistuu nyt noihin marsuihin. Tokihan kaipaan vuorovaikutteista rakkautta, kukapa ei,mutta asiat on laitettava vallitsevien olosuhteitten mukaiseen tärkeysjärjestykseen. No rakkaudesta lapseeni tuskin tarvitsee mainita, se on ja kestää, mutta se on äidinrakkautta, mikä ei kuole koskaan. Ei ainakaan minulla.Olen sanonut etten miestä elämääni enää kaipaa, mutta toki kumminkin...

Jill kirjoitti:Kuinka kerrotte läheisellenne että rakastatte häntä. Miten sellaista voi ilmaista.
Rakkaus on vaarallinen tunne. Rakkaus on väliaikaista?
Haluan osoittaa miehelleni, että rakastan häntä ihan valtavasti.
Minusta tuntuu, ettei halaus riitä tai läheisyys, että pitäisi olla enemmän.

No sano vaikka että "rakastan sua yli kaiken".
Näin minä osoitan rakkauttani.

Kulta, sä olet mun valo. Tule tänne, niin halaan. Ai mikä kulta?

Ei. Älkää ihmeessä höpiskö noin hassuja.

Jill sanot, että hän on tärkeä henkilö.

Jill kirjoitti:Kuinka kerrotte läheisellenne että rakastatte häntä. Miten sellaista voi ilmaista.
Rakkaus on vaarallinen tunne. Rakkaus on väliaikaista?

Haluan osoittaa miehelleni, että rakastan häntä ihan valtavasti.
Minusta tuntuu, ettei halaus riitä tai läheisyys, että pitäisi olla enemmän.

Minusta ainakin jatkuva kysymyksesi "inhoatko minua?" on väärin.

Kannattaa ehkä varmistaa mieheltä, millaisia rakkaudentunnustuksia hän kaipaa,
ennen kuin kovin paljon miettii, miten rakkautta miehelle osoittaa.
Ettei vahingossa tule tukehduttaneeksi miestä liiallisella itsestä lähtevällä rakkauden osoittamisella.

Olen itse ollut 35 vuotta saman miehen kanssa. Eipä me mikään mallipari olla, mutta...
meillä rakkautta on viime vuosikymmenet osoitettu kai lähinnä niin,
että hyvän seksin jälkeen kummaltakin tulee aika luontevasti ja uskottavasti perinteinen "Rakastan sinua".
Ainakin minä tunnen tuolloin vahvaa rakkautta ja uskon myös miehen sanoihin.

Arjen touhujen keskellä rakkaus on lähinnä lämmin läikähdys tai pysyvämpi tunne, jonka vahvuus vaihtelee.
Joskus on ollut kitkakausia, jolloin ei ole suurempaa lämpöä toista kohtaan tuntenut.

Arjen rakkautta haluan osoittaa miehelle tekemällä palveluksia toisen hyväksi.
Silitän ehkä suuren pinon miehen paitoja, teen hyvän aterian, pesen auton, hieron tai silittelen miestä.
Kun mies kysyy: "Mistä hyvästä?" Saatan sanoa, että siitä hyvästä kun olet...
Joskus halaan tai saan halin.

Mies tekee vastaavaa minulle. Täyttää auton tankin, maksaa ehkä laskujani, tuo joskus kukkia, vie ravintolaan...
Välittämisen ilmaisemisen tapoja on kehittynyt monia.
Lämmin ääni ja myönteinen ja arvostava tapa puhua välittävät tunteita.

Meillä välittämistä on myös se, ettei kumpikaan enää viitsi juuri ärtyä toisen huonoista puolista.
Minusta on hieno tunne huomata itsessäni rakkauden läikähdys silloin kun mies taas kerran tekee jotain täysin tampiomaista.
Sellaista, joka aikaisemmin sai minut raivostumaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän odotan mieheltäni mitään.
Olkoon mikä on. Pärjäisin oikein hyvin myös ilman kumppania.
Rakastan miestäni tavallaan omasta tahdostani odottamatta vastapalveluksia.
Jännä vaan huomata, että mitä vähermmän asetan miehelleni vaatimuksia,
sen enemmän saan häneltä osoituksia siitä, että hän rakastaa ja välittää minusta.

No sinä oletkin kypsä ihminen.

En ole erityisen kypsä ihminen.

Kirjoitukseni pitää lukea samoin kuin naistenlehtien kertomukset.
Kun kirjoituksessa tarpeeksi oikoo, vivahteet ja sivujuonteet jäävät puuttumaan.
Lopputuloksena ei ole totuus.
Tosin ei se valettakaan ole.

