Psykopatologia.munfoorumi.com

Elämäni on parantunut rutkasti koiranpennun tulon jälkeen. Elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä. Vieläkin on vaikea tajuta, että minulla on oma koira, tuntuu niin unenomaiselta. Varsinkin lenkkeily on ollut parantava tekijä elämänlaadun kannalta. Onko teillä koiran tulo vaikuttanut elämänlaadun paranemiseen?

Minullahan ei ole koiraa. Voin kuitenkin kertoa tuttavani koiran vaikutuksesta minuun.
Tuttavani koira on ihana ja pitää minusta. Rakkaus oli leimahtanut välillämme ensisilmäyksestä.
Aina kun käyn tuttava naisen kanssa lenkillä, hän tuo koiran mukanaan ja huomaan, kuinka
jotenkin rentoudun paremmin ja tulen iloiseksi.
Minulle eläimet yleensä ovat yksi elämäni rakkaus, toinen on luonto ja tietenkin ihmiset.

Meidän perheelle koiran tulo oli kerrassaan psykoterapeuttinen kokemus, koirasta tuli rakas perheenjäsen ja kaikkien hellyyden kohde. Myös koira opetti meitä, joten vuorovaikutus oli mahtava.
Kaiken a ja o on tietysti koulutus, niinkuin lapselle myös koiralle koulutus on kaiken perusta.
Hieno harrastus on käydä koiran kanssa treeneissä, raunioilla, jälkietsinnässä ym.Tämä tuottaa molemminpuolista nautintoa.Ja ne "pakolliset" lenkkeilyt pitävät mielen ja kehon raikkaina!
Mutta koiraa hankkiessa on muistettava myös vastuu ja se kuinka eläin sitoo arkielämääkin, eihän sitä voi pitkäksi aikaa jättää yksin eikä ottaa kaikkialle mukaankaan.
Ei ole huonoja koiria, on vain huonoja omistajia.

Meillä koira ei luultavasti ole kokonaisuutena ottaen parantanut eikä huonontanut elämänlaatua.

Iloa koira on tuonut paljon. Monet naurut ollaan naurettu, kun ollaan seurailtu koiran pöljäilyjä.
Koiramme on kainalossa ja sylissäkin viihtyvä halinalle.
On rentouttavaa rapsutella antaumuksella itseään kääntelevää pehmopalloa.
Kotiin on kiva tulla, kun vastassa on aina yhtä ilahtunut hännänheiluttaja.
Myös lenkkikaverina koiramme on pääosin ihana. Utelias ja aina innokas lähtijä mihin vain.

Mutta... Siivoaminen on lisääntynyt hurjasti koiran tulon jälkeen.
Koira möyrii, kaivaa ja kuopsuttaa ulkona innokkaasti ja tuo turkissa ja tassuissa likaa sisälle.
Sisällä pilppuaa luita, puruluita, paperia, pahvia, lelujaan... Aina jossain on jotain silppua.
Välillä huonolla ilmalla tai väsyneenä ottaa päähän lähteä koiran kanssa lenkille.
Myös hoidon sumpliminen esim. matkojen ajaksi on välillä rassaavaa.
Joskus olen jättänyt jopa jotain väliin, kun vakiohoitajille ei ole sopinut.
Välillä koira räkyttää hermoonkäyvästi ja kouluttaminenkin tuon jääräpään kanssa on joskus rasittavaa.

Hyvät ja huonot puolet koirassamme on vahvasti koko ajan läsnä.
Olen kuitenkin tyytyväinen kun tuli tuo eläin tuohon jalkoihin otettua pyörimään.

Totta. Minä en ota koiraa huonon tasapainoni vuoksi. En tiedä, kuinka jaksaisin.
Muuten jos olisin kunnossa ja kaikki hyvin, ottaisin huskyn.