Psykopatologia.munfoorumi.com

...

Tyhmä aloitus. Pitäisi kirjoittaa repäisevämmin ehkä seksistä.
Kuinka usein harrastatte.

Tahi harjoitatte.

Harrastan/harjoitan seksiä tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan - seksi on iloinen asia!

Kysyjä tarkoittaa vissiin yhdyntöjä muiden kanssa
- ei itseyydytystä itsen kanssa.

Psykopatologia kirjoitti:Kysyjä tarkoittaa vissiin yhdyntöjä muiden kanssa
- ei itseyydytystä itsen kanssa.

Tiedän, vaikka kyllä itsetyydytyskin periaatteessa voidaan katsoa seksin harjoittamiseksi.

Sitten on vielä kysymys "kuinka monen kanssa?".

Psykopatologia kirjoitti:Sitten on vielä kysymys "kuinka monen kanssa?".

Oman maun mukaan, tietty huomioiden se mikä kumppanille/kumppaneille sopii.

Mutta kuinka määritellään yhdyntä - eli mikä määre tms eroittaa kaksi yhdyntää toisistaan? Miehen orgasmin mukaan kaiketi yleiesti, mutta entäpä jos homma jatkuukin pienen tauon jälkeen täsmälleen samasta tilanteesta kuin ennen orgasmia?

Mieheni haluaisi useammin ja minä taas olen mm. lääkityksen takia haluttomampi.
Olin ennen lääkkeitä paljon sekusaalisempi, toisaalta meni vähän ylikin.
Haluaisin, että tuntisin itseni paremmaksi, enkä likaiseksi, kun tulee kyse seksistä.
Koska tunnen itseni likaiseksi, en halua aina että minuun kosketaan.
Seksin tulisi olla luonnolista kahden rakastavan ihmisen välillä, mutta minulla se on joskus hankalaa, sen takia,että koen
itseni rumaksi.

Alkuun tämän ketjun tuli käsitellä rukoilemisen eri muotoja. Sitten ajattelin, että mitäs tässä rukoilemaan, kun voi harrastaa seksiäkin ja sillä voi olla paljon parempi vaikutus minuun.

Nyt kuitenkin ketju taas on hiljennyt, kun ilmoitin olevani niin lääkkeissäni, ettei seksi enää oikein maistu.
Ihmisenä minun täytyy jollain tasolla kokea, että olen hyvä, kehollisesti ihan hyvä, muuten en pysty ottamaan vastaan rakkautta esim. seksin muodossa.

Mieli teki kyllä vastata, mutta en oikein löytänyt sopivaa tulokulmaa tai -tapaa. Kun kuitenkin liikutaan herkällä alueella, niin tahattomatkin töksäytykset yms -hyvästä tarkoituksestaan huolimatta- saattavat tuntua tilanteeseen sopimattomilta.

Hyvä kuitenkin, että olet tavallaan hiffannut syyn olevan oikeasti lääkityksessä. Noi tropit kun tahtoo vaikuttaa melko usein myös seksuaalisuuteen.

Eikö kehonkuva muokkaudu yleensä jo lapsena.
En ole ikinä kokenut omaa kehoani omakseni, se on kuin jokin vieras esine, vähän sellainen häpeällinen ja epäonnistunut tuotos. Kokemukset varmaan myös muokkaavat omaakuvaa. Pystyn kuitenkin ajoittain ihan nauttimaankin seksistä. Yleensä niin, että ajattelen tiettyjä asioita ja mielikuvia, joissa näen itseni rakkauden arvoisena ja rakkauteen kykenevänä. Ensinhän on rakastettava itseään jokaista senttiä myöten.

Saatan olla väärässäkin, mutta ehkä jutun ydin on tuo, että kokeeko itsensä rakkauden (ja nautinnon) arvoisena?

Miehet voivat olla hulluja.