-sanoin ja teoin

Valkosiipi, olet tuossa suhteessa kuin minä.
Arjen rakkautta on pienet teot.
Pesin eilen miehen paitoja ja tänäänkin. Laitan ruokaa ja siivoan.
Vaihdan lakanat ja mies hikoo enemmän, kuin minä, joten vaihdan
tyynynpäälliset usein. Halaan ja muutenkin kosketan.
En odota mitään vastineeksi, mutta saan enemmän.
Minusta on tärkeää, etten odota mitään, vaan teen itse hänen hyväkseen asioita.
Sitten se hänen välittäminen tulee minulle aina niin ihanana yllätyksenä.

Hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa löytää miltei päivittäin uusia rakastettavia asioita,ihan pikkuriikkisiä murusia. Niistä sitten koostuu se läpimän läikähtelyn kutittava tunne. Jollain tasolla kadehdin semmoista tasapainoista ja harmoonista yhdessäoloa, yhteenkuuluvuutta, joka vuosien myötä kasvaa ja syvenee,Tai kyllä se on ihminen joka itse kasvaa parisuhteessa.Eri asia sitten mihin suuntaan.

Meillä parisuhteessa mikään ei ole tullut helposti.
Olen joskus miettinyt, olisiko sielunkumppanin kanssa eläminen helpompaa.

Meidän piti miehen kanssa tehdä joku vuosi sitten ihan tietoinen päätös, että ei tuhlata elämäämme silloin kituvassa suhteessa.
Emme eronneet, koska kumpikaan meistä ei uskonut, että mikään lopulta paranee kumppania vaihtamalla.

Teimme hääpuheen toiselle lapsistamme tänä kesänä. Painotimme puheessa rakastamisen tahtomista
ja itsensä hallintaa niin, että kaikkea toisesta mieleen tulevaa kielteistä ei kannata pulauttaa suusta ulos heti.

Olen kasvanut siinä mielessä, että en enää lauo suustani kaikkea, mitä
mieli tekee, vaan harkitsen ja mielummin pysyn hiljaa.
Minusta on kasvanut vastuuntuntoisempi, koska välitän toisesta ihmisestä
paljon, eikä oma napani enää ole se minkä ympärillä muut tanssivat.
Parisuhde opettaa kärsivällisyyttä ja lujuutta, toisen rakastamisen tahtomista
ja aina välillä pitää palauttaa mieleen toisen ihmisen hyvät puolet, jos
meinaa sortua ajattelemaan toisesta pahaa.

Ennen odotin aina, että minun eteeni tehtäisiin asioita.
Nyt haluan tehdä jotain jonkun toisen takia.
Minusta se on ihana tunne.
Mieheni kanssa meillä on hiljainen sopimus, että hän on töissä
kodin ulkopuolella ja minä hoidan kodin, siivoan ja teen ruoan.
Tämä on opettanut minulle ahkeruutta.

Rakkautemme ei ole "intohimoliitto", vaan se on kiintymyksen liitto.
Rakkautta on paljon ja kiintymys tuntuu vahvistuvan.
Seksikin tulee kuvioon itsestään, sitä liikaa yrittämättä.

Silittämällä mieheni paitoja, siivoamalla silloin kun olen ensimmäisenä kotona. Jättämällä jääkaappiin leivän sydänpaprikalla. Puhumalla rakastavasti silloinkin kuin olen tuohtunut tai vihainen, en siis koskaan sättisi häntä nolaavasti, alistavasti ja halventavasti enkä vastavuoroisesti voisi kuvitellakaan myöskään hänen tekevän minulle niin.
Toisinaan vaikka olen väsynyt, suostun silti seksiin koska tiedän sen olevan hänelle niin tärkeää. Vaikka en itse jaksaisi kovin innostua touhusta, tunnen oloni hyväksi ja rakastetuksi, olen tyytyväinen hänen tyytyväisyydestään.

Vastaavasti voisin todeta miten hyvältä se tuntuukaan kun oma mies on aina lentokentällä vastassa. En muista koskaan palelleeni juhlissa ilman ettei hän olisi noutanut jostain takkia harteilleni. Enkä muista kertakaan etteikö hän olisi huomioinut painavinta laukkua itselleen. Ja kun minua itkettää ja pohdin miten suuren surun edessä taas ollan, ottaa hän kädestäni ja muistuttaa koko olemuksellaan elämän kuitenkin kantavan.

Myötä- ja vastoinkäymisissä, ilman aviotakin. Eipä siinä sen kummempaa.

Rakkaus on kauneutta, lämpöä, vastuuta ja aloitteellisuutta.
Se on hyvää sisäistä toimintaa, joka näkyy toisten huomioon ottamisena ja hyvinä tekoina.

Leo Tolstoi kirjoitti, että vain rakkaudessa esiintyy totuus. Tämä tulee esille myös terapiassa siten, että vain rakaudellisuudessa esiintyy tietoisuus. Asiakas saa yhteyttä tasapainoonsa, itseensä siinä määrin kun hän sallii tietoisuutta ongelmistaan ja mahdollisuuksistaan.