Psykopatologia.munfoorumi.com

Minulla on erinäisiä vihan tunteita ihmisiä kohtaan, joiden
luulen odottavan minun olevan parempi ihminen.
Esimerkkinä mieheni vanhemmat . He ovat mielyttäviä ja
keskiluokkaisia ihmisiä joiden epäilen vihjailevan minulle
että minun tulisi olla iloisempi. He ovat siistejä ja miehen
äiti hymyilee koko ajan. Lisäksi luulen, että heidän
mielestään minun tulisi olla töissä.
Minusta tuntuu, että olen kateellinen heidän leppoisuudestaan
ja mielenrauhastaan. Pelkään räjähtäväni heidän
ruokapöydässään, kun kaikki on niin teennäistä.
kaikki on liian hyvin heillä. Vihaan heitä.

Minun vanhempani ovat eri maata. Juovat paljon ja muutenkin
ovat erilaisia. Sanoin, että vihaan heitä, se on liikaa minun ymmärtää
omaksi tunteekseni. En halua hyväksyä sitä.

Kerroit, että se on tunne. Ehkä kannattaa jättää osoittamasta se.

Mieheni kanssa olen naimisissa ja häntä rakastan, mutta mielessäni olen ottanut jonkinlaisen avioeron mieheni parista sukulaisesta, mikä ei silti tarkoita, että en olisi ystävällinen heille. En vain ole heidän läheisensä. Jonkun mielestä on tuollainen surullista tai jopa väärin, mutta minun on helpompaa näin.

Minulla on valtavia henkisiä paineita ja epäluuloja, sekä
alemmuuden tunteita. Minua pelottaa jäädä lopulta yksin
ja se, että se mikä olen pohjimmiltani on riittämätöntä
ja huonoa. Minulla on hysteriaa hipova tarve tulla pidetyksi.

Hilppa kerkesitkin vastata. Kiitos. Ajattelin nyt että oli väärin
kirjoittaa nuin.

Jill kirjoitti:Minulla on valtavia henkisiä paineita ja epäluuloja, sekä
alemmuuden tunteita. Minua pelottaa jäädä lopulta yksin
ja se, että se mikä olen pohjimmiltani on riittämätöntä
ja huonoa. Minulla on hysteriaa hipova tarve tulla pidetyksi.

Hilppa kerkesitkin vastata. Kiitos. Ajattelin nyt että oli väärin
kirjoittaa nuin.

Jill, mielestäni sinulla on (turhiakin) itsesyytöksiä ja vaikeaa olla ihan vaan oma itsesi, siksi näet joka puolella uhkia.
Ei sinun tarvitse olla uhri eikä asettua huonompaan asemaan. Olet vain oma itsesi kuten me kaikki, hyvine ja huonoine puolinemme. Kaikki eivät pidä kaikista eikä
toki tarvitsekaan. Erilaisuus on rikkaus, kenties kulunut fraasi, mutta ilman tuota minäkin olisin monta kertaa ollut hukassa